Kysyisin vain yhden kysymyksen

Tottakai haluaisin sen ihmisen, ketä kaipaan.

Tietenkin haluaisin. Olen ihminen, jonka tunteet syttyvät hitaasti ja sammuvat vielä hitaammin.

Haluaisin halata häntä vaikka heti elijoo

Kyl!

Voisi kait sen nähdä. Luultavasti se helpottaisi oloa kun kaikki mitä kuvitellut on vaan kuvitelmaa.

Kun aikaa menee riittävästi ja hän ei pidä yhteyttä, niin se antaa jonkinlaista signaalia, että jän ei ainakaan kaipaa. Ehkä minunkaan ei pitäisi. 💔

En halua

Enemmän kuin mitään.

Et sinä halua edes nähdä.

En saisi haluta, mutta haluan.

En varmaan enää. Olen niin paljon muuttunut eikä hänkään ole samanlainen kuin silloin. Keväällä itkin ikävääni, mutta nyt itkut on itketty.

Mikäs kaivattu mulla olisi miksi ihmeessä minun tarvitsisi ilkeää ihmistä enää nähdä kyllä tämä on nyt loppu en jaksa enää tuollaista pelleilijää

Tahtoisin.

Miksi kaipaisin ellen haluaisi ? HALUAN!

Haluaisin ainakin koskettaa häntä ja tuntea sen tunteen jonka hän tuottaa. Ehkä myös vapautuneen kokemuksen tuntemuksilleen, jotka kertoisivat kaiken sen olleen hyvin ainutlaatuista ja peruuttamatonta. Hän mahtuisi ehdottomasti elämääni, ehkä se jokin tekee hänestä sen täysin oikean, ja luonteeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan rakastettavan ja hellän kumppanin.
https://youtu.be/VZ1zFtqzLcI

Joo haluaisin mutta kaikki on turhaa tää kaipailu ei mitään koskaan tuu tapahtumaan ikinä näköjään. Turhautunut kaikkeen ja kaikkiin. Nää on niin jo koluttu nää palstat ihan yhtä tyhjän kanssa. Täytyy tehä jotain ratkaisevaa ei tästä muuten tuu mitään tästä elämästä yhtä junnaamista päivästä toiseen. Kun kuitenkin on elämää vielä jäljellä, no ainakin toistaiseksi ja en koe itseäni vielä niin vanhaksi. Täytyy pistää haisemaan ja alkaa elämään en kyllä vielä tiedä koska, missä , minne jne. Päätöksiä on vaikea tehdä mutta nyt aion tehdä niitä todellakin....en suunnittele mitään menen ja teen mikä tuntuu mieluiselta nyt js tulevaisuudessa....😇😚

Tietysti haluan. En vaan jaksa enää uskoa että hän haluaa mun elämään. Sen verran pitkään olen hänestä haaveillut.

Ei pää kestäis toista kertaa...

En oikein taida enää odottaa mitään. Mulle rakastuminen oli tärkeetä, enkä sitä häpeä. Hän pysytteli aina kauempana kun yritin lähestyä, joten mun vaihtoehdot on käytetty.

Haluan enemmän kuin mitään muuta!

Ei ole kaivattua oltaispa edes kavereita.

J-naisen haluaisin, mutta hiljaisuus satuttaa.

Kyllä, ei se ole muuttunut miksikään. Ensin tuntui, ettei voi kuvitella aikaa, jolloin ei olisi tekemisissä. Sitten sitä yrittää sopeutua tilanteeseen. Kaikki, mitä jäi itselle mieleen ja tunteisiin on yhä tallessa.

Pitäs kaivata jotakuta voidakseen vastata rehellisesti ja kaivattu ei aina ole joku joka on jo elämässä jotenkin ollu

Vastaus on kyllä. Kaikki mitä haluan. Muita en tahdo. Sielunkumppani ja kaipaus on hänen luokseen ikuinen. Minun rakkain hän.. lämmön tunnen tänne asti nytkin. ❤️❤️❤️❤️❤️

Ärsyttää kun iso osa ajattelee määrityksen kaivattu tietynlaiseksi suhteeksi.
Ja se Ärsyttää että jos kaipaa niin ei saisi sanoa vahingossakaan että kaipaa elämäänsä muitakin kuin vain yhtä ihmistä.
Ei se kaipaus ja kaivattu ole aina
"siinä mielessä" olevaa.
Itse ainakin oon kaivannut ihmisiä menneisyydestä joihin ei ole olemassa muuta yhteysväylää, ystäviä, sukulaisia, sekä muitakin.
Kaivannut myös sellaisia jotka eivät ole aiemmin kuuluneet elämään mutta halusin Kuuluvan.

Mutta ei täällä saa edes kaivata ketään muutakuin epämääräisesti ilman tunnisteita muutoin saa vaan sontaa kaikilta.

Edes ystävänä ei koska sekin on jonkun mielestä
väärin ja teki kaikkensa että sai sotkettua sen.

Ja sit joku kuvitteli että kaivattiin samaa
ja mitäs sitten tapahtuikaan?
Ja huomio sanaan kuvitteli!

Yritän olla ajattelematta sitä. Emme tee enää yhteistyötä, ei ole mitään syytä kommunikoida. Hän on varattu, ja niin olen minäkin. Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi tapaamisestamme. On pelottavaa lähestyä häntä, enkä aio, saatan joutua vaikeuksiin. Luulin, että hänkin piti minusta…Ehhh

Joo joo tänne vaan äkkiä. Ostan hänelle oman tyynyn sitten.

En tiedä. Ahdistaa ajatus että nainen ei halua minusta mitään ja jos on vaikka löytänyt rakkaan. En halua haluta sellaista joka ei halua minua ainoaksi ja omaksi. Olen siksi aika toivoton kun en ole koskaan edes tehnyt häneen minkäänlaista vaikutusta millään. En ole hurmannut häntä. Olen pelkkä mörrimöykky. Tietysti jos hän haluaisi olla kanssani, niin en epäröisi. Mieheltä, ei keltään kovin aktiiviselta kirjoittelijalta.

Tulee jos aidosti haluaa tulla, mutta en pidätä hengitystä oottaessani vaikka taisin hänelle joskus sanoa että jaksan oottaa. Ehkä joskus käy haudalla kun jostain putkahdan mieleensä.

oon antanu nii vtun monta viikkoo tälle.. et kyl se menis tunteisiin jos en häntä näe.

Kyllä mä mun rakkaimman ja tärkeimmän pupun haluaisin viel joskus nähä <3

HALUAN Takuulla! ❤️

Mikäs sen halun olis Poistanut?
Tai mikä nyt olis muuttanut mitään?

Tuota ei kyllä tarttis edes kysyä .... MieleniTaisinPahoittaaTurhaanMurrrPöh...

Vastataan nyt silti...
Tahdon tietenkin.

En vaa enää usko mihkään ihmeisiin
enkä jaksa toivoa mitään turhaan
vaikka haluaisinkin ...
Enemmän ku mitään muuta.
Mä tarviin häntä ...

PARAS OSA MUA ....


Ps Vastaan kuten jollekin muulle ku aloittajalle.
En siis yritä omia aloitusta.
Soriiiii.

Kai vattua haluaa jokainen. No, vakavammin puheen ollen, tottakai kaivatun varmaan suurin osa haluaisi osaksi elämäänsä. Siis jos molemmat vapaita.

Jos on Rakkaani niin kyllä

Ihan mielelläni, meillä

Ja silloin en muita tarvitse

Paperit on jo... Odotan hänen päätöstään

En. Haluaisin unohtaa hänet.

En halua kuollutta

Kyllä haluan. Aivan mahtava tyyppi on, ja tunteetkin ilmeisesti molemmilla samat. T:lle lämpimät halit❤️💋.