Punastumisen pelko

Helpoin apu vaivaan on, että hyväksyy punastumisen osaksi itseään.
Tiedän, että se on kiusallista, itse olen aina ollut punastelija. Nyt jo iäkkäämpi, mutta koko kouluajankin kärsin punastelusta. Ja edelleen punastun noloissa tilanteissa, tai jos joudun porukan silmätikuksi.
Tiedän myös sen tunteen, kun tulee jokin tilanne, ja etukäteen jo tulee ajatus, että varmaan taas punastun, apua. Vaan eipä sitä punastumista voi estää. Ja meneehän se aika hetkessä sitten ohikin.

Lapsena ja nuorena, kouluaikaan, siitä minulle useinkin huomauteltiin, aikuisena ei niinkään enää, aika harva sanoo mitään, vaikka eihän sekään koskaan kivalta tunnu.
Sanon kyllä yleensä huomauttelijalle, jos joku sanoo olevani punainen, " joo, tiedän itsekin ".
Kiusallinen, mutta harmiton vaiva. Kun katsoo vaikka televisiota tai jotain videoita, huomaa, että on aika paljon ihmisiä, jotka punastelevat, ihan julkisuuden henkilöitä.

Saahan sitä meikeillä piilotettua, jotkut ovat kai yrittäneet jotain lääkkeellisiäkin hoitoja.
Punastuminen liittyy jotenkin pintaverisuoniin ja verenkiertoon.
Tsemppiä sinulle, ja toivotaan, että jokin ratkaisu löytyy.

Homeopatia auttaa tällaisissa asioissa.