Onko injektiossa pakko olla avohoidossa? Ja onko neuroleptejä pakko syödä avohoidossa? Tuttuni sanoi, että hänen ei ole pakko käyttää niitä. Kun ei muutenkaan päässyt eroon niistä, hän muutti ulkomaille. Jätti siis hoidon kesken.
Onko injektiossa pakko olla
Anonyymi-ap
15382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Avohoidossa lääkitystä ei ole pakko käyttää.
Kyllä ne laittavat pakkohoitoon sitten, jos tarve vaatii.
Miten niin ei ole pakko käyttää ? Jos lääkkeet on kirjoitettu reseptille niin ei niitä huvikseen kukaan kirjoittele vaan siksi että vastuunsa tunteva ihminen huolehtii siitä että pääsee terveeksi, siksihän ne lääkkeet on kirjoitettukkin .
Joten se jolle on lääkkeet kirjoitettu tarvitsee niitä
Jos tässä kohtaa mietitään vasta sitä lääkärillä käyntiä. Siellähän sitä keskustellaan mahdollisista lääkityksistä, siinä vaiheessa on lupa sanoa oma mielipiteensä lääkkeistä, suostuuko niitä käyttämään vai ei.
Jos sanoo, ettei lääkkeitä halua käyttää, ei sieltä välttämättä anneta reseptiäkään.
Lääkäritkin vaihtuvat jatkuvasti, sama potilas voi tavata monia eri lääkäreitä ajan myötä, joista kenelläkään ei ole edes tarkempaa tietoa potilaan tilanteesta/elämäntilanteesta. Lukevat edellisten lääkäreiden kirjoituksia ja niiden mukaan tekevät mitä tekevät.
Lääkäri tapaa potilasta ehkä n 30-60 minuuttia, siinä ajassa ei lääkäri ehdi saamaan mitään käsitystä potilaan sen hetkisestä elämäntilanteesta. Tilanteetkin voivat muuttua, ihminen voi muuttua, ihminen voi alkaa voimaan paremmin. Tarvitseeko välttämättä enää niitä lääkkeitä, jos on asiat alkanut sujumaan.
Vai onko se vaan samaa jatkumoa, joku lääkäri on määrännyt lääkkeet, seuraavat lääkärit vain kirjoittaa, uusii reseptejä, koska joku toinen lääkäri on ne aiemmin määrännyt.
Katsotaanko missään vaiheessa lääkityksen tarvetta, vai tapahtuuko kaikki vaan sen takia, kun niin on ollut ennenkin, tähänkin asti ?
Kaikkien sairaiden kannattaa muuttaa ulkomaille. Elämä on niin paljon aidompaa useissa muissa maissa.
Ei se sairaus jää kotimaahan, vaikka kuinka muuttaisi ulkomaille.
Sairaus seuraa mukana, menee minne tahansa.
Niin mutta mistä tietää tuleeko psykoosia enää koskaan? SILTI PITÄISI LOPPUELÄMÄ KÄYTTÄÄ LÄÄKKEITÄ! Julmaa!
Koskaan ei voi tietää, tuleeko psykoosia enää uudestaan. Siinäpä se.
Käytin psykoosisairauden takia neuroleptejä vuosikaudet. Kun sitten lopetin, olisi pitänyt kuulemma jatkaa käyttöä ennaltaehkäisemään psykooseja, ja siinä vaiheessa ei psykoosia ollut vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana ollut enää kertaakaan. Ja olisi edelleen pitänyt lääkitä ennaltaehkäisyksi.
Meni kyllä vähän yli ymmärryksen. Sanoin lääkärille, että katsotaan sitten uudestaan lääkitystä, jos se psykoosi tulee. Ei ole vuosiin näkynyt, ei kuulunut. Vaan enpä sellaista odottelekaan.
Sitä paitsi kuka tahansa voi sairastua psykoosiin ihan yllättäenkin, sen perusteellahan jokaisen kansalaisen tulisi käyttää lääkitystä ennaltaehkäisyyn, ettei kellekään sellaista tulisi. Eikä ne lääkkeetkään aina psykoosia ehkäise puhkeamasta.
Ulkomailla riittää, että heittää kourallisen glitteriä ilmaan ja elämä taas hymyilee.
Kannattaa muuttaa.
Mutta neuroleptit jäävät kotimaahan. Ne eivät seuraa perässä. Jos Suomessa asuu, tullaan piikit ojossa vaikka kotiin pistämään. Ulkomailla on turvassa.
Sairaus lähtee myös ulkomaille ja kun ei oteta lääkkeitä niin aika pian alkaa seuraukset näkyä
Kannattaa muuttaa.
Ulkomailla ei tarvitse pelätä, että valtio haluaisi maksaa neuroleptihoitoja ihmisille.
Minä lopetin ääkkeet seinään 23?vuotta sitten, eikä mitään psykoosia ole tullut. On aivan naurettava ennalta ehkäisevä psykoosilääke..
Kannattaa varmuudenvuoksi muuttaa ulkomaille, etteivät missään vanhainkodissa pakkosyötä jotain pientä annosta.
Mielenkiintoista ajatella, että jos vaikka itse lähtisin ulkomaille ilman lääkitystä psykoosisairaana, olisin oudossa paikassa, en osaisi paikallista kieltä, jos ei englanti riittäisi, ja sitten sairastuisin siellä pahaan psykoosiin.
Mitenköhän siellä mahtaisi pärjätä, mistä hakea apua, vai sielläkö sitä vaan psykoosissa sekopäissään vaeltelisi ympäriinsä tietämättä edes kunnolla missä on tai minne on menossa.
Ei kyllä kamalasti kiinnostaisi, edes ottaa selvää, kuinka kävisi.
Minulla ei kuitenkaan ole tarvetta lähteä ulkomaille karkuun, olen viihtynyt täällä kotimaassakin ihan hyvin, huolimatta siitä, kuinka on psykiatriakin takavuosina heitellyt, lääkkeineen ja hoitoineen.
Huomattavan harva ihminen on psykoosisairas ennen lääkitystä.
Lääkkeet kyllä tekevät psykoottisen olon ja tuntuu alituiseen oudolta olo.