ONKO KIURUVEDELLÄ RAAKKUJA?

Kyllä niitä ainakin lapsuudessa 70-luvulla oli. Eihän niitä tietysti silloin mitenkään erikoisena pidetty. Rannalla oli kerroksittain simpukankuoria uimapaikoilla, niitä tutkittiin ja jos vedessä oli kuoria jossain oli simpukka sisällä, se lähinnä ällötti. Kuoret repi haavoja niin vedessä kuin maallakin.

Se yksi raakkuja on, jolle liike nyt antoi potkut.

Jos raakkuja jonkun mailla on,
kannattaa pitää asia omana tietona
ja napsia niitä vähin erin
ateriatarpeiksi, ainakin juhlapyhiksi.
Jos niitä jatkuvasti syö,
ne menettävät makunsa.
Lapsille ei kannata kertoa,
mitä ne ovat ja mistä niitä on saatu.
Korkeintaan voi sanoa, että mitä lie simpukoita,
torilla niitä joku möi.
Muuten voivat mukulat kehuskella toisille,
että meilläpä syötiin pyhänä pastaa ja
raakkuja, nam-nam...
Tai sitten ilmoittavat viranomaisille,
jos ovat isompia ja vihreitä.
Ja akkaa pitää vannottaa, ettei jumalauta
puhu raakuista muille, tai siitä voi tulla
linnareissu ja niin saatanan kovat sakot,
että menee tila ja talo ja autot
niiden maksamiseen, niin, saatana...

Ryönänjoessa ja Kiurujoessa. Sitten meidän naapurin akka se vasta hirveä raakkuja onkin. Aina raakkuu kurkku suorana.

Itse tiedän kaksi jokea joissa raakkua esiintyy edelleen.
Hautajoesta se ilmeisesti on hävinnyt, kuten rapukin. Lapsena niitä salaa kerättiin ja helmiä etsittiin, saattoi sieltä helmiäkin löytyä, jotka sitten savukkeisiin typeryyttään vaihdettiin.
Uhanalaista, mutta ei yhtä harvinaista vuollejokisimpukkaa esiintyy kiuruvedellä laajasti, varsinkin Kiurujärven vesistössä, niin ylä kuin alapuolella Kiurujärveä