Hän taisi mennä, jatkoi elämäänsä, minä jäin jälkeen ja olo on aika tyhjä.
Jotenkin vaan pettymys
Anonyymi-ap
20480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yritin lähestyä sinua, mutta et halunnut jutella jostain syystä?
En kuitenkaan ole hävinnyt minnekään vaan nyt Lomailen.
Sama täällä. Lisäksi toinen tulee vastaan joka viikko jostain asiayhteydestä. Sekin vaikuttaa, ettei meinaa päästä irti.
samat! sympatiat sulle tosi huono nyt, koko loppu iän mietin vain omaani
samat! sympatiat sulle, itellä tosi huono nyt olo nyt, koko loppu iän mietin vain omaani
kokoajan elänyt elämäänsä siellä jossain
Eikö olekin niin,että meitä on opetettu lapsesta asti sietämään ja kestämään pettymyksiä. Ainakin vanhemmat on yrittäneet opettaa tätä elämäntaitoa.
Olen itse opetellut pilkkomaan pettymyksen osiin ja tarkastellut sitä sillä silmällä . Ei kaikki ole ollut mukavaa,mitä olen havainnut. On tällä joku hieno nimikin,mutta on kyse kuitenkin siitä,että on halukas myöntämään itselleen hiukka hankalatkin asiat.
Minä en tiedä kenenkään menemisistä tai tulemisista...
Voin vain rakastaa ihmistä joka jossain kaipaa jotakuta...
https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-henkinen-pahoinpitely
Tyhjä olo muillakin kaikki kaunis viedään liian aikaisin
Olisit voinut lähteä mukaan.
Kukin tekee valintansa elämänsä mukaan.
Sama tunne täällä sivusta ja myös outo olo, että hän oli mielikuvitusta ja hän on haihtumassa ja minäkin. Että meitä kumpaakaan ei ole ikinä ollutkaan, olemassakaan.
Ja samalla hirveä pelko taas hänestä, niin pitkä aika, ikuisuus siitä kun näin, ja mietin jos hän haluaa että ei tarvitse ikinä vahingossakaan tulla vastaan.
Huh. Minullakin tuli tässä yksi päivä muutaman sekunnin ajaksi suorastaan pyörryttävä tunne siitä, että olen kuvitellut ihan kaiken. Jopa tehnyt itseäni joskus tykö ihmiselle, joka ei ajatellut minua ollenkaan.
Voihan se niin ollakin. Mutta samassa veneessä ollaan, joskus voi käydä näin. Saattoi olla vain omaa mielikuvitusta.
Oikeassa olet. Ihastuneen mieli temppuilee joskus ihan miten haluaa.
Enkä edes ihan yhtä kertaa. 😩
Aattelen, että ikävään jumiutumiseen liittyy aina jotain muutakin. Että se on tavallaan vaan oire.
Niin juuri. Tunne voi kummuta jostain ihan muualta eikä liity siihen ihmiseen, jota kaipaa.
Milloin hän lähti?
En tiedä. Laittoi ainakin rahahanat kiinni! 😂
Minä putkimiehenä, ni on tota yhteistä jonkin verran. 🙂