Hei...
Oon 16 vuotias ujo tyttö ja tosi yksinäinen, ei ole ainuttakaan ystävää.. Pelkään hirveästi, että oon koko loppuelämäni yksin ujouteni kanssa..
Kaverit on hyljänneet mut ja oon ollut kauan ihan yksin. Tuntuu vaan etten jaksa enää yhtään..
Uskon, että en ikinä saa poikaystävääkään.. Haluaisin tosi paljon, että olis joku joka halais ja välittäisi.. Mutta kuka välittäisi tälläsestä ujosta ja epävarmasta..?
Niin.. mulle voi mailailla: [email protected]
Oon 16 vuotias ujo tyttö ja tosi yksinäinen, ei ole ainuttakaan ystävää.. Pelkään hirveästi, että oon koko loppuelämäni yksin ujouteni kanssa..
Kaverit on hyljänneet mut ja oon ollut kauan ihan yksin. Tuntuu vaan etten jaksa enää yhtään..
Uskon, että en ikinä saa poikaystävääkään.. Haluaisin tosi paljon, että olis joku joka halais ja välittäisi.. Mutta kuka välittäisi tälläsestä ujosta ja epävarmasta..?
Niin.. mulle voi mailailla: [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedät varmasti itsekin ettet ole ainoa tässä maassa. Jotenkin tuntuu että tuollainen on tosi yleistä nuorten keskuudessa. Minä olen juuri lukion lopettanut ja syksyllä aloitan yliopistolla, eikä mullakaan ole tällä hetkellä kuin yksi ystävä, mutta tuntuu että välimme ovat katkeamassa. Joudumme eri paikkakunnille opiskelemaan, enää ei ole juurikaan aikaa tavata/soitella/tekstailla/mailailla ja asiat vaan menee näin. Eli minäkin olen käytännössä todella yksin, ujo ja epävarma ihminen jonka on vaikea saada pysyviä ihmissuhteita aikaiseksi.
Jaksamattomuus on ikävää, ja pahenee kun sitä alkaa murehtia. Kannattaa kuitenkin muistaa että se, että kaverisi ovat "hyljänneet" sinut, ei välttämättä johdu sinusta. Voisiko kyseessä olla jokin ryhmän paine jonka takia kaikkien pitää yrittää olla vain "vahvojen" ja itsevarmojen ihmisten kavereita. Jos näin on, ei sinulla ole mitään hätää. Muutaman vuoden kuluttua huomaat että ihmiset ovat jo aikuistuneet eikä kukaan välitä oletko ujo vai et. Ja varmasti itsekin vielä aikuistut sen verran että osaat olla varmempi ihminen. Niin ainakin minulle on käynyt ja siksi sain nekin vähäiset ystävät joita minulle lukiossa tuli. Lisäksi "aikuistumisen" myötä olen huomannut että ihmisten kanssa on paljon helpompi toimia kun ei oikeasti tarvitse miettiä että miltä näytän tai kuulostan, kypsemmät ihmiset näkevät jo pintaa syvemmälle...
Kunhan jaksat elämääsi vielä jonkin aikaa niin jonain aamuna huomaat olevasi erilainen ihminen ja kypsä elämään aikuisten kanssa ja ystävystymään uudella tavalla. Ja jos et saa poikaystävää niin sitäkin varmemmin saat lähitulevaisuudessa miesystävän, eli aikuisen ihmisen joka oikeasti välittää sinusta :) Se ei ole aikuisten maailmassa mitenkään mahdoton asia. Toivon sinulle jaksamista ja malttia odottaa että asiat menevät parempaan päin. Jonain päivänä kyllä heräät vielä "aikuisten maailmaan" jossa ystävystyminen ei ole niin vaikeaa kuin koulumaailmassa. Niin käy meille kaikille ujoudesta tai epävarmuudesta riippumatta.
mulla on ihan sama tilanne. olen myöskin 16-vuotias tyttö. olen ujo ja yksinäinen ja masentunut niiden takia. yritän pistää mailia jos muistan. voit myöskin lähettää mulle postia -> [email protected]
itselläni on melko sama tilanne, sillä erotuksella että edustan vastakkaista sukupuolta. Kavereita eikä ystäviä ole minullakaan, ja kyllä täytyy sanoa että aika kurjaa elämä on yksin loppujen lopuks...
no mut nythän te löysitte toisenne!! ;)
Missä asut?