aika monelle jo tiedossa se ettei ole mitään tarvetta tutustua keneenkään. Aika näyttää joskus vuosien päästä vasta muuttuuko mieli! Olen onnellinen siitä että selvisin hengissä rankoista vuosista, Monet niistä olisivat saanet jäädä kokematta! Kauhuissani olen joka kerta, kun lähden ulko-ovesta ulos! Ainoa asia mikä saisi voinnin paremmaksi on itselle mieluisa työ! Se sama haave mikä oli mielessä jo yli kymmenen vuotta sitten! Olo ei muutu paremmaksi ennen kuin tuo haaveeni toteutuu! Ja niin kauan kuin olo on huono, yksin oleminen tuntuu aina parhaimmalta vaihtoehdolta! Jos ei ole kunnossa, ei jaksa uusia ihmisiäkään! Se mitä rankat vuodet saivat aikaan psyykkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti ei myöskään tee oloa hyväksi ja sekin vaikuttaa jaksamiseen ja siihen ettei jaksa tutustua keneenkään. Töitä on myös tehtävä, jotta taloudellinen tilanne paranisi, mutta jos työ on mukavien työkaverien kanssa, siitä saa paljon hyvää mieltä! -Joka päivä ajattelen, että kunpa projektia ei olisi koskaan aloitettu! Minulle on ollut eron jälkeen tärkeää se että pärjäisin omillani, mutta projekti pilasi sen mahdollisuuden sinä hetkenä kun se aloitettiin! Kenestäkään ei saa kertoa enää missään, koska pudotan aina pois ihan jokaisen sellaisen josta jotain kerrotaan. Koska uuden ystävän löytämisen aika on vasta joskus vuosien päästä ja ei ehkä enää koskaan! En jaksa sitä kautta rantain kertomista yhtään, alan suorastaan voida pahoin jos joudun sitä kokemaan, niin kun eilenkin illalla! En enää jatka täällä kirjoittamista, mutta niin teen jos ole päivän aikana joutunut kokemaan ns, kautta rantain kertomista, eli tuon esiin kaikki sellaiset asiat ja teot jotka olen kokenut vahingolliseksi itselleni ja jotka saavat minut ahdistumaan yhä uudelleen!
Nyt pitäisi olla
Anonyymi-ap
1154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lisätään vielä sekin, että jos teen töitä eitutussa paikassa, sielläkään ei saa oll minkään laista kertomista kenestäkään. Jos sitä on ihan vähänkin se varmistaa sen etten halua enää koskaan uutta ystävää, vaikka hän olisi samanikäinen kuin itse olen! Kautta rantain kertominen on jotain sellaista mikä saa minut ahdistumaan välittömästi ja hyvin syvästi! Jos joutuu kestämään kertomista koko päivän, se varmistaa saman tien ettei tule tarvetta tutustua uuteen ystävään enää koskaan! Ihan vähäinenkin kertominen saa voimaan huonosti ja stressitaso nousee koko päivän ajaksi. Sellainen aina vaurioittaa elimistöä ja siksi se tuntuu aina pelkästään tarkoitukselliselta kiusaamiselta, koska pitäisi olla jo selvää ettei se voi saada muuta kuin pahaa oloa aikaan!