Miksi et tarttunut

Itseasissa minä tartuin ja se tilanne on vielä päällä.
Palstalla käyn vain koska pidän kirjoittamisesta aika paljon.

Olen ihmetyksestä mykkä!

Mieheltä

Jos molemminpuolinen selkeä signaali tulee, tartun tilaisuuteen varmasti. Arvostan suoruutta, en mitään epämääräistä vihjailuja tai henkistä tai fyysistä minun kiertämistä.

Häpeää? Mistä kyse aloittajan kysymyksessä? Miten niin häpeää`?

Jos monestakin syystä on tullut tunne, että vaikuttaa siltä, että "ei sitten", ei se ihan tuosta noin muutu. Joskus kuvittelee jopa muka näkevänsä jonkun jossakin, mutta jos mikään muu ei tue sitä asiaa, että näin olisi, olo on aika epätodellinen.

Ehkä tällaisissa tapauksesissa usein on kyse vaan liian epämääräisestä ja -suorasta tavasta kommunikoida. Ei riitä et näkee vahingossa jossakin, yrittää miettiä mikähän mahtaa olla tilanne. Kyllä ihmisten pitäisi pystyä suoruuteen, avoimuuteen ja rehellisyyteen jo alusta lähtien.

En häpeää mutta muuta harmistumista.
Jos pitää kysyä, miksi niin tapahtui, niin on yksi asia jota en koskaan kertonut. Voi olla että sen tajusit myöhemmin ja siksi jarrutit.
Ja se asia jarrutti mua sillä hetkellä vaikka myöhemmin toin esiin toisenkin jarrutuksen syyn.

Ei jaksaisi näitä pohtia mutta minkäs teet kun kerran jos toisenkin kysytään ;-)


Jarruttelija

Harmittaa ja olisi pitänyt. Entä sinä?

Koska en kuitenkaan halua olla liian päällekäyvä, niin en siksi onnistunut käyttämään tilaisuutta. En häpeä, kaipaan vain miestä ja toivon, että saisin hänet.

Tilaisuus meni koska MeToo ja muut sellaiset nykypäivän totuudet ovat huuhdelleet aivoni ja elimeni

En uskaltanut ja epävarmuus miehen kiinnostuksesta on johtanut siihen, etten tehnyt asialle mitään.

Riittämättömyys ja uskalluksen puute, siinäpä ne.

Olen tarttunut tilaisuuteen aikaisemmin ja oli todella kylmä vastaanotto. Miksi haluaisin enää ihmistä tai tuntisin jotain suurempaa, koska koin että kertoessani mielenkiintoni sain vain tylyyttä ja surua. Koen että ennen minulla oli aika suuriakin tunteita mutta ne ovat kait laantuneet aika radikaalisti ja saaneet miettimään uudestaan tunteita yms. Miksi kuluttaa kauniita tunteita ihmiseen joka ei ole kiinnostunut tippaakaan ja on ilmennyt asioita jotka puoltavat sitä ettei todellakaan ole kiinnostunut. Mut elämä on ja annan tunteeni sille ihmiselle joka ne ottaa vastaan avosylin.

Ei ole annettu mitään tilaisuutta. Jatkuvaa nuijimista maanrakoon.

Mihin tilaisuuteen? Tänään kuunnella sivukorvalla naapuripöydässä tapahtunutta työhaastattelukeskustelua vai minulle silmn vinkkauksella osoitettua siivousfirman paitapäällä kulkenutt miestä? Kumpikaan ei ollut tilaisuus tai mahdollisuus.

Mihin tarvitsee mahdollisuuksia joihin ei halua tarttua? Toisaalta tilaisuudet jotka ovat tervetulleita ovat kultaakin kalliimpia.

Harmittaa ja kaipaan häntä. Tilaisuutta ei enää tule,emme vaan tapaa koskaan.

Onko nainen?