Rompepäivä

Rompepäivillä
Käväisin lauantaina Pyhäjärvellä äskettäin kuolleen, pidetyn autoilijan hallilla pikkuasiassa. Paljon oli tavaraa, niistä noheva saisi koottua vaikka kokonaisen auton.
Paljon yhteisiä muistoja
Alalla työskennelleiden välillä virisi monenlaista alaan liittyvää ja jo taustalle jääneitä kumpusi mieleen. Olin nuori vasta ammattiajokortin saanut poikanen, kun sain ajokiksi englantilaisten vempeleiden ja vanhojen Sisujen jälkeen mielestäni, oikean kuorma- auton.
Niistä ajoista minulle on jäänyt kytemään kiinnostus asioihin, jotka olen taakseni jättänyt. Alaa tuntemattomille kuljetusalaan liittyy paljon samaa, kuin elokuvien tukkilaisromantiikkaan. Näiden ammattien arkityöstä romantiikka on kaukana.
Kytö on jäänyt, minulla on samanmerkkinen nuoruusaikojen kuorma-auto. ja muuta rompetta moneen lähtöön.
Sellainen oli tämä käyntini Pyhäjärvellä. Knowledgeä, samanhenkisien alaa tuntevien ihmisten välistä jutustelua ja kertynyttä hyvää mieltä. Eikä tätä tunnetilaa madaltanut tallin ovessa ollut teksti: “ Älä varasta enemmän kuin jaksat kantaa!”
Niinpä, puhtaat on jauhot. Rehti ja luottava oli ennen vanhan savottalaisen mieli, oli korpilaki! Ehkä tämä polvi on asian unohtanut.