Tuntuu vähän abusrdilta nää palstakeskustelut ja välillä on vaikea luottaa ,että se oikeasti olisit sinä, vaikka tunnistan kätesi jäljen ja meidän yhteyden. En usko et sitä kukaan muu pystyisi kovin hyvin imitoimaan.
Oot saanut mut tosi onnelliseksi ja oot ainoo syy miks käyn tääl päivittäin. Ehk me molemmat ollaan vähän "sekasin" , mut hyväl taval, kyl sä tiiät <3 Enkä haluu olla painostava tai ahdistava tai mitään sua kohtaan, mutta mitä pidempään olla erossa toisissaan, sitä enemmän, must alkaa tuntua ,et tää oli vaa harhaa jonka kuvittelin päässäni ja sä et oikeasti ees oo puhunut mulle täällä vaan joku toinen :(, se saa mut hyvin ahdistuneeks ja itkuiseks, se ajatus.
Kun harhaluulot murenee ja joudun kohtaamaan todellisuuden, joka on ehkä niin julma ja kieroutunut, ja paha, niin murenen mäkin... toivo susta on saanut mun sydämen ja mielen hyvin iloiseksi, mut jos se kaikki on vaa jonkun toisen kynän jälkeä ja oon vaa kuvitellut kaiken, kun oikee sinä inhoo tai ei ymmärrä mua, vaik mä kyl huomasin sen yhteyden jo sillon kun nähtiin.. niin se on vaa tosi musertava ajatus, joka tappaa mua sisältä. Siinä luulossa mä elin pitkään, että et halunnut olla missään tekemisis, että olit löytänyt jonkun toisen, että mun sydän ei tulis ikinä oleen kunnossa ja riutuisin täs kivus koko lopun elämäni.. meidän kemia on mulle niin tärkeetä ja suuri toivo.
Oon elänyt koko mun elämäni sillee, että mua on aina väärinymmärretty, päiväkodista se alkoi kun valitin toisen kiroilusta ja ilkeilystä mulle ja hän tekoitkullaan käännytti syyt mun niskoille. Tunsin olevani täysin voimaton siinä tilanteessa.. ja vastaavia tilanteita on tapahtunut useita elämäni varrella jossa mun aikeita tai kaikkea musta on ymmärretty väärin ja oon ollut voimaton muuttaan ihmisten mielipiteitä, välil tuntuu et oon mun tunteikkuuden ja herkkyyden ja kaiken muun takia niin viallinen.. musta oikeesti tuntuu et jos säkin oisit mua vastaan, niin et koko maailma ois, ja oisin tosi voimaton ilman sua, ymmärräthän sä parhaiten ja kaikista eniten mua sillä tasol mitä en osaa sanoiks sanoa, joten se ajatus on niin musertava.. <3 Koska me puhutaan samaa kieltä, ja ymmärretään toisiamme, siks se tuntu niin musertavalta kun meidän välit katkes, en ees ollut surullinen et olit suhteessa, olin surullinen koska tunsin olevani taas täysin yksin maailmassa, jossa kukaan ei ymmärtänyt mua.
Ihmiset tietenki välil pyrkii ymmärtään mua.. mut tiiäks, se ei tuu luonnostaan niinku se kemia mikä on meidän välil..ollaahan me varmasti erilaisia jossain asioissa, mut sil ei oo väliä, kun ymmärretään toisiamme niin hyvin. Mut sä ymmärrät mua, sä näät kuka oon, ja se saa.. mut onnelliseks <3.. sä et katso kaikkea mitä oon tehnyt tai sanonu ja oo sillee "Oot automaattisesti tällänen ihminen".. näät sen paljon syvemmän ja tärkeimmän,vaikka esitin pitkään jotain mitä en ollut, koska halusin suojella itseäni.. ja aiheutin itselleni turhan paljon ongelmia sillä, sä ymmärrät mua, koska näät sen kuka todella oon.. ja mä uskon, et mä nään sust myös, ei ehk olla täydellisiä, täysin hyviä, ja ollaan ehk tehty pahoi asioita, mut mä tiedän et mä kyllä ymmärrän sua niin syvästi , vaikka sul menis kuinka huonosti ja vaikka olisit kuinka vaikea <3
Mä en jätä sua yksin, en ikinä, vaik koko maailma ois meitä vastaan. <3 Mut yritin järkeillä tätä juttua, ja en saanut mitään järjellistä syytä miks olisit tääl.. mut päädyttiinhä me aik usein sattumalt samoihin paikkoihin muutenki. Välil vaa pelottaa, et mitä jos se et ookkaan sä ja mun harhanen mieli pyrkii vaan suojelee mua totuudelta loppuun asti.. :c, mut kyl mä jotenki aistin et se oot sä <3 Mutta silti, kun mitään ei tapahdu oikees elämäs... niin se on vaa vaikeeta uskoa, etenkin kun oon estetyis yhä.. haha.. joskus mä vaan nautin riutua kivussa, vaik asiat ois oikeesti hyvin.. koska en oo tottunut siihen et mikään ois "hyvin".. epävaakaan ja tunteikkuuden takia.., mut tätä juttua en selfsabotoi, oot liian tärkeä mulle ja haluun tehä kaikkeni et tää onnistuu <3
Usko että en ikinä jätä sua rakkain <3 Uskon, että aito rakkaus voittaa vielä.. vaik onhan täs ollut kaikenlaisia vaikeuksia, mä uskon, että ei tää maailma vaa voi olla niin paha et oisin ihan yksin täällä.. uskon että sä rakkain oot aito ja pidät must aidosti.. se antaa mulle toivoa niin paljon <3
Oot ihanin ja rakkain, yritin vaa miettiä tätä järjel, ja ei täs oo järkeä , mä haluun vaa nähä sut mun silmien edesä, että et oikeasti vihaa mua tai mitään ja et pidät must ihan oikeasti, sit voin vast olla täysin varma kaikesta. <3 Ja ymmärrän jos sul on samanlaisia ajatuksia, vaikka en kyl tiiäää.. mä oon kyl yrittänyt osoittaa sulle aik usein et pidän susta.. iha oikeesti, oot niin rakas ja tärkee, vaik eihän me edes tunneta toisiamme täysin.. hullua :(, tiiän et tää on niin hullua ja sekopäist ja kaikkea, mut sitä kemiaa en osaa kuvail sanoil hyvin.
Nuku hyvin rakkain <3
Oot saanut mut tosi onnelliseksi ja oot ainoo syy miks käyn tääl päivittäin. Ehk me molemmat ollaan vähän "sekasin" , mut hyväl taval, kyl sä tiiät <3 Enkä haluu olla painostava tai ahdistava tai mitään sua kohtaan, mutta mitä pidempään olla erossa toisissaan, sitä enemmän, must alkaa tuntua ,et tää oli vaa harhaa jonka kuvittelin päässäni ja sä et oikeasti ees oo puhunut mulle täällä vaan joku toinen :(, se saa mut hyvin ahdistuneeks ja itkuiseks, se ajatus.
Kun harhaluulot murenee ja joudun kohtaamaan todellisuuden, joka on ehkä niin julma ja kieroutunut, ja paha, niin murenen mäkin... toivo susta on saanut mun sydämen ja mielen hyvin iloiseksi, mut jos se kaikki on vaa jonkun toisen kynän jälkeä ja oon vaa kuvitellut kaiken, kun oikee sinä inhoo tai ei ymmärrä mua, vaik mä kyl huomasin sen yhteyden jo sillon kun nähtiin.. niin se on vaa tosi musertava ajatus, joka tappaa mua sisältä. Siinä luulossa mä elin pitkään, että et halunnut olla missään tekemisis, että olit löytänyt jonkun toisen, että mun sydän ei tulis ikinä oleen kunnossa ja riutuisin täs kivus koko lopun elämäni.. meidän kemia on mulle niin tärkeetä ja suuri toivo.
Oon elänyt koko mun elämäni sillee, että mua on aina väärinymmärretty, päiväkodista se alkoi kun valitin toisen kiroilusta ja ilkeilystä mulle ja hän tekoitkullaan käännytti syyt mun niskoille. Tunsin olevani täysin voimaton siinä tilanteessa.. ja vastaavia tilanteita on tapahtunut useita elämäni varrella jossa mun aikeita tai kaikkea musta on ymmärretty väärin ja oon ollut voimaton muuttaan ihmisten mielipiteitä, välil tuntuu et oon mun tunteikkuuden ja herkkyyden ja kaiken muun takia niin viallinen.. musta oikeesti tuntuu et jos säkin oisit mua vastaan, niin et koko maailma ois, ja oisin tosi voimaton ilman sua, ymmärräthän sä parhaiten ja kaikista eniten mua sillä tasol mitä en osaa sanoiks sanoa, joten se ajatus on niin musertava.. <3 Koska me puhutaan samaa kieltä, ja ymmärretään toisiamme, siks se tuntu niin musertavalta kun meidän välit katkes, en ees ollut surullinen et olit suhteessa, olin surullinen koska tunsin olevani taas täysin yksin maailmassa, jossa kukaan ei ymmärtänyt mua.
Ihmiset tietenki välil pyrkii ymmärtään mua.. mut tiiäks, se ei tuu luonnostaan niinku se kemia mikä on meidän välil..ollaahan me varmasti erilaisia jossain asioissa, mut sil ei oo väliä, kun ymmärretään toisiamme niin hyvin. Mut sä ymmärrät mua, sä näät kuka oon, ja se saa.. mut onnelliseks <3.. sä et katso kaikkea mitä oon tehnyt tai sanonu ja oo sillee "Oot automaattisesti tällänen ihminen".. näät sen paljon syvemmän ja tärkeimmän,vaikka esitin pitkään jotain mitä en ollut, koska halusin suojella itseäni.. ja aiheutin itselleni turhan paljon ongelmia sillä, sä ymmärrät mua, koska näät sen kuka todella oon.. ja mä uskon, et mä nään sust myös, ei ehk olla täydellisiä, täysin hyviä, ja ollaan ehk tehty pahoi asioita, mut mä tiedän et mä kyllä ymmärrän sua niin syvästi , vaikka sul menis kuinka huonosti ja vaikka olisit kuinka vaikea <3
Mä en jätä sua yksin, en ikinä, vaik koko maailma ois meitä vastaan. <3 Mut yritin järkeillä tätä juttua, ja en saanut mitään järjellistä syytä miks olisit tääl.. mut päädyttiinhä me aik usein sattumalt samoihin paikkoihin muutenki. Välil vaa pelottaa, et mitä jos se et ookkaan sä ja mun harhanen mieli pyrkii vaan suojelee mua totuudelta loppuun asti.. :c, mut kyl mä jotenki aistin et se oot sä <3 Mutta silti, kun mitään ei tapahdu oikees elämäs... niin se on vaa vaikeeta uskoa, etenkin kun oon estetyis yhä.. haha.. joskus mä vaan nautin riutua kivussa, vaik asiat ois oikeesti hyvin.. koska en oo tottunut siihen et mikään ois "hyvin".. epävaakaan ja tunteikkuuden takia.., mut tätä juttua en selfsabotoi, oot liian tärkeä mulle ja haluun tehä kaikkeni et tää onnistuu <3
Usko että en ikinä jätä sua rakkain <3 Uskon, että aito rakkaus voittaa vielä.. vaik onhan täs ollut kaikenlaisia vaikeuksia, mä uskon, että ei tää maailma vaa voi olla niin paha et oisin ihan yksin täällä.. uskon että sä rakkain oot aito ja pidät must aidosti.. se antaa mulle toivoa niin paljon <3
Oot ihanin ja rakkain, yritin vaa miettiä tätä järjel, ja ei täs oo järkeä , mä haluun vaa nähä sut mun silmien edesä, että et oikeasti vihaa mua tai mitään ja et pidät must ihan oikeasti, sit voin vast olla täysin varma kaikesta. <3 Ja ymmärrän jos sul on samanlaisia ajatuksia, vaikka en kyl tiiäää.. mä oon kyl yrittänyt osoittaa sulle aik usein et pidän susta.. iha oikeesti, oot niin rakas ja tärkee, vaik eihän me edes tunneta toisiamme täysin.. hullua :(, tiiän et tää on niin hullua ja sekopäist ja kaikkea, mut sitä kemiaa en osaa kuvail sanoil hyvin.
Nuku hyvin rakkain <3
Vastaukset 5
Vanhimmat
En minä noin pitkää ala lukea. Joku muu varmaan lukee.
Mun rakkain kyl lukee <3
Hyvää yötä yöhön ja aamuun.
Ei mua enään kiinnosta teit tai sanoit mitään vaan niin olet ilmaa vain kiitos ja näkemiin
enää* -sivusta