Mikä on tärkein oppi ikäväsi kohteesta?

Että en minä muuta miestä enää edes halua. Hän tai yksin. Yksin on hyvä olla.

Mies ei muuta mielipidettään vaikka kohtelee hyvin. Ennakkoluulot on vahvempia kuin kokemus ja muovaa kaikki sanat ja tekosi sopimaan siihen mielikuvaan.

Että kipu on otettava vastaan.

Ikävä on väärä sana ja kaivattu. koska en niinkään kaipaa häntä, me kohtasimme ja koimme yhdessä huonoja asioita, ne eivät lähentäneet meitä, emme saaneet toisistamme tarpeeksi tukea emme löytäneet hyvää jotta jaksaisimme hyvin vaikeita asioita. Mutta varmasti jotain opimme toisiltamme, ehkä tavan surra, kohdata ongelmia ja arvostaa enemmän asioita. Hän tuo mieleeni syksyn, tunnelmaa ja väriä, kaunis kesä lakastuu ja luonto valmistautuu talveen. Muistamme lopulta tunnelmallisen syksyn, villapaidat, värikkäät lehdet, tulevan kylmän, ja ottaa tuo syksy vastaan helteiden jälkeen. syksy on yleensä meille molemmille vuodesta parasta aikaa heti Joulun jälkeen. jokaisessa vuoden ajassa jotain hyvää. Viime Joulu, tämä syksy, ehkä meidän vaan pitää kestää, ja mennä kohti talvea. Tuo hyvää, ja kesä vielä parempaa. Muistan sinut hyvällä, vielä tuot muistoihin vain tuskaa, mutta vuosi vuodelta muistan sinut kauniina ruskana. uuden alkuna, rakastan juuri siksi syksyä, tulee yleensä uutta ja arki palaa 😘

Tuntuu että ehkä se oikea -ajattelu ei sittenkään ole ihan tuulesta temmattu. Ennenkokemattomia tunteita saanut aikaan se nainen minussa.

Heti häneen ihastuessa olisi pitänyt ne hevosen rauhoituslääkkeet käydä hakeen ja niiden voimalla mennä irl jutteleen eikä tänne.

Oppi on ollut se, että liian hyvä ollakseen totta on - no ei totta. Sen verran vielä kaipaan, että pääsen tasaamaan tilit naamakkain. Sitten se olis niinku hastalavista, juokse mutkia.

Pleijerit ilmaantuu monessa muodossa. Pitää sellanen edes yks ääl iö per elämä olla että saa perspektiiviä.

Vaikka minua rakastaisi. En ole siltikään riittävä.

Päikkärit tuumaustauko paikallaan

Parempi unohtaa.
Olla hiljaa.