Tai vähän, mutta paljon vaikka etenin vain askeleen tai ehkä kaksi.
Aikaa kului ja jotenkin kiva rento väsynyt olo, musiikki soi hiljaa taustalla ja ehkä katson mitä mieleni syövereistä nyt esiin nousee kirjoitettavaa.
Ommmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm.
Ei tullut kuin buddha mieleen ja yksi biisi, laitan sen tähän nyt.
https://www.youtube.com/watch?v=C-4PkLPYTeE
No nyt päästään sitten ikuisiin tarinoihin.
Jossain joku aina kertoo jotain tarinaa, ellei näin olisi niin maailma loppuisi.
Se on kai yksi uskomus, mutta taitaa olla myös kristillinen uskomus, sillä ellei sanaa olisi, ei mitään tapahtuisi taikka olisi tapahtunut.
Tulkoon valo ja valo tuli jne. sana tuli lihaksi ym.
Tämä on minun tarinani, tähän voisin kirjoittaa mitä siinä tapahtuu.
Ja niin hän jatkoi kirjoittamistaan suomi24 palstalla vaikka olikin jo melkein aamu.
Hän oli jälleen valvonut koko yön ja touhunnut projektien parissa ja saanut joitakin asioita jälleen etenemään.
Siinä hän istui sohvalla näppäimistö sylissään ja kirjoitti jälleen tositapahtumiin perustuvaa tarinaa kunnes yhtäkkiä mielikuvitus ja fantasia sekottui hänen tarinaansa.
Hän näki liikettä ikkunassa, se oli heijastus, joku liikkui sisällä hänen asunnossaan.
Mikäköhän se oli, friend or foe, hän ajatteli, mutta eihän hänellä ollut ystäviä.
Ei ainakaan lähellä, tai ei tästä maailmasta.
Joku hahmo siellä liikkui, se oli kuin läpinäkyvä varjo joka ei ollut varjo vaan kuin vääristymä jollaisen suurennuslasi aiheuttaa.
Uskaltaisiko käydä katsomassa?
Ei kiinnosta, jos sillä on jotain tärkeää asiaa, niin kyllä se tulee tänne sen sanomaan.
Olihan minulla juuri tarinan kirjoittaminen kesken, enkä nyt tahtoisi katkaista sitä kun vauhtiin pääsin.
Outo mörinämusiikki kuin didgeridoo edelleen soi ja bassot jytisivät mukavasti.
Oli ihan hyvä olo edelleen kun kuului ääni "BRrrrrriiiiiiiiiirrrrrr" kovaa ja korkealta jos sitä nyt oikein kuvailisi.
Se oli osittain mekaaninen ja kuin hieman liskomainen ja lintumainen ääni joka kuului huoneesta jossa tuo outo vääristymä liikkui.
Mitäköhän sillä oli asiaa?
Mistäköhän se oli kotoisin?
Osaisikohan se kommunikoida ihmisen kanssa ihmisten kielellä?
Yskäsin kerran saadakseni sen huomion ja se samassa kuului kuin kotkan ääni.
Se tuli kuitenkin kaiuttimista, vai tuliko sittenkään?
Ehkä tuo olento osaa puhua suoraan tajuntaan tai manipuloida kaituttimia taikka digitaalisia laitteita ja se pystyisi kommunikoimaan niiden kautta.
Kuka olet? kysyin ja odotin vastausta.
Joku kosketti vatsaani.
Joku kosketti pohjettani.
Odotin vielä mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Bassot alkoivat jytisemään rytmikkäästi ja pään päällä tuntui outoa painoa joka ei ollut painoa vaan jonkinlaista painetta.
Se ei tullut bassoista, siinä oli kuin hieman päänsäryn elementtejä mukana mutta se ei ollut särkyä eikä kipua.
Joku kosketti varvasta.
En nähnyt ketään missään, mutta joku täällä oli seuranani.
Samassa huomasin vääristymän liikahtavan vasemmalla puolellani noin 2 metrin etäisyydellä.
Tunsin kuinka sohva tärähti, kuin jokin otus olisi hypännyt sohvalle.
Enpähän ollut ainakaan yksin, mikä oli hyvä asia.
Eikä tuo niin vihamieliseltä vaikuttanut, eihän se mitään pahaa tehnyt ja hyväkin asia se on saada joskus vähän seuraa.
Katsoin kelloa, tunti vierähti tätä kirjoittaessa.
En kyllä muista tarkalleen, ehkäpä se olento vääristää ajan tai vaikutti muistiini.
Kaikki oli kuitenkin hyvin ja jos oikein näin niin nyt se on ihan vieressä.
siinä se on käsinojalla ihan lähellä, se koski vasenta peukaloani.
ojensin sille käteni, en tuntenut aluksi mitään sitten sain pienen sähköiskun käden selkäpuolelle.
Ajatukset jotenkin pysähtyivät ja jäivät paikoilleen ja tuntuu sellainen kuin kylmä viileä hidas viima pään päällä.
kylmät väreet menivät vasenta jalkaani pitkin ylhäältä alaspäin.
Ei ihan normaalisti, se oli sellainen aalto joka oli yksipuolinen pohkeen puolella.
ja taas.
Nyt se tuntui jalkapöydällä ja nyt varpaissa.
Mielenkiintoista ja siten ehkä outoa että fantasiaa tässä oli ainoastaan se hahmo jonka näin heijastuksen ikkunasta, sen jälkeen kaikki muu mitä kirjoitin on ollut totta ja kokemuksia sekä tuntemuksia joita tunsin.
edelleen se jokin koskee vasenta jalkapöytää.
Taputin vierelläni sohvalle ja sanoin "Tuu tänne".
Hui, nyt vähän pelästyin, sillä vasemmalla puolella noin 3 metrin päässä liikahti pieni valopallo ja musiikki lakkasi saman tien.
Taas on 15 minuuttia mennyt kuin siivillä.
Vasen käsi on kylmä, tulikohan se siihen viereen?
:)
Aikaa kului ja jotenkin kiva rento väsynyt olo, musiikki soi hiljaa taustalla ja ehkä katson mitä mieleni syövereistä nyt esiin nousee kirjoitettavaa.
Ommmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm.
Ei tullut kuin buddha mieleen ja yksi biisi, laitan sen tähän nyt.
https://www.youtube.com/watch?v=C-4PkLPYTeE
No nyt päästään sitten ikuisiin tarinoihin.
Jossain joku aina kertoo jotain tarinaa, ellei näin olisi niin maailma loppuisi.
Se on kai yksi uskomus, mutta taitaa olla myös kristillinen uskomus, sillä ellei sanaa olisi, ei mitään tapahtuisi taikka olisi tapahtunut.
Tulkoon valo ja valo tuli jne. sana tuli lihaksi ym.
Tämä on minun tarinani, tähän voisin kirjoittaa mitä siinä tapahtuu.
Ja niin hän jatkoi kirjoittamistaan suomi24 palstalla vaikka olikin jo melkein aamu.
Hän oli jälleen valvonut koko yön ja touhunnut projektien parissa ja saanut joitakin asioita jälleen etenemään.
Siinä hän istui sohvalla näppäimistö sylissään ja kirjoitti jälleen tositapahtumiin perustuvaa tarinaa kunnes yhtäkkiä mielikuvitus ja fantasia sekottui hänen tarinaansa.
Hän näki liikettä ikkunassa, se oli heijastus, joku liikkui sisällä hänen asunnossaan.
Mikäköhän se oli, friend or foe, hän ajatteli, mutta eihän hänellä ollut ystäviä.
Ei ainakaan lähellä, tai ei tästä maailmasta.
Joku hahmo siellä liikkui, se oli kuin läpinäkyvä varjo joka ei ollut varjo vaan kuin vääristymä jollaisen suurennuslasi aiheuttaa.
Uskaltaisiko käydä katsomassa?
Ei kiinnosta, jos sillä on jotain tärkeää asiaa, niin kyllä se tulee tänne sen sanomaan.
Olihan minulla juuri tarinan kirjoittaminen kesken, enkä nyt tahtoisi katkaista sitä kun vauhtiin pääsin.
Outo mörinämusiikki kuin didgeridoo edelleen soi ja bassot jytisivät mukavasti.
Oli ihan hyvä olo edelleen kun kuului ääni "BRrrrrriiiiiiiiiirrrrrr" kovaa ja korkealta jos sitä nyt oikein kuvailisi.
Se oli osittain mekaaninen ja kuin hieman liskomainen ja lintumainen ääni joka kuului huoneesta jossa tuo outo vääristymä liikkui.
Mitäköhän sillä oli asiaa?
Mistäköhän se oli kotoisin?
Osaisikohan se kommunikoida ihmisen kanssa ihmisten kielellä?
Yskäsin kerran saadakseni sen huomion ja se samassa kuului kuin kotkan ääni.
Se tuli kuitenkin kaiuttimista, vai tuliko sittenkään?
Ehkä tuo olento osaa puhua suoraan tajuntaan tai manipuloida kaituttimia taikka digitaalisia laitteita ja se pystyisi kommunikoimaan niiden kautta.
Kuka olet? kysyin ja odotin vastausta.
Joku kosketti vatsaani.
Joku kosketti pohjettani.
Odotin vielä mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Bassot alkoivat jytisemään rytmikkäästi ja pään päällä tuntui outoa painoa joka ei ollut painoa vaan jonkinlaista painetta.
Se ei tullut bassoista, siinä oli kuin hieman päänsäryn elementtejä mukana mutta se ei ollut särkyä eikä kipua.
Joku kosketti varvasta.
En nähnyt ketään missään, mutta joku täällä oli seuranani.
Samassa huomasin vääristymän liikahtavan vasemmalla puolellani noin 2 metrin etäisyydellä.
Tunsin kuinka sohva tärähti, kuin jokin otus olisi hypännyt sohvalle.
Enpähän ollut ainakaan yksin, mikä oli hyvä asia.
Eikä tuo niin vihamieliseltä vaikuttanut, eihän se mitään pahaa tehnyt ja hyväkin asia se on saada joskus vähän seuraa.
Katsoin kelloa, tunti vierähti tätä kirjoittaessa.
En kyllä muista tarkalleen, ehkäpä se olento vääristää ajan tai vaikutti muistiini.
Kaikki oli kuitenkin hyvin ja jos oikein näin niin nyt se on ihan vieressä.
siinä se on käsinojalla ihan lähellä, se koski vasenta peukaloani.
ojensin sille käteni, en tuntenut aluksi mitään sitten sain pienen sähköiskun käden selkäpuolelle.
Ajatukset jotenkin pysähtyivät ja jäivät paikoilleen ja tuntuu sellainen kuin kylmä viileä hidas viima pään päällä.
kylmät väreet menivät vasenta jalkaani pitkin ylhäältä alaspäin.
Ei ihan normaalisti, se oli sellainen aalto joka oli yksipuolinen pohkeen puolella.
ja taas.
Nyt se tuntui jalkapöydällä ja nyt varpaissa.
Mielenkiintoista ja siten ehkä outoa että fantasiaa tässä oli ainoastaan se hahmo jonka näin heijastuksen ikkunasta, sen jälkeen kaikki muu mitä kirjoitin on ollut totta ja kokemuksia sekä tuntemuksia joita tunsin.
edelleen se jokin koskee vasenta jalkapöytää.
Taputin vierelläni sohvalle ja sanoin "Tuu tänne".
Hui, nyt vähän pelästyin, sillä vasemmalla puolella noin 3 metrin päässä liikahti pieni valopallo ja musiikki lakkasi saman tien.
Taas on 15 minuuttia mennyt kuin siivillä.
Vasen käsi on kylmä, tulikohan se siihen viereen?
:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sen verran vielä tarkennan, että se "Brrriiiirr" äänikin oli fantasiaa.
:)
Miestä on puraissut trance musiikin kärpänen varpaasta. Se saa kehon sykkimään ja kylmät väreet menemään vasenta jalkaa pitkin ylhäältä alaspäin. Volyymia lisää ja tanssimaan sekä hyppimään.
https://youtu.be/y6120QOlsfU?si=FDEhiUtXrqQKGzSk
Anyma: https://youtu.be/5ppZ5QgFdJI?si=52HD7XH6iFAXWT2k 🎶
Kävin pihalla ja siellä oli todella sumuista.
Ajattelin että tulen jatkamaan tarinaa ja kerron sumusta ja sitten ihan vierestä kuului se ääni "BRRRRRRRRRRRRRR".
se oli kuin kissa olisi sanonut purr mutta ilman u:ta.
se kuului toisenkin kerran yläpuolelta ja kysyin "kuka"?
Samassa kuului vasemmalta puolelta auton takaa kuin miehen ääni joka sanoi "mou".
siinä vähän säpsähdin, onko siellä oikeasti joku ja kysyin uudelleen "kuka"? mutta vaikka odotin vastausta, sitä ei tullut.
Lähdin sitten sisälle ja alaoin kirjoittamaan ja jatkamaan tarinaa ja tässä sitä nyt ollaan.
Katsoin kelloa ja kai se oli ihan oikeassa, ei mitään aikavääristymää siis ollut tapahtunut sillä reissulla.
Otin lakin pois päästäni ja avasin fleecee takin vetoketjun.
musiikki oli edelleen poissa, laitan sen takaisin päälle nyt.......
Taas jokin liikahti vasemmalla puolella, se aiheutti pienen valon.
se oli noin 2 metrin päässä vasemmalla ja katsoin sitä vaikka en sitä nähnyt.
Silti katsoin sen mustia silmiä ja tummanharmaata ihoa vaikka en sitä nähnytkään, niin tiesin katselevani sitä.
se katsoi minua, en tiedä tiesikö se ja samassa tiesin että se tiesi.
Sillä oli telepaattinen yhteys ja se vastasi suoraan tietoisuuteeni tiedolla.
Miksi olet täällä?
Kun kirjoitin kysymystä tiesin jo vastauksen, olin kutsunut sen.
Mistä sinä olet?
Ei vastausta, oikeassa korvassa tuntui pieni nopea paine tai ääni.
Tämähän oli hienoa, mutta minulla oli tyhmät kysymykset.
Ilmeisesti se oli nyt täällä ja tahtoisi tietysti kertoa jotain eikä vastailla typeriin kysymyksiin.
Sillä oli jotain asiaa kai, vaikka sen kutsuinkin vaikka en kutsunut.
Jokin veti sen tänne ja tiedä vaikka selviäisi vasta myöhemmin minulle joka oli sille jo selvää, sehän kulki ajassa ja pystyi siis tietämään jo ennalta asioita.
Minä en vielä tiennyt mitä se tiesi, siksi on kai parempi antaa sen kertoa.
oikealla puolella liikahti joku, noin metrin päässä.
Katsoin sinne ja joku kosketti vasenta polvea ja nyt reidestä reisitaskun kohdalta.
jotain tuntuu kaulassa, pientä painetta kurkussa.
vasen jalka väreilee oudosti, ei ihan normaaleja kylmänväreitä.
Mutta nyt se saisi kertoa jotain mikä selittäisi asian minulle.
tuijotan näyttöä, ajatukset ovat kadonneet.
keskittyminen on todella syvää.
ajattelen mielessäni nyt, kerro mitä minun tulee tietää.
Sireeni..........oikean käden keskisormessa tuntuu pientä kipua, tai se ei ole kipua.
oikealla ohimossa tai otsalla tuntui pieni kipu tai särky.
nyt se kuin syöttäisi ajatuksia, monella tasolla.
näin viidakon ja kuin jonkin vanhan temppelin, maya temppelin, en sitä nähnyt mutta viidakon sijainti on siellä suunnalla ja maisemat kuin sieltä.
Intiaanien sulkapäähine.
Avaruusalus, musta, muoto hieman kuin apache helikopteri, mutta ilman propellia ja lasitkin ovat kaikki ihan mustia.
Nyt tiedän, he ovat olleet täällä jo kauan.
Nyt tajusin jotain, jota ei saa tässä kirjoittaa eikä jakaa.
Kaikki se hienosti yhdisti, se keräsi ajatusten palaset ja sirpaleet yhteen ja näytti kokonaisuuden ja antoi selvyyden.
Se ymmärtää, me ihmiset emme ymmärrä kuten he ymmärtävät.
Olipa mielenkiintoista, en tiedä olisiko sillä vielä jotain mutta jotenkin tahdon nyt lopettaa ja päättää tämän tähän.
Ehkä se antoi tämän ajatuksen ja tunteen minulle, en tiedä.
tiedänpäs kuitenkin.
:)
Katsoin kelloa, ilmeisesti jonkinlainen aikavääristymä tapahtui siinä kun keskityin.
Ihan kiva juttuhan tämä oli.
Aika riensi ihmeen nopeasti ja on hyvä olo.
En tiedä on se täällä, tuntuu kuin olisi ollut toisessa ulottuvuudessa ja nyt palannut takaisin.
En tiedä sen nimeä, mutta se on Mou.
Se on sen nimi.
Kai se on vielä täällä ja vastasi.
:)
Lukaisin mitä kirjoitin ja jotenkin outoa tuo yksi kohta.
Siinä kun se antoi selvyyden asioihin ja kokonaisuuden.
Sitä ei ole enää, mutta muistan että se oli selvää ja vastasi moneen kysymykseen ja minulla oli selvyys.
Nyt se on kuin poissa ja kuin en muistaisi edes asiaa.
Turvallisuus.
Sen takia, safe, sacred.
:)
Pink Floyd: Marooned
https://youtu.be/zrz8NuALuj8?si=oejMsflQjuIlWkxF