Sain elämäni ensimmäisen keskenmenon juuri siinä vaiheessa, kun uskalsin itselleni myöntää olevani raskaana, raskausviikolla 6. Minulla alkoi kamala alavatsakipu, mitä seurasi sunsas verenvuoto. Vuotoa jatkui normaalia kuukautisia pidempään. Heti kipujen alettua tiesin mitä tapahtui.
Tästä on nyt kulunut pari viikkoa aikaa, enkä ole vieläkään antanut itselleni lupaa surra. Olen toiminut konemaisesti eteenpäin. Pelkään pysähtyä miettimään tapahtunutta. Minulla on ihana aviomies ja kaksi lasta entuudestaan. Kuitenkaan en ole saanut puhutuksi asiasta miehenikään kanssa, vaikka keskustelemme asioista yleensä hyvin avoimesti. En tiedä mitä tehdä ??
Tästä on nyt kulunut pari viikkoa aikaa, enkä ole vieläkään antanut itselleni lupaa surra. Olen toiminut konemaisesti eteenpäin. Pelkään pysähtyä miettimään tapahtunutta. Minulla on ihana aviomies ja kaksi lasta entuudestaan. Kuitenkaan en ole saanut puhutuksi asiasta miehenikään kanssa, vaikka keskustelemme asioista yleensä hyvin avoimesti. En tiedä mitä tehdä ??
Vastaukset 2
Vanhimmat
miehesi kanssa asiasta. Meillä kävi niin, että ennen nuorimmaista oli keskenmeno ja samoin hänen jälkeensä. Itselleni se oli aika selvä juttu, enkä ottanut siitä paineita, mutta huomasin, että mieheni suri oikein tosissaan. Silloin, kun on lapsia ennestään se on helpompi kestää. Ja jos nimimerkkisi tarkoitti ikääsi, olet vielä kovin nuori, joten voit saada vielä monta vauvaa.
Puhu jollekin ajatuksistasi. Puhu ystävällesi jos et miehesi kanssa asiasta vielä pysty puhumaan. Ja sure, anna itsellesi lupa itkeä, surra ja olla vihainen ja katkera. Kaikki ne ovat luonnollisia tunteita kokemasi jälkeen.
Äläkä pakota itseäsi mihinkään. Sinun ei nyt tarvitse olla vahva vaan saat näyttää tunteesi.
Itke ja sure, ajattele tapahtunutta, sytytä vaikka kynttilä vauvasi muistoksi tai istuta pihallesi kaunis kukka. Itse ajattelen ja suren vieläkin pientä vauvaani, joka kuoli rv7 3 kohtuuni helmikuussa.. Itken ja suren kun siltä tuntuu.. Ja se on helpottanut, joka päivä on helpompaa.. ja puhuminen asiasta on tehnyt minulle hyvää.. Eniten olen purkanut ajatuksia hyvälle tyttökaverilleni, joka aina jaksaa kuunnella ja ymmärtää..