Oletko innostaja vai innostuja?

Yksipuolinen yhteydenpito on pudottanut monta pois matkastani, kun koin että yhteydenpito ei ole pelkästään minun velvollisuus. Kyllä se pitää vastavuoroisesti toisenkin olla yhteydessä. Samoin on ollut menojen kanssa, nämä samaiset ihmiset ei koskaan itse ehdottaneet mitään vaan minun piti aina suunnitella, joten kyllästyin vetämään aikuisia ihmisiä perässäni. Nykyään menen mieluummin yksin vaikka uusiin ihmisiin tutustuminenkaan ei kovin helppoa tunnu olevan enää tässä iässä, kun en itse ole sellainen joka tuo itseään esille ja menee juttelemaan kenen tahansa kanssa ihan tuosta vaan.

Olen innostaja ja innostuja. Suunnittelen mielelläni illanistujaisia ja hyvän ystävän kanssa olemmekin järjestäneet vuosien varrella todella upeita juhlia isommallekin porukalle: varattu tila + bändi, keksitty ohjelmaa + tilattu pitopalvelu jne. ja jokainen osallistuja maksaa omalta osaltaan viulut.

Innostun helposti kaikesta uudesta ja mielell'än kokeilen kaikkea, juuri nyt liittyin yhteen yhdistykseen, jossa toiminta on mielenkiintoista ja minulle uutta.

Teen jonkin verran töitä ja töissäkin minua pidetään ideanikkarina ja helposti innostuvana.

Huonona puolena on tietenkin se, että kun innostuu helposti, asiat saattavat jäädä puolitiehen...

Olen lannistaja, siksi olen yksinäinen.😥

Olen kumpaakin. Minut saa höynäytettyä melkein mihin vaan. Olin deittipalstalla, johon ystävätär kommentoi, siellä ketään hyvää ole, ei löydy. Kyllä löytyi kun lähden harrastamaan montaa, matkustamaan, mökkeilemään, marjastamaan, teatteriin ja koti-iltoihin yhteiseen ruoanlaittoon. Minut voi viedä tosi moneen paikkaan.
Vastaavasti saan idean lähteä tanssimaan, lenkille, leivon ja haluan ystävättären maistamaan, ei kun soitto niin tulee toisellekin hyvä mieli ja tunne että välitän.
On tietenkin päiviä jolloin on mieli maassa, eikä jaksa mitään, ei huvita mikään, mutta aika harvoin. Ja aina se apeus on ohi mennyt eikä päälle jäänyt.