Mayerin Turun telakka kaatuu, ellei tuottavuus parane

Mayerin telakka Turussa on taloudellisissa vaikeuksissa. Lehtitietojen mukaan tulot eivät riitä juokseviin kuluihin. Käyttökate on miinuksella. Omavaraisuus on laskenut alle 20%:n. Viimeisen viiden vuoden aikana on tappiota kertynyt 290 miljoonaa, mikä on noin 60 miljoonaa vuodessa. Tilauskantaa on, mutta kannattamaton toiminta ja huono rahoitusasema uhkaavat toiminnan jatkumisen.

Tähän asti saksalainen emoyhtiö on voinut auttaa ja onkin sisäisin järjestelyin pääomittanut Turun Mayeriä. Emoyhtiö joutui valtion ohjaukseen, minkä avulla vältettiin konkurssi. Emoyhtiön ja Mayerin perheen mahdollisuudet ovat rajalliset. Turun Mayer on Mayerin perheen omistuksessa.

Voiko perheyhtiö jatkaa tappion tekemistä? Ei voi. Kukaan ei voi.

Teollisuusliiton Riku Aalto on uhonnut paikallisen sopimisen rajoittamisesta syksyn neuvotteluissa. Sillä tavalla kiukutellaan Suomen hallitukselle. Paikallisen sopimisen rajoittaminen olisi naula Turun telakan arkkuun, koska tilanne on sellainen, että ilman paikallista sopimista telakka ei selviä.

Tilanne tuo mieleen 1990-luvun alun, jossa kaksi ammattiyhdistysänkyrää, Metallin ja Paperiliiton pomot kieltäytyivät osallistumasta yhteiskuntasopimukseen, vaikka SAK oli sen hyväksynyt. Pomot perustelivat temppuaan uhmakkaina sanomalla, että heitä ei ole palkattu laskemaan palkkoja. No, kaikki tietävät, mihin kiukuttelu johti. Syvään lamaan, jossaa ostovoima ei parantunut, vaan monelle perheelle se oli helvettiä. Mitä varten ay-pomot on palkattu?

Sama tilanne Turussa. Jos Teollisuusliiton änkyrät kieltäytyvät tuottavuuden parantamisesta, niin se on tsoronoi. Eikä tuottavuuden parantamisvaade ole kiukuttelua. Se on tosiasia. Kaataako Teollisuusliitto Mayerin Turun telakan?

Asiat pitää hoitaa asioina. Historia kirjoittaa Mayerin Turun telakan kohtalosta.