kuin ns. projekti ei olisi koskaan saanut aloittaa. Oli tärkeää pärjätä omillaan, koska sellaista kokemusta ei vielä ollut. Projekti oli kaiken elämää suuresti huonontavan alku. Siksi olisi oikeus ja kohtuus saada korvauksia, koska se mahdollisuus vietiin! En halua tutustua keneenkään ennen kuin tämä asia huomioidaan!
Mitään sellaista
Anonyymi-ap
5211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yli kymmenen vuoden ajan kaikki on tuntunut rangaistukselta koska se tärkein vietiin, saada tehdä töitä vakituisessa itsellä hyvin tärkeässä työpaikassa viidentoista vuoden ajan ja ehkä kauemminkin. Sen jälkeen tapahtunut jokapäiväinen työrauhan menetys vei melkein hengen!
Olisi pitänyt kysyä lupa projektin aloittamiseen, sitä en olisi koskaan hyväksynyt. Ei ollut tarvetta löytää ketään elämäänsä, tarve oli vain pärjätä omillaan!!
Suurin suru ja tuska johtuu siitä, että joutuu kärsimään psyykkisen, fyysisen ja taloudellisen tilanteen huononemisesta sellaisesta syystä, koska kukaan ei koskaan kysynyt mitä minä elämältäni haluan! Ei sellainen ole millään tavalla oikeudenmukaista toimintaa, että muut luulevat tietävänsä paremmin kuin henkilö itse, mitä hän pitää tärkeinä asioina omassa elämässää. Käsi ylös kuinka moni samaa mieltä, ihan varmasti suurin osa ihmisistä ajattelee samalla tavalla!
Toitko esiin omat näkemyksesi projektiin liittyen? Jos ympäröivä sosiaalinen piiri on vastenmielinen niin siitä kannattaa irtaantua max. 2 kk:n jälkeen. Pitäkööt tunkkinsa. Se on oma rajani missä pitäydyn. Mulla ei oo oman alan hommia. Jotenkin ylipäätään se mitä täällä tulisi havitella on jotenkin eriävää omiin mieltymyksiini nähden.
No pitäiskö sunki gubbe kokeilla jo uutta prosektia?