Isoin ongelma

oli aina se ihmisjoukko, joka halusi ns. jakaa tietoa. Se ryhmä oli nimenomaan se mikä sai tunteet ns. räiskymään täysillä. En koskaan pitänyt siitä, että minulle täysin tuntemattomat ihmiset tulevat ns. kertomaan. Sen minä toin esille jatkuvasti, mutta se ei muuttanut tilannetta ja siksi kypsyin koko tilanteeseen, koska aivot eivät jaksaneet enää vastaanottaa ns. tiedon jakamista ollenkaan. Ei ollut sellaista aikaa, että olisi olla ja elää hiljaisuudessa, koska hiljaisuus se mitä aivot ja ruumis tarvitsevat sopeutuakseen tiedon käsittelyyn ja muutoksiin elämässä. Oikeasti en ole kovin vihainen yhdellekään yksittäiselle henkilölle, koska ymmärrän ihmisyyttä ja erilaisia ihmisiä.