Eipä tarvinnut paljon kirjoittaa, testamentin kun mainitsi, niin jo tuli ruinaajia ruudulle.
Kaikki maailman ulkomaanapumainokset pyysivät testamenttaamaan heille.
On siinä kanssa auttajat "me autamme, auta meitä auttamaan, tee testamenttisi meille".
No joo, sellaista se.
Nyt on taas vähän parempi, en kyllä mitään aikaiseksi saanut tänäänkään ja se ketutti.
Kai tässä aikanaan oppii sitten jotain näistä, jos jonnekin joskus tästä pääsee etenemään.
Muuten menee kaikki hukkaan joka on ollut "työn" ja tuskan takana.
No, kuitenkin voisin yrittää jotain positiivistakin kirjoittaa, vaikka ei niin fiilistä ole.
Kai tämäkin on jotenkin positiivista, vaikkei se oikein kirjoituksesta huokuilekaan.
No joo, elämä on tosi tylsää ja ärsyttävää, vaikka en sanoisi että aina tylsää, onhan se mielenkiintoistakin välillä.
Tylsää sen takia, että voimavarat aika loppu eikä pääse oikein toteuttamaan mitä haluaisi, se vasta ärsyttävää onkin, kuin joku jarru olisi päällä.
Mielenkiintoista taas on se mitä niissä taisteluissa tapahtuu vaikka mitään ei niinkään tapahdukaan niiden asioiden osalta joita piti tehdä.
Vaikka elämä on ollut yksinäistä, niin sille saattaa olla syynsä joissain asioissa ja niiden takia parempikin olla yksin.
Siinä on ne hyvät puolensa, vaikka taakkaa olisi hyväkin jakaa tai miten sen nyt sanoisi, mutta toisaalta asiat voivat olla todella TODELLA monimutkaisia eikä samaa suuntaa helposti löydy ja se tekisi asioista vieläkin vaikeampaa.
Joskus tekisi mieli kertoa asioista ja jakaa niitä, mutta sekin saattaisi olla virhe.
Joo-o, saa nähdä mitä tästä vielä tulee, tapahtuuko joskus jotain positiivista, jotain oikeasti positiivista ja hyvää ja kestävää.
Ei mitään hetken pikku riemua ja onnen pieniä palasia vaan jotain pysyvää.
Jotain, josta saisi nauttia pitkään ja osaa myös arvostaa.
Sellaista tänne kuuluu tänään.
Vaikka ei nyt aihetta ole, niin laitetaan se hymiö niin on edes jotain positiivista.
:)
Kaikki maailman ulkomaanapumainokset pyysivät testamenttaamaan heille.
On siinä kanssa auttajat "me autamme, auta meitä auttamaan, tee testamenttisi meille".
No joo, sellaista se.
Nyt on taas vähän parempi, en kyllä mitään aikaiseksi saanut tänäänkään ja se ketutti.
Kai tässä aikanaan oppii sitten jotain näistä, jos jonnekin joskus tästä pääsee etenemään.
Muuten menee kaikki hukkaan joka on ollut "työn" ja tuskan takana.
No, kuitenkin voisin yrittää jotain positiivistakin kirjoittaa, vaikka ei niin fiilistä ole.
Kai tämäkin on jotenkin positiivista, vaikkei se oikein kirjoituksesta huokuilekaan.
No joo, elämä on tosi tylsää ja ärsyttävää, vaikka en sanoisi että aina tylsää, onhan se mielenkiintoistakin välillä.
Tylsää sen takia, että voimavarat aika loppu eikä pääse oikein toteuttamaan mitä haluaisi, se vasta ärsyttävää onkin, kuin joku jarru olisi päällä.
Mielenkiintoista taas on se mitä niissä taisteluissa tapahtuu vaikka mitään ei niinkään tapahdukaan niiden asioiden osalta joita piti tehdä.
Vaikka elämä on ollut yksinäistä, niin sille saattaa olla syynsä joissain asioissa ja niiden takia parempikin olla yksin.
Siinä on ne hyvät puolensa, vaikka taakkaa olisi hyväkin jakaa tai miten sen nyt sanoisi, mutta toisaalta asiat voivat olla todella TODELLA monimutkaisia eikä samaa suuntaa helposti löydy ja se tekisi asioista vieläkin vaikeampaa.
Joskus tekisi mieli kertoa asioista ja jakaa niitä, mutta sekin saattaisi olla virhe.
Joo-o, saa nähdä mitä tästä vielä tulee, tapahtuuko joskus jotain positiivista, jotain oikeasti positiivista ja hyvää ja kestävää.
Ei mitään hetken pikku riemua ja onnen pieniä palasia vaan jotain pysyvää.
Jotain, josta saisi nauttia pitkään ja osaa myös arvostaa.
Sellaista tänne kuuluu tänään.
Vaikka ei nyt aihetta ole, niin laitetaan se hymiö niin on edes jotain positiivista.
:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jonkinlainen helpotus sekin on kun nuo synkimmät hetket menevät ohi.
Kai niihin sitten joskus jotenkin tottuu tai turtuu niin että voi sanoa vaikka sen "hello darkness my old friend".
Onhan se tuttu vaikka en niin usein sen seuraa kaipaakaan, niin siellä se jossain aina on ollut ja lymyillyt ja tulee vastaan tai moikkaamaan.
No, sellaista se.
:)
Kiitos tosta :)
Ei mulla muuta kai ollu,
tai emmä tiiä oisko jotain jutusteltavaa??? ):
Asioita taas tullut ja painaa päälle jotenkin.
Ellei niitä muista, niin toiset muistuttelevat.
Kai ne on tärkeitä, mutta ei aina kiinnosta.
Kun etsii sitä mielenrauhaa, niin siihen ei paljon muistuttelut tulevista ongelmista auta.
Kaikenlainen varautuminen, siitä muistuttelu ja stressin kylväminen on kuin myrkkyä mielelle.
Sitä ei nyt kauheasti kestä.
Pienetkin asiat paisuvat suuriksi jos ne ovat sillä hetkellä mahdottomia ja jotenkin must, kiire kiire, hurry up.
Kyllähän niitä sitten ehtii stressaamaan kun on niiden aika, mitään ylimääräistä stressiä mistään en tahtoisi.
Onhan niitä tulossa muutakin, jota en jaksa ajatella ja jotenkin aina asioita tulee kerralla ja kunnon ryöppynä niskaan.
Vois vaan olla ja unohtaa ne ja nauttia hetken jos mahdollista.
Manjana manjana mentaliteetillä eteenpäin siihen asti kuin onnistuu.
:)
Turhaan mä huolehdin ja murehdin mistään.
Onhan se siten selvää ja nähty, että kaikesta jotenkin on selvitty.
Eihän se mitään mukavaa ole ollut, mutta ei kai sen pitänytkään olla.
Ehkä sitä voisi opetella relaamaan ja lepäämään sen myrskynkin keskellä.
Eihän tää vene uppoa, suunniteltu kestämään pahimmatkin myrskyt.
Kuinka vähäuskoinen olen ollutkaan.....en sentään.
Ennemminkin ärsyyntynyt kun paha olo tullut siinä keikutuksessa.
:)
Eikö ole väliä muiden kamalilla hetkillä ja vaikeuksilla kuin sinun?
Hyvä on että purat ulos! Se on pääasia ettei kanna sisällään paineita mielessään. Tää on hyvä palsta. Paha olisi jos ei mihinkään jos ei muuta niin kirjoittaa ne johkin ja vaikka polttaa sen jälkeen. Kunhan ei haudo niitä yksin jätä päähän vellomaan. Kyllä se luonto myös auttaa ainakin mulla. Sieltä saa voimaa. Mulla muiden tuomia ongelmia välillä. Ei aina meinaa jaksaa mut jaksetaan kuitenkin. Voimia❤️
Näin tuli y
Tehtyä