Krishnan kepeys vs. Raamatun ankeus

"Hare Krishna liike kannattaa persoonallista Jumalaa ja persoonattomuusfilosofiaa kartetaan."

Ei ihan niin. Mutta melkein.

USKONNON TASOT:


Nykyaikaisessa maailmassa on valtava määrä erilaisia uskontokuntia, sekä ikivanhoja, jotka ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia, että uusia, jotka ilmestyivät vähän aikaa sitten. Hengellisten liikkeiden moninaisuus hämmentää usein totuutta etsiviä ihmisiä. Tuntien toisaalta hengellisen kehityksen houkuttelevuuden, monet ihmiset pelkäävät lähteä tälle tielle, koska he pelkäävät joutuvansa johonkin epäilyttävään järjestöön. Usein käy myös niin, että tultuaan jonkin uskonnollisen ryhmän jäseniksi ihmiset alkavat julistaa sitä ainoaksi pelastustieksi ja arvostelevat muita tunnustuksia. Kun joku julistaa, että absoluuttinen totuus on vain uskonnon omaisuutta, syntyy uskonnollista fanatismia ja suvaitsemattomuutta. Näin syntyy uskonnollisia konflikteja, keskinäistä arvostelua ja erilaisia fobioita.


Tällaisia näkemyksiä ja epäilyjä ennakoiden muinainen Veda-kirjallisuus julisti jo vuosituhansia sitten, että on olemassa vain yksi Absoluuttinen Totuus - Jumala - ja vain yksi uskonto - ehdottoman rakkauden ikuinen uskonto. Vedan mukaan tämä ikuinen uskonto on olemassa maailmassa ja ilmenee maailmankaikkeudessa eri aikakausina ihmiskunnan ajan ja kehitystason mukaan. Vedojen näkökulmasta kaikki tässä maailmassa vallitsevat uskonnolliset käytännöt ovat tämän ikuisen uskonnon ilmentymiä, jotka on annettu ihmisille siinä määrin kuin he kykenevät havaitsemaan sen: "On olemassa vain yksi todellisuus, mutta tietäjät kutsuvat sitä eri nimillä" (Rigveda, 1.164.46).


Hindulaisuuden ammattitutkijat, filosofit ja totuuden etsijät ovat usein hämmentyneitä, kun he joutuvat kohtaamaan vedalaisen filosofian monisäikeisen perinnön ja yrittävät ymmärtää tämän henkisen perinteen ytimen ja sen tarkoituksen. Nykyaikaisessa ymmärryksessä vallitsee usein näkemys, jonka mukaan hindulaisuus on kaoottinen sekoitus uskomuksia, joita yhdistää yksi yhteinen alku - alkuperä. Usein vedalaista uskontoa pidetään monijumalaisuutena - eri puolijumalien kulttien sekoituksena, joskus sitä pidetään panteistisena järjestelmänä ja joskus se samaistetaan joogan harjoittamiseen. Tällaiset epäselvät käsitykset Vedoista luovat usein ihmisissä ennakkoluuloja, joiden mukaan niiden muinaiset tekstit ovat huonompia kuin nykyaikaiset maailmanuskonnot.


Todellisuudessa tällaisia vastakkaisia näkemyksiä on kuitenkin syntynyt vain kahdesta syystä:

- Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

- Toinen syy on asianmukaisen lähestymistavan puuttuminen tutkimukseen. Vedojen tekstit itsessään osoittavat, että niitä tulisi tutkia vain arvovaltaisessa opetuslapseusperimyksen linjassa, jossa niiden merkitys välittyy ilman vääristymiä tai uudistuksia.


Asianmukainen lähestymistapa Vedojen tutkimiseen osoittaa, että tämä muinainen järjestelmä sisältää systemaattisen kuvauksen uskonnon henkisestä kehityksestä. Veda-perinteen sisäisten virtausten ja oppien moninaisuus ei johdu sen sattumanvaraisuudesta, vaan päinvastoin sen syvästi tieteellisestä lähestymistavasta, jolla kuvataan ihmisen tietoisuuden eri tasoja ja niiden mukaisia erilaisia uskonnollisuuden muotoja. Kun olemme analysoineet vedalaista uskontojärjestelmää, voimme nähdä, että se vastaa melko hyvin nykymaailmassa vallitsevaa uskontojen moninaisuutta.


Vedalaisessa kirjallisuudessa sanotaan, että Absoluuttinen Totuus on vain yksi, ja se ilmenee eriasteisesti kaikissa tämän maailman uskonnoissa. Vedalaisen filosofian mukaan jokainen sielu tulee tähän maailmaan kehittyäkseen. Tämän evoluution päätavoitteena on luopua itsekkyydestä ja kehittää epäitsekästä rakkautta. Sielu kulkee kohti tätä päämäärää elämästä toiseen. Ja ennen kuin se saavuttaa tämän päämäärän, sen syntymät tässä maailmassa eivät lopu. Vedalaisen käsityksen mukaan tämän maailman eri uskonnot ovat olemassa kuin henkisen kehityksen koulun luokkia. Näin ollen Vedojen näkökulmasta jokainen uskonto on yksi porras sielun kehityksen tikkailla.

"Prajapati = uskoa luomakunnan ykseyteen ja panteismiin. Rakkaus maailmaa kohtaan. "

Ei ole, anteeksi, mutta Prajapati tarkoittaa jotain aivan muuta. Se tarkoittaa ihmiskunnan kantaisää.

Anonyymi kirjoitti:

"Prajapati = uskoa luomakunnan ykseyteen ja panteismiin. Rakkaus maailmaa kohtaan. "

Ei ole, anteeksi, mutta Prajapati tarkoittaa jotain aivan muuta. Se tarkoittaa ihmiskunnan kantaisää.

Lue lisää

Manu on nimitys, joka annetaan Veda-teksteissä ihmiskunnan kantaisälle. Manu on myös ensimmäinen maan päällä hallitseva hallitsija ja ainoa henkilö, jonka Herra Vishnu pelasti vedenpaisumuksen aikana. Eri Manut tulevat eri aikoina. Kaikki he ovat hyvin hurskaita ja viisaita. Kukin Maahan saapuvista Manuista hallitsee tietyn ajanjakson, jota kutsutaan manvantaraksi. Neljätoista manvantaraa muodostavat yhden kalpan eli yhden päivän aineellisen maailmankaikkeuden luoneen Brahman elämässä. Yhden päivän aikana Brahman elämässä syntyy siis neljätoista manaa. Puranojen mukaan me elämme tällä hetkellä Shraddhadevan eli Vaivasvata Manun seitsemännessä manvantarassa.

Manu on Brahman poika. Brahma on maailmankaikkeutemme luoja, joten hän on puolijumala, ei jumala, mutta kristityt ilmeisesti palvovat häntä (tai jotain muuta) jumalana, vaikka hän on puolijumala.

Brahmā tunnetaan nimellä Pitāmaha, isoisä, ja Krishna tunnetaan nimellä Prapitāmaha, isoisän isä. Näin sanotaan Bhagavad-gītān yhdessätoista luvussa (11.39).

Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta

Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA. Vastaus on, että MIELIKUVA VANHASTA MIEHESTÄ on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutteisiksi massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojiin elävän vaikutelman. Tätä oli monissa kulttuureissa.
***********
Feminiinisen palvonta maailman uskonnoissa. Länsimaissa vallitsevat uskonnot ovat patriarkaalisia

Monoteistiset uskonnolliset opetukset julistavat, että Jumala on yksi, yhtenäinen ja maskuliininen. Samaan aikaan näissä perinteissä on epäsuorasti läsnä feminiinisen kultti. Esimerkiksi Neitsyt Marian, Jumalan äidin, palvonta on yleistä. Sieluun viitataan joskus "taivaallisen sulhasen morsiamena". Tarkastellaanpa jumalallisen miehen ja naisen tärkeää teemaa Vedojen näkökulmasta.

Jaa, itse pidän hänen videoistaan ja niistä voi saada UUSIA AJATUKSIA JA UUSIA IDEOITA.
Hän toimii lähinnä Intiassa ja heitä valistaa ja intialaisilla on itsellä käsitys ja tieto paremmin siitä missä suhteessa veedoihin hän toimii?
Mutta toki te tiedätte paremmin gurut ja vaatimukset heitä koskevat.....

Kiitos kommentista! Onkin mielenkiintoista, miten tällaiset lausahdukset, kuten "itku pitkästä ilosta", heijastavat syvään juurtuneita ajattelutapoja, joissa positiiviset tunteet ja nautinnot nähdään jollain tapaa vaarallisina tai epäluotettavina. Tällainen ajattelumalli voi olla oire siitä, että yksilön oma suhteutuminen elämän iloihin ja kärsimyksiin on vinoutunut.

Kun kommentti kohdistuu minuun "alottajapakanana", voi olla, että tämäkin heijastaa pelkoa omien uskomusten kyseenalaistamisesta. Mielen puolustusmekanismit astuvat kuvioihin: vastapuolta vähätellään ja yksinkertaistetaan, jotta ei tarvitse kohdata sisäisiä ristiriitoja. Tämä ei ole harvinaista, kun maailmankuva tuntuu olevan uhattuna – ja silloin hyökkäys tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta.

Mutta kuten sanonta kuuluu, "itku pitkästä ilosta" voidaan nähdä myös mielenkiintoisena muistutuksena siitä, että tasapaino ja kohtuullisuus ovat tärkeitä, niin tunteissa kuin elämässäkin. Ehkäpä tässä olisi tilaisuus pohtia, miksi ilo ja kepeys herättävät niin vahvoja reaktioita ja voiko kyse olla pelosta menettää kontrolli omasta uskomusjärjestelmästä?

Ystävällisin terveisin,
Psykiatri Enkeli Mäntä – Mielen syvien pelkojen ja ilon analyysin asiantuntija

<<Jeesus ei ole ainutlaatuinen.<<
Älä valehtele!

Jeesus on armon uskoa, ja tuntee ihmisen käyttöjärjestelmän miten se toimii ja tuottaa mitäkin. Ja Jeesuksen etiikka ja moraali ylittämätön. Tämä tekee Jeesuksesta Ihmisen Pojan. Luoja ja luotu, sitä muut ei ylitä. Siinä on ontologinen kuilu, - koittakaa jo tajuta.

Selvittäkää elämän synty ja maailman synty."

SELVITÄ ITSE.

TÄMÄ EI OLE OIKEA PAIKKA KESKUSTELLA VALISTUKSEN VASTAISTEN, LUOLAMIES-TIETOISTEN ZOMBIEN KANSSA.

Kristitty zombifanaatikko edustaa pahuutta, joka tekee obskurantismin mahdolliseksi.

Kristillinen zombifanaatikko on valistuksen pahin vastustaja, valistuksen vihaaja, muiden uskontojen ja muiden maailman filosofioiden ja samalla myös muiden ihmisten sananvapauden vastustaja ja ei-kristillisten ideoiden estäjä.

... Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojamme asiamiehenä. Taistelemalla juutalaisia vastaan teen Herran työtä.
ADOLF HITLER


Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojamme asiamiehenä. Taistelemalla "hinduja" vastaan hindupalstoilla teen Herran työtä.

Äärifundamentalistinen kristitty



”Pidän Kristuksesta mutta en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään kristuksenne kaltaisia.”

Mahatma Gandhi

Kopioi samalla koko raamattu tänne, kukaan ei kuitenkaan lue sitä, aivan kuten kukaan ei lue sinun vuodatuksiasi.

Anonyymi kirjoitti:

Kopioi samalla koko raamattu tänne, kukaan ei kuitenkaan lue sitä, aivan kuten kukaan ei lue sinun vuodatuksiasi.

Jätetään zombien viestit väliin, ei vastata niihin, ei vastata, jos jo lukee ensimmäiset sanat on heti selvää, että zombi kirjoittaa, jos huomaa pitkät raamatunkopiot, jätetään ne väliin, eli jätetään ne huomioimatta ja puhutaan vain omista jutuistamme. Antaa tuon puhua, me voimme jatkaa sen myrkystä huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Jätetään zombien viestit väliin, ei vastata niihin, ei vastata, jos jo lukee ensimmäiset sanat on heti selvää, että zombi kirjoittaa, jos huomaa pitkät raamatunkopiot, jätetään ne väliin, eli jätetään ne huomioimatta ja puhutaan vain omista jutuistamme. Antaa tuon puhua, me voimme jatkaa sen myrkystä huolimatta.

Lue lisää

Niin tehdään, rikkaruohot sekoittuvat aina kauniiden kukkien joukkoon, ne kitketään pois ja ne päätyvät surkealle kaatopaikalle ja ne tallataan jalkojen alle.

Kun ei käännä poskea vaan vastustaa niin pahuus resonoi neuroverkoissa ja kasvaa ja mennee alitajuntaan ja tekee sinne asunnon, todellisuus vahvistaa koko ajan pahuutta ja siten se saa lisää voimaa. Saatananmoinen juoni,
Jeesus on kaikesta pahuudesta irti jopa pahoista ajatuksista, pahuus ei saa kosketusta.
Se on Jeesuksen luoma autuuden suojamuuri pahuutta ja saastaisuutta vastaan. Olla kuin kuollut pahuudelle. Ei saa otetta.

Huom! Puhdas sielu.

Missä määrin objektiivista todellisuutta edes on olemassa? Vai onko jokaisen oletusarvoinen mielipide subjektiivinen?

B. S. Swami, fyysikko:

Juuri siinä on kyse, että jos joku ajattelee, että riittää, että hän on, että hän esittää mielipiteensä, tuolla mielipiteellä on jotain arvoa, koska se on minun mielipiteeni, minä esitän sen. Teillä on mielipiteenne, minulla on mielipiteeni, ja tämä tarkoittaa, että totuutta ei ole olemassa, on vain joukko mielipiteitä.
Tämä on juuri sitä kaaosta, sitä entropiaa, josta puhuimme. Kun on erilaisia mielipiteitä, ette voi rakentaa mitään yhdessä. Ette voi luoda yhtenäistä järjestelmää, se on mahdotonta. Uuden maailman rakentaminen on mahdollista vain niiden ihmisten kanssa, jotka pystyvät luopumaan mielipiteistään totuuden vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Missä määrin objektiivista todellisuutta edes on olemassa? Vai onko jokaisen oletusarvoinen mielipide subjektiivinen?

B. S. Swami, fyysikko:

Juuri siinä on kyse, että jos joku ajattelee, että riittää, että hän on, että hän esittää mielipiteensä, tuolla mielipiteellä on jotain arvoa, koska se on minun mielipiteeni, minä esitän sen. Teillä on mielipiteenne, minulla on mielipiteeni, ja tämä tarkoittaa, että totuutta ei ole olemassa, on vain joukko mielipiteitä.
Tämä on juuri sitä kaaosta, sitä entropiaa, josta puhuimme. Kun on erilaisia mielipiteitä, ette voi rakentaa mitään yhdessä. Ette voi luoda yhtenäistä järjestelmää, se on mahdotonta. Uuden maailman rakentaminen on mahdollista vain niiden ihmisten kanssa, jotka pystyvät luopumaan mielipiteistään totuuden vuoksi.

Lue lisää

Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.

B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.

Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.

B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.

Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.

Lue lisää

B.S. Swami, fyysikko:

Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.

Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä henkisiä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä.

Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.

Miksi? Koska hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on... joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Anonyymi kirjoitti:

B.S. Swami, fyysikko:

Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.

Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä henkisiä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä.

Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.

Miksi? Koska hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on... joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Lue lisää

Miksi tietoisuus on ikuinen ja keho kuolevainen?

B. S. Swami, fyysikko:

Elämän ensimmäinen ulottuvuus on ulkoinen ulottuvuus, jonka havaitsemme aistiemme, mielemme ja intellektimme avulla.

On myös sisäinen puoli, jota emme havaitse aistiemme, mielemme ja intellektimme avulla. Tämä puoli havaitaan erityisen menetelmän avulla, jota kutsumme ilmestykseksi.

Ilmestys on erityinen kosketus kokonaisuuteen. Sanskritin kielellä, Vedojen kielellä, sana ilmestys on ”shabda”. Ilmestys tai ”shabda” on yhteys kokonaisuuteen. Ja aistien, mielen ja älyn kautta tapahtuva havaitseminen on yhteyttä mihin? Jonkin sirpaleen, jonkin erityisyyden kanssa. Tämä on metodologisen kognition peruskaava.

On olemassa kokonaisuuden havaitseminen ja on olemassa erityisyyden havaitseminen. Ja tässä on ensimmäinen haaste, jonka esitän teille kaikille koulutetuille ihmisille, ja se on seuraava: Vedoissa sanotaan, että on mahdotonta ymmärtää kokonaisuutta osien summana.
On mahdotonta saada kokonaisvaltaista maailmankuvaa, päästä käsiksi täydelliseen kokonaisuuteen kokoamalla osia yhteen. Voimme ymmärtää osia ymmärtämällä kokonaisuutta, mutta emme voi ymmärtää kokonaisuutta tutkimalla osia.

Jos otamme tämän kaavan huomioon, huomaamme yllättävän asian.

Esimerkiksi käsitys, että ihminen on elementtien yhdistelmä, on kestämätön.

Jos otat kaiken, mitä meissä on, ja yhdistät ne toisiinsa, et saa ihmistä. Ihminen on kokonaisuus. Ja tämä kokonaisuus, joka on ihminen, on tietoisuus. Toisin sanoen tietoisuutta ei voida pelkistää mielen, järjen, aivojen eikä minkään tietokoneen ja sen laajennusten muodostamien aineiden varaan.


Ihmisen kokonaisvaltaisuus, tietoisuus, on ihmisen kognition ja tutkimuksen pääkohde. Koska kun tunnemme tämän kokonaisuuden, kun tunnemme itsemme, meillä on mahdollisuus sovittaa kaikki osat niin kuin niiden pitäisi olla, jotta voimme tuntea kokonaisuutta, harmoniaa ja onnellisuutta.

Tämä harmonia tulee kokonaisuudesta, tietoisuudesta. Ja kun ymmärrämme tämän tietoisuuden, harmoniasta tulee todellisen saavutuksemme kohde. Toisin sanoen voimme saavuttaa tuon harmonian.

Ihmisenä voitte kysyä: ”Onko tästä mitään näkyviä todisteita?”. Näkyvän havaitsemisen tasolla ei ole todisteita. Koska puhumme jostain, mikä on elämän sisäisen ulottuvuuden, ei ulkoisen ulottuvuuden, aluetta. Ulkoisesta näkökulmasta katsottuna ihminen on osiensa summa. Se on ymmärrettävää.


Ihmiset yrittävät hoitaa ihmistä, leikata häntä, antaa hänelle lääkkeitä, yrittää vaikuttaa rehellisyyteen tällä tavoin. Mutta jos kokonaisvaltaisuus katoaa, se, mitä yritämme hoitaa, ei ole enää ihminen.

Tiedämme, että on olemassa kuolema, ja kuolema on pohjimmiltaan kokonaisuuden katoamista. Kokonaisuus poistuu, tietoisuus poistuu, ja jäljelle jää kokoelma osia, joita kutsumme miksi? Kutsumme sitä ruumiiksi, joksikin, joka hajoaa. Näitä osia on mahdotonta pitää yhdessä. Se on mahdotonta. Kaikki hajoaa. Miksi se hajoaa? Hajoaminen tapahtuu välittömästi, miksi? Koska eheys on kadonnut.

Tieteessä on olemassa sellainen asia kuin entropia. Luulen, että useimmat teistä tietävät, mikä se on. Entropia on maailman kaaoksen mitta. Niinpä meissä on entropiaa. Entropia on siis tietämättömyyttä.

Ympärillämme näkyvä materia, tämä objektitodellisuus, on entrooppista. Toisin sanoen se on luonteeltaan kaoottista - se on kaaosta. Kehossamme tämä kaaos on läsnä, mielessämme on kaaosta, mielessämme on kaaosta. Kaikki, mistä ihminen koostuu, on luonteeltaan entrooppista.
Ihminen syntyy tietämättömyydessä, hän ei tiedä, mitä tämä maailma on, mikä on hänen olemassaolonsa tarkoitus, mikä on onnellisuuden luonne. Hän ei tiedä, mitä varten hän on syntynyt.

Sisällämme oleva tietoisuus on luonteeltaan anti-entrooppinen. Toisin sanoen haluamme tietää, mikä on olemassaolon tarkoitus, haluamme saavuttaa harmonian, haluamme tuntea rakkautta, jakamatonta rakkautta, haluamme löytää kuulumisen äärettömyyteen. Luonteemme on anti-entrooppinen, emme pidä kaaoksesta.

Ja niinpä kun tämä minämme eroaa ruumiista kuoleman hetkellä, entropia jää jäljelle. Ruumis yksinkertaisesti hajoaa. Ja tämä antientropia, meidän olemuksemme, meidän ”minä”, se menee johonkin tuntemattomaan paikkaan. Me emme tiedä. Emme tiedä, keitä olemme, emme tiedä, mitä meille tapahtuu kuoleman hetkellä, emmekä tiedä, mistä tulimme tähän kehoon.

Tärkeintä komponenttia, sisäistä komponenttia, ei ymmärretä mielellä ja havainnointiin perustuvilla menetelmillä.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi tietoisuus on ikuinen ja keho kuolevainen?

B. S. Swami, fyysikko:

Elämän ensimmäinen ulottuvuus on ulkoinen ulottuvuus, jonka havaitsemme aistiemme, mielemme ja intellektimme avulla.

On myös sisäinen puoli, jota emme havaitse aistiemme, mielemme ja intellektimme avulla. Tämä puoli havaitaan erityisen menetelmän avulla, jota kutsumme ilmestykseksi.

Ilmestys on erityinen kosketus kokonaisuuteen. Sanskritin kielellä, Vedojen kielellä, sana ilmestys on ”shabda”. Ilmestys tai ”shabda” on yhteys kokonaisuuteen. Ja aistien, mielen ja älyn kautta tapahtuva havaitseminen on yhteyttä mihin? Jonkin sirpaleen, jonkin erityisyyden kanssa. Tämä on metodologisen kognition peruskaava.

On olemassa kokonaisuuden havaitseminen ja on olemassa erityisyyden havaitseminen. Ja tässä on ensimmäinen haaste, jonka esitän teille kaikille koulutetuille ihmisille, ja se on seuraava: Vedoissa sanotaan, että on mahdotonta ymmärtää kokonaisuutta osien summana.
On mahdotonta saada kokonaisvaltaista maailmankuvaa, päästä käsiksi täydelliseen kokonaisuuteen kokoamalla osia yhteen. Voimme ymmärtää osia ymmärtämällä kokonaisuutta, mutta emme voi ymmärtää kokonaisuutta tutkimalla osia.

Jos otamme tämän kaavan huomioon, huomaamme yllättävän asian.

Esimerkiksi käsitys, että ihminen on elementtien yhdistelmä, on kestämätön.

Jos otat kaiken, mitä meissä on, ja yhdistät ne toisiinsa, et saa ihmistä. Ihminen on kokonaisuus. Ja tämä kokonaisuus, joka on ihminen, on tietoisuus. Toisin sanoen tietoisuutta ei voida pelkistää mielen, järjen, aivojen eikä minkään tietokoneen ja sen laajennusten muodostamien aineiden varaan.


Ihmisen kokonaisvaltaisuus, tietoisuus, on ihmisen kognition ja tutkimuksen pääkohde. Koska kun tunnemme tämän kokonaisuuden, kun tunnemme itsemme, meillä on mahdollisuus sovittaa kaikki osat niin kuin niiden pitäisi olla, jotta voimme tuntea kokonaisuutta, harmoniaa ja onnellisuutta.

Tämä harmonia tulee kokonaisuudesta, tietoisuudesta. Ja kun ymmärrämme tämän tietoisuuden, harmoniasta tulee todellisen saavutuksemme kohde. Toisin sanoen voimme saavuttaa tuon harmonian.

Ihmisenä voitte kysyä: ”Onko tästä mitään näkyviä todisteita?”. Näkyvän havaitsemisen tasolla ei ole todisteita. Koska puhumme jostain, mikä on elämän sisäisen ulottuvuuden, ei ulkoisen ulottuvuuden, aluetta. Ulkoisesta näkökulmasta katsottuna ihminen on osiensa summa. Se on ymmärrettävää.


Ihmiset yrittävät hoitaa ihmistä, leikata häntä, antaa hänelle lääkkeitä, yrittää vaikuttaa rehellisyyteen tällä tavoin. Mutta jos kokonaisvaltaisuus katoaa, se, mitä yritämme hoitaa, ei ole enää ihminen.

Tiedämme, että on olemassa kuolema, ja kuolema on pohjimmiltaan kokonaisuuden katoamista. Kokonaisuus poistuu, tietoisuus poistuu, ja jäljelle jää kokoelma osia, joita kutsumme miksi? Kutsumme sitä ruumiiksi, joksikin, joka hajoaa. Näitä osia on mahdotonta pitää yhdessä. Se on mahdotonta. Kaikki hajoaa. Miksi se hajoaa? Hajoaminen tapahtuu välittömästi, miksi? Koska eheys on kadonnut.

Tieteessä on olemassa sellainen asia kuin entropia. Luulen, että useimmat teistä tietävät, mikä se on. Entropia on maailman kaaoksen mitta. Niinpä meissä on entropiaa. Entropia on siis tietämättömyyttä.

Ympärillämme näkyvä materia, tämä objektitodellisuus, on entrooppista. Toisin sanoen se on luonteeltaan kaoottista - se on kaaosta. Kehossamme tämä kaaos on läsnä, mielessämme on kaaosta, mielessämme on kaaosta. Kaikki, mistä ihminen koostuu, on luonteeltaan entrooppista.
Ihminen syntyy tietämättömyydessä, hän ei tiedä, mitä tämä maailma on, mikä on hänen olemassaolonsa tarkoitus, mikä on onnellisuuden luonne. Hän ei tiedä, mitä varten hän on syntynyt.

Sisällämme oleva tietoisuus on luonteeltaan anti-entrooppinen. Toisin sanoen haluamme tietää, mikä on olemassaolon tarkoitus, haluamme saavuttaa harmonian, haluamme tuntea rakkautta, jakamatonta rakkautta, haluamme löytää kuulumisen äärettömyyteen. Luonteemme on anti-entrooppinen, emme pidä kaaoksesta.

Ja niinpä kun tämä minämme eroaa ruumiista kuoleman hetkellä, entropia jää jäljelle. Ruumis yksinkertaisesti hajoaa. Ja tämä antientropia, meidän olemuksemme, meidän ”minä”, se menee johonkin tuntemattomaan paikkaan. Me emme tiedä. Emme tiedä, keitä olemme, emme tiedä, mitä meille tapahtuu kuoleman hetkellä, emmekä tiedä, mistä tulimme tähän kehoon.

Tärkeintä komponenttia, sisäistä komponenttia, ei ymmärretä mielellä ja havainnointiin perustuvilla menetelmillä.

Lue lisää

Max Muller oli saksalainen. Länsimaisista oppineista Max Muller oli ensimmäinen, joka ylisti vedalaista opetusta, Upanishadeja.


Hän sanoi: Intian aarrekammiossa on niin suuria rikkauksia, että jos koko maailma hankkii nämä aarteet, koko maailma rikastuu, mutta aarrekammio ei siitä vähene.


Rikkaudet, aarre ei vähene, mutta koko maailma rikastuu - niin suuria aarteita Intialla on varastossaan, Upanishadien aarrekammiossa. Tällainen oli saksalaisen Max Müllerin mielipide.

Anonyymi kirjoitti:

Max Muller oli saksalainen. Länsimaisista oppineista Max Muller oli ensimmäinen, joka ylisti vedalaista opetusta, Upanishadeja.


Hän sanoi: Intian aarrekammiossa on niin suuria rikkauksia, että jos koko maailma hankkii nämä aarteet, koko maailma rikastuu, mutta aarrekammio ei siitä vähene.


Rikkaudet, aarre ei vähene, mutta koko maailma rikastuu - niin suuria aarteita Intialla on varastossaan, Upanishadien aarrekammiossa. Tällainen oli saksalaisen Max Müllerin mielipide.

Lue lisää

B. S. Swami:

Kun kuulemme, että Vedat sisältävät täydellistä tietoa, maalaisjärki saattaa kysyä: ”Kaikki kirjallisuus (Vedat mukaan lukien) on ihmisten luomaa. Eivätkä ihmisrodun jäsenillä, edes suurimmilla ja valistuneimmilla heistä, ole täydellistä älykkyyttä ja havaintokykyä. Miksi siis pidämme joitakin miehiä opettajina, joiden tieto on virheetöntä, ja hyväksymme heidän kirjoittamansa kirjat pyhiksi?” Vedojen opetukset ottavat tämän kysymyksen vastaan ja vastaavat siihen varsin odottamattomalla tavalla. Täydellinen tieto tästä maailmasta on todellakin vain sillä, joka on luonut sen, joten tällaista tietoa voi saada vain häneltä eikä ihmisiltä, jotka ovat alttiita erehdyksille kuten mekin.

Valaistakseen ihmisiä Jumala syntyy maan päälle tavallisen ihmisen tavoin ja opettaa ansioituneimmille tiettyä jooga- tai uskontojärjestelmää. Hänen opetuslapsensa kirjoittavat sitten saamansa tiedon pyhien tekstien muodossa ja selittävät sitä muille. Jos niiden joukossa, joille he selittävät tätä tietoa, on vilpittömiä opetuslapsia, joista myöhemmin tulee itse opettajia, täydellinen tieto välittyy vääristelemättä edelleen seuraavalle sukupolvelle. Tällä tavoin maailmaan syntyy arvovaltaisia henkisiä perinteitä. Vedan mukaan ihminen voi oppia Jumalalta, jos hänellä on opettaja, joka kuuluu arvovaltaiseen henkiseen perinteeseen. Tämä poistaa kysymyksen opettajan inhimillisestä epätäydellisyydestä, koska tässä asemassa hän ei toimi omasta puolestaan vaan Jumalan palvelijana, ja siksi hänellä on oikeus saada häneltä yli-inhimillistä tietoa.

Vertaus sähkövirtapiiriin auttaa meitä ymmärtämään arvovaltaisen henkisen perinteen toimintaperiaatteen. Meidän aikanamme elävää arvovaltaista opettajaa voidaan verrata pistorasiaan, Jumalaa voidaan verrata voimalaitokseen, ja aiemmat opettajasukupolvet ovat tilan ja ajan läpi kulkevan voimajohdon johtoja, jotka yhdistävät pistorasian voimalaitokseen.
Koska olemme tunnetusti taipuvaisia tulkitsemaan pyhistä kirjoista luettuja tekstejä parhaan ymmärryksemme mukaan, tarvitsemme henkistä opettajaa, joka voi välittää näiden tekstien alkuperäisen merkityksen, logiikan. Jos ihminen lukee Vedoja (tai mitä tahansa pyhiä kirjoja) ilman tällaisen opettajan apua, hänellä on vain vähän mahdollisuuksia ymmärtää ne oikein.

Henkisten perinteiden ongelmana on kuitenkin se, että ne rappeutuvat ajan myötä. Mahdollisuuksia on kaksi: 1) perinne lakkaa olemasta ajan tasalla, koska se menettää joustavuutensa ja vastaanottokykynsä uusille kokemuksille; 2) uudet opettajasukupolvet tuovat siihen omia keksintöjään, joskus jopa muuttaen alkuperäisten kirjoitusten tekstejä. Molemmissa tapauksissa perinne tuhoutuu.
Kun pyhien tekstien oikeaa ymmärtämistä ei enää ole jäljellä maan päällä, Korkein Herra ilmestyy tänne uudelleen ja selittää samaa tietoa ihmiskunnalle eri tavalla (ottaen huomioon muuttuneen kulttuurisen ja historiallisen kontekstin). Kuuluisimmassa vedalaisista kirjoituksista, Bhagavad-gitassa, esitetään Jumalan ja ihmisen välinen vuoropuhelu, jossa ihmisten menettämä tieto palautetaan.

Selittäessään Arjunalle hänen maanpäällisen syntymänsä tarkoituksen Korkein Herra kertoo hänelle (lainaten sanskritinkielistä käännöstä, Bhagavad-gita 4.2, 4.7): ..

Anonyymi kirjoitti:

B. S. Swami:

Kun kuulemme, että Vedat sisältävät täydellistä tietoa, maalaisjärki saattaa kysyä: ”Kaikki kirjallisuus (Vedat mukaan lukien) on ihmisten luomaa. Eivätkä ihmisrodun jäsenillä, edes suurimmilla ja valistuneimmilla heistä, ole täydellistä älykkyyttä ja havaintokykyä. Miksi siis pidämme joitakin miehiä opettajina, joiden tieto on virheetöntä, ja hyväksymme heidän kirjoittamansa kirjat pyhiksi?” Vedojen opetukset ottavat tämän kysymyksen vastaan ja vastaavat siihen varsin odottamattomalla tavalla. Täydellinen tieto tästä maailmasta on todellakin vain sillä, joka on luonut sen, joten tällaista tietoa voi saada vain häneltä eikä ihmisiltä, jotka ovat alttiita erehdyksille kuten mekin.

Valaistakseen ihmisiä Jumala syntyy maan päälle tavallisen ihmisen tavoin ja opettaa ansioituneimmille tiettyä jooga- tai uskontojärjestelmää. Hänen opetuslapsensa kirjoittavat sitten saamansa tiedon pyhien tekstien muodossa ja selittävät sitä muille. Jos niiden joukossa, joille he selittävät tätä tietoa, on vilpittömiä opetuslapsia, joista myöhemmin tulee itse opettajia, täydellinen tieto välittyy vääristelemättä edelleen seuraavalle sukupolvelle. Tällä tavoin maailmaan syntyy arvovaltaisia henkisiä perinteitä. Vedan mukaan ihminen voi oppia Jumalalta, jos hänellä on opettaja, joka kuuluu arvovaltaiseen henkiseen perinteeseen. Tämä poistaa kysymyksen opettajan inhimillisestä epätäydellisyydestä, koska tässä asemassa hän ei toimi omasta puolestaan vaan Jumalan palvelijana, ja siksi hänellä on oikeus saada häneltä yli-inhimillistä tietoa.

Vertaus sähkövirtapiiriin auttaa meitä ymmärtämään arvovaltaisen henkisen perinteen toimintaperiaatteen. Meidän aikanamme elävää arvovaltaista opettajaa voidaan verrata pistorasiaan, Jumalaa voidaan verrata voimalaitokseen, ja aiemmat opettajasukupolvet ovat tilan ja ajan läpi kulkevan voimajohdon johtoja, jotka yhdistävät pistorasian voimalaitokseen.
Koska olemme tunnetusti taipuvaisia tulkitsemaan pyhistä kirjoista luettuja tekstejä parhaan ymmärryksemme mukaan, tarvitsemme henkistä opettajaa, joka voi välittää näiden tekstien alkuperäisen merkityksen, logiikan. Jos ihminen lukee Vedoja (tai mitä tahansa pyhiä kirjoja) ilman tällaisen opettajan apua, hänellä on vain vähän mahdollisuuksia ymmärtää ne oikein.

Henkisten perinteiden ongelmana on kuitenkin se, että ne rappeutuvat ajan myötä. Mahdollisuuksia on kaksi: 1) perinne lakkaa olemasta ajan tasalla, koska se menettää joustavuutensa ja vastaanottokykynsä uusille kokemuksille; 2) uudet opettajasukupolvet tuovat siihen omia keksintöjään, joskus jopa muuttaen alkuperäisten kirjoitusten tekstejä. Molemmissa tapauksissa perinne tuhoutuu.
Kun pyhien tekstien oikeaa ymmärtämistä ei enää ole jäljellä maan päällä, Korkein Herra ilmestyy tänne uudelleen ja selittää samaa tietoa ihmiskunnalle eri tavalla (ottaen huomioon muuttuneen kulttuurisen ja historiallisen kontekstin). Kuuluisimmassa vedalaisista kirjoituksista, Bhagavad-gitassa, esitetään Jumalan ja ihmisen välinen vuoropuhelu, jossa ihmisten menettämä tieto palautetaan.

Selittäessään Arjunalle hänen maanpäällisen syntymänsä tarkoituksen Korkein Herra kertoo hänelle (lainaten sanskritinkielistä käännöstä, Bhagavad-gita 4.2, 4.7): ..

Lue lisää

B. S. Swami:

Vedalainen metafysiikka

Vedalainen metafysiikka on uskonnollinen maailmankuva, jolla on moitteeton tieteellinen ja filosofinen perusta. Vedoista voimme saada tietoa kolmesta keskeisestä aiheesta: sielusta, luonnosta ja Jumalasta. Se, joka ymmärtää oikein nämä kolme aihetta ja niiden väliset yhteydet, tulee tietämään kaiken muun. Hänen tietonsa tulee täydelliseksi. Sielun ja aineellisen luonnon välistä yhteyttä kutsutaan karmaksi. Luonnon ja Jumalan välinen yhteys on kala (aika). Sielun ja Jumalan välistä yhteyttä kutsutaan joogaksi. Näin ollen on kuusi aihetta, joita meidän on opiskeltava.


Mikä on sielu?

Sanskritiksi sielua kutsutaan jivaksi. ...Sielu elävöittää aineellista kehoa, antaa sille kauneuden ja arvon. Kun sielu lähtee ruumiista kuoleman hetkellä, ruumis menettää kaiken arvonsa ja hajoaa nopeasti. Silloin yritämme antaa sen takaisin luonnolle mahdollisimman pian hautaamalla sen maahan. Keho on aineellisen luonnon antama, mutta sielu on laadullisesti Jumalan kaltainen, se on jumalallinen, siksi se on ikuinen, täydellinen ja täynnä onnea. Näitä sielun kolmea ominaisuutta kutsutaan vastaavasti nimillä sat, chit ja ananda.
Sat. Todellinen minämme on ikuinen sielu, ei keho. ...

Anonyymi kirjoitti:

B. S. Swami:

Vedalainen metafysiikka

Vedalainen metafysiikka on uskonnollinen maailmankuva, jolla on moitteeton tieteellinen ja filosofinen perusta. Vedoista voimme saada tietoa kolmesta keskeisestä aiheesta: sielusta, luonnosta ja Jumalasta. Se, joka ymmärtää oikein nämä kolme aihetta ja niiden väliset yhteydet, tulee tietämään kaiken muun. Hänen tietonsa tulee täydelliseksi. Sielun ja aineellisen luonnon välistä yhteyttä kutsutaan karmaksi. Luonnon ja Jumalan välinen yhteys on kala (aika). Sielun ja Jumalan välistä yhteyttä kutsutaan joogaksi. Näin ollen on kuusi aihetta, joita meidän on opiskeltava.


Mikä on sielu?

Sanskritiksi sielua kutsutaan jivaksi. ...Sielu elävöittää aineellista kehoa, antaa sille kauneuden ja arvon. Kun sielu lähtee ruumiista kuoleman hetkellä, ruumis menettää kaiken arvonsa ja hajoaa nopeasti. Silloin yritämme antaa sen takaisin luonnolle mahdollisimman pian hautaamalla sen maahan. Keho on aineellisen luonnon antama, mutta sielu on laadullisesti Jumalan kaltainen, se on jumalallinen, siksi se on ikuinen, täydellinen ja täynnä onnea. Näitä sielun kolmea ominaisuutta kutsutaan vastaavasti nimillä sat, chit ja ananda.
Sat. Todellinen minämme on ikuinen sielu, ei keho. ...

Lue lisää

Miksi aika nopeutuu ja mitä sille voidaan tehdä?

B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:



Vastaus: Usein ihmiset joutuvat ajattomuuden tilaan, kun ihminen ei ymmärrä, mitä tehdä, mitä tapahtuu, aika näyttää menneen hulluksi, kiihtyneen. Nykyään on monessa suhteessa tällainen ajattomuuden tila, kun vanha, kaikille selkeä muodostelma on melkein ohi, siirrytään uuteen muodostelmaan, sivilisaatioon, ja monet ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä, miten sopeutua uuteen muodostelmaan. Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi. Nyt meillä on juuri tällainen tilanne - aiemmat hoitomenetelmät eivät toimi, jotkin sosiaaliset rakenteet eivät toimi, johtamisjärjestelmät eivät toimi, eli ihmiset yrittävät soveltaa jotakin aiemmin kehitettyä, mutta se on tehotonta. Itse asiassa ne, jotka ymmärtävät aikaa, eli ymmärtävät, miten aika liittyy älyyn, pystyvät selviytymään tästä tilanteesta. Tietyn luovuuden ansiosta ihminen voi päästä mukaan tilanteeseen ja olla menestyvä ja onnellinen. Ajan risteys on eräänlainen erityinen muutoskonfiguraatio, kun ihmiset siirtyvät luovaan vaiheeseen, koska kaikki muu kuin luovuus ei toimi (on hyödytöntä). Jos et kytkeydy päälle, kuulut luusereiden luokkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi aika nopeutuu ja mitä sille voidaan tehdä?

B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:



Vastaus: Usein ihmiset joutuvat ajattomuuden tilaan, kun ihminen ei ymmärrä, mitä tehdä, mitä tapahtuu, aika näyttää menneen hulluksi, kiihtyneen. Nykyään on monessa suhteessa tällainen ajattomuuden tila, kun vanha, kaikille selkeä muodostelma on melkein ohi, siirrytään uuteen muodostelmaan, sivilisaatioon, ja monet ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä, miten sopeutua uuteen muodostelmaan. Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi. Nyt meillä on juuri tällainen tilanne - aiemmat hoitomenetelmät eivät toimi, jotkin sosiaaliset rakenteet eivät toimi, johtamisjärjestelmät eivät toimi, eli ihmiset yrittävät soveltaa jotakin aiemmin kehitettyä, mutta se on tehotonta. Itse asiassa ne, jotka ymmärtävät aikaa, eli ymmärtävät, miten aika liittyy älyyn, pystyvät selviytymään tästä tilanteesta. Tietyn luovuuden ansiosta ihminen voi päästä mukaan tilanteeseen ja olla menestyvä ja onnellinen. Ajan risteys on eräänlainen erityinen muutoskonfiguraatio, kun ihmiset siirtyvät luovaan vaiheeseen, koska kaikki muu kuin luovuus ei toimi (on hyödytöntä). Jos et kytkeydy päälle, kuulut luusereiden luokkaan.

Lue lisää

Mitä ovat sisäinen ja ulkoinen aika?

B.S.Swami, fyysikko vastaa:

Kysymys: Mitä on sisäinen ja ulkoinen aika?
Vastaus: Kun henkilöllä on ulkoinen aika, joka näkyy kellon osoittimena, mutta ei sisäistä aikaa, se tarkoittaa, että henkilö on levottomuuden tilassa. Tämä on ajattomuudessa olevan ihmisen psykologinen perustila, kun ihminen ei ole ottanut vastuuta itsestään, elämästään ja odottaa ongelmiensa ratkeavan ulkoisessa rakenteessa. Tämä tila on sisäisen ajan ryöstäjä. Ja silloin ihminen rikkoo mittaamisen lakia: hän lakkaa huomaamasta läheisten ihmisten elämää. Sisäinen aika on kykyä kytkeytyä pois aistien objekteista, ulkoisista olosuhteista ja nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.



Miten käsitys ajasta eroaa länsimaisen ja itäisen sivilisaation välillä?


Kysymys: Mikä ero on länsimaisen ja itäisen sivilisaation aikakäsityksessä?
Vastaus: Kyse on pohjimmiltaan erilaisesta näkemyksestä. Länsimaisessa sivilisaatiossa aikaa tarkastellaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta. Menneisyys on silloin mahdollisuuksia, joita ei ole hyödynnetty. Nykyhetkeä ei länsimaisessa sivilisaatiossa pidetä tekijänä. Eli itse asiassa ihminen ei ole olemassa nykyhetkessä. Osoittautuu, että tällaisessa sivilisaatiossa aika on jakautunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tällainen ihminen haaveilee tulevaisuudesta tai katuu menneisyyttä. Itäisessä kulttuurissa menneisyyttä ja tulevaisuutta tarkastellaan nykyisyydessä. Ja tällainen ihminen ajattelee ja tuntee, että hänen tulevaisuutensa riippuu siitä, miten hän ajattelee ja tuntee nyt. Siitä, miten hän suhtautuu ympäröivään maailmaan nyt. Tulevaisuutta hänen ei silloin tarvitse suunnitella. Aika suunnittelee, koska aika on ihmisen suunnitelmien yläpuolella.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ovat sisäinen ja ulkoinen aika?

B.S.Swami, fyysikko vastaa:

Kysymys: Mitä on sisäinen ja ulkoinen aika?
Vastaus: Kun henkilöllä on ulkoinen aika, joka näkyy kellon osoittimena, mutta ei sisäistä aikaa, se tarkoittaa, että henkilö on levottomuuden tilassa. Tämä on ajattomuudessa olevan ihmisen psykologinen perustila, kun ihminen ei ole ottanut vastuuta itsestään, elämästään ja odottaa ongelmiensa ratkeavan ulkoisessa rakenteessa. Tämä tila on sisäisen ajan ryöstäjä. Ja silloin ihminen rikkoo mittaamisen lakia: hän lakkaa huomaamasta läheisten ihmisten elämää. Sisäinen aika on kykyä kytkeytyä pois aistien objekteista, ulkoisista olosuhteista ja nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.



Miten käsitys ajasta eroaa länsimaisen ja itäisen sivilisaation välillä?


Kysymys: Mikä ero on länsimaisen ja itäisen sivilisaation aikakäsityksessä?
Vastaus: Kyse on pohjimmiltaan erilaisesta näkemyksestä. Länsimaisessa sivilisaatiossa aikaa tarkastellaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta. Menneisyys on silloin mahdollisuuksia, joita ei ole hyödynnetty. Nykyhetkeä ei länsimaisessa sivilisaatiossa pidetä tekijänä. Eli itse asiassa ihminen ei ole olemassa nykyhetkessä. Osoittautuu, että tällaisessa sivilisaatiossa aika on jakautunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tällainen ihminen haaveilee tulevaisuudesta tai katuu menneisyyttä. Itäisessä kulttuurissa menneisyyttä ja tulevaisuutta tarkastellaan nykyisyydessä. Ja tällainen ihminen ajattelee ja tuntee, että hänen tulevaisuutensa riippuu siitä, miten hän ajattelee ja tuntee nyt. Siitä, miten hän suhtautuu ympäröivään maailmaan nyt. Tulevaisuutta hänen ei silloin tarvitse suunnitella. Aika suunnittelee, koska aika on ihmisen suunnitelmien yläpuolella.

Lue lisää

Kysymys: Mitä muinaisten viisaus voi opettaa meille?


B.S.Swami:

Vastaus: Muinaisilla tietäjillä on syvyyttä, joka meiltä nykyään puuttuu. Idän ja lännen yhdistelmä antaa hämmästyttävän tuloksen - elämän tarkoituksen ymmärtämisen ja mukavuuden, ulkoisen harmonian luomisen. Aineelliset saavutukset eivät kuitenkaan tee meistä edistyksellisempiä, vaan pikemminkin päinvastoin - tuhoisampia ja vähemmän onnellisia. Muinaisina aikoina ihmiset näkivät elämän tarkoituksen siinä, että he tekivät jotain kaunista yhdessä. Tämän merkityksen ytimessä oli aikomus - herättää ympärillä olevien sydämissä inspiraation ja luovan lennon tunne. Jotta ihminen voisi olla onnellinen, tarvitaan vain kaksi asiaa - lempipuuhaa ja ystäviä, joiden kanssa hän tekisi lempipuuhaansa.


Kysymys: Mikä on älyn ja sisäisen ajan suhde?


B.S.Swami:

Vastaus: Äly on suoraan yhteydessä aikaan. Järkevä ihminen on ihminen, joka ymmärtää ajan luonteen, hän tekee yhteistyötä ajan energian kanssa. Tämä on älyn määritelmä. Kiinalaisilla on tällainen sanonta: Jos haluat tuhota vihollisen, istu joen rannalla ja odota, kunnes se ui ohitsesi. Toisin sanoen itämaisen ajattelun luonteeseen kuuluu, ettei taistella, ei vastustaa, vaan yksinkertaisesti tuntea yhteys. Äly on funktio, jonka avulla ihminen voi tuntea maailman eheyden ja suhteiden eheyden. Hän ei jaa tätä maailmaa vihamielisiin ja ystävällisiin, hän ymmärtää, ettei ystäviä ja vihollisia ole. Tämä jako on luontainen länsimaiselle ajattelulle, joka toimii ulkoisen ajan tilassa. Henkinen äly toimii sisäisen ajan tilassa, ja se on oppilaan hallussa.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys: Mitä muinaisten viisaus voi opettaa meille?


B.S.Swami:

Vastaus: Muinaisilla tietäjillä on syvyyttä, joka meiltä nykyään puuttuu. Idän ja lännen yhdistelmä antaa hämmästyttävän tuloksen - elämän tarkoituksen ymmärtämisen ja mukavuuden, ulkoisen harmonian luomisen. Aineelliset saavutukset eivät kuitenkaan tee meistä edistyksellisempiä, vaan pikemminkin päinvastoin - tuhoisampia ja vähemmän onnellisia. Muinaisina aikoina ihmiset näkivät elämän tarkoituksen siinä, että he tekivät jotain kaunista yhdessä. Tämän merkityksen ytimessä oli aikomus - herättää ympärillä olevien sydämissä inspiraation ja luovan lennon tunne. Jotta ihminen voisi olla onnellinen, tarvitaan vain kaksi asiaa - lempipuuhaa ja ystäviä, joiden kanssa hän tekisi lempipuuhaansa.


Kysymys: Mikä on älyn ja sisäisen ajan suhde?


B.S.Swami:

Vastaus: Äly on suoraan yhteydessä aikaan. Järkevä ihminen on ihminen, joka ymmärtää ajan luonteen, hän tekee yhteistyötä ajan energian kanssa. Tämä on älyn määritelmä. Kiinalaisilla on tällainen sanonta: Jos haluat tuhota vihollisen, istu joen rannalla ja odota, kunnes se ui ohitsesi. Toisin sanoen itämaisen ajattelun luonteeseen kuuluu, ettei taistella, ei vastustaa, vaan yksinkertaisesti tuntea yhteys. Äly on funktio, jonka avulla ihminen voi tuntea maailman eheyden ja suhteiden eheyden. Hän ei jaa tätä maailmaa vihamielisiin ja ystävällisiin, hän ymmärtää, ettei ystäviä ja vihollisia ole. Tämä jako on luontainen länsimaiselle ajattelulle, joka toimii ulkoisen ajan tilassa. Henkinen äly toimii sisäisen ajan tilassa, ja se on oppilaan hallussa.

Lue lisää

Kysymys: Mitä tapahtuu henkilölle, joka on väärällä henkisellä polulla?

B.S.Swami:

Vastaus: Jos henkinen polku on väärä ja henkilö omaksuu jonkin uskonnon, jonka sisällä hän haluaa näyttäytyä parempana kuin on, kyseessä on väärä henkisyys. Syntyy uskonnollinen ylevöityminen. Ihmisellä on jo ongelmia, hän hyväksyy uskonnon ja nyt hänen on mukauduttava johonkin standardiin, edustukseen, sisäiseen kuvaan. Kaikki muuttuu vielä monimutkaisemmaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys: Mitä tapahtuu henkilölle, joka on väärällä henkisellä polulla?

B.S.Swami:

Vastaus: Jos henkinen polku on väärä ja henkilö omaksuu jonkin uskonnon, jonka sisällä hän haluaa näyttäytyä parempana kuin on, kyseessä on väärä henkisyys. Syntyy uskonnollinen ylevöityminen. Ihmisellä on jo ongelmia, hän hyväksyy uskonnon ja nyt hänen on mukauduttava johonkin standardiin, edustukseen, sisäiseen kuvaan. Kaikki muuttuu vielä monimutkaisemmaksi.

Lue lisää

Kysymys: Mikä on ominaista länsimaiselle aikakäsitykselle?


B.S.Swami:

Vastaus: Kun jätämme huomiotta sisäisen ajan, meistä tulee ”länsimainen” ihminen. ”Länsimainen” ihminen ajattelee, että huomenna on parempi (eli nyt ei ole niin kuin haluaisimme, mutta huomenna on parempi). Ihmettelen - mistä hän saa tämän? Tällaista kysymystä ei kannata kysyä ”länsimaiselta” ihmiseltä, koska se pelottaa häntä. Hän ajattelee, että huomenna on parempi, koska olen suunnitellut sen niin; olen oppinut menneisyyden virheistä, en aio toistaa niitä uudelleen, joten huomenna kaikki on hyvin. Mutta tärkein virhe, jota hän ei tunnista ja jonka vuoksi huomenna ei tule olemaan parempi, on se, että hän ei koe nykyhetken tunnetta, eli hän ei koe yhtenäisyyden tunnetta, harmonian tunnetta.

Huomenna hän käsittelee karmansa, eikä ole niin tärkeää, onko se hyvä vai huono. Jos ihmisellä on hyvä karma, hän saa joitakin tuloksia, hedelmiä, ja hän kiintyy näihin hedelmiin, koska hänellä ei ole sisäistä tilaa, hänen sisäinen ulottuvuutensa ei ole päällä. Toisin sanoen hän ei omista toimintansa hedelmiä jollekin korkeammalle voimalle, vaan hän ajattelee, että kaikki hedelmät kuuluvat hänelle. Luonnollisesti hän kiintyy näihin hedelmiin ja kehittää tietynlaisen asenteen tätä kaikkea kohtaan. Hän pelkää menettävänsä ne, ja sen seurauksena hän kokee kärsimystä. Jos karma on huono, ihminen epäonnistuu. Näissä tapauksissa henkilö on yli laidan, hän alkaa alentua, hänellä on alemmuuskompleksi. Seuraavaksi henkilö kääntyy psykologin puoleen, koska hänen on selviydyttävä ulkoisesta ajasta, ja psykologi antaa hänelle mahdollisuuden rentoutua, ajatella positiivisia asioita. Näin ”länsimainen” ihminen yrittää ratkaista ulkoisen ajan ongelman.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys: Mikä on ominaista länsimaiselle aikakäsitykselle?


B.S.Swami:

Vastaus: Kun jätämme huomiotta sisäisen ajan, meistä tulee ”länsimainen” ihminen. ”Länsimainen” ihminen ajattelee, että huomenna on parempi (eli nyt ei ole niin kuin haluaisimme, mutta huomenna on parempi). Ihmettelen - mistä hän saa tämän? Tällaista kysymystä ei kannata kysyä ”länsimaiselta” ihmiseltä, koska se pelottaa häntä. Hän ajattelee, että huomenna on parempi, koska olen suunnitellut sen niin; olen oppinut menneisyyden virheistä, en aio toistaa niitä uudelleen, joten huomenna kaikki on hyvin. Mutta tärkein virhe, jota hän ei tunnista ja jonka vuoksi huomenna ei tule olemaan parempi, on se, että hän ei koe nykyhetken tunnetta, eli hän ei koe yhtenäisyyden tunnetta, harmonian tunnetta.

Huomenna hän käsittelee karmansa, eikä ole niin tärkeää, onko se hyvä vai huono. Jos ihmisellä on hyvä karma, hän saa joitakin tuloksia, hedelmiä, ja hän kiintyy näihin hedelmiin, koska hänellä ei ole sisäistä tilaa, hänen sisäinen ulottuvuutensa ei ole päällä. Toisin sanoen hän ei omista toimintansa hedelmiä jollekin korkeammalle voimalle, vaan hän ajattelee, että kaikki hedelmät kuuluvat hänelle. Luonnollisesti hän kiintyy näihin hedelmiin ja kehittää tietynlaisen asenteen tätä kaikkea kohtaan. Hän pelkää menettävänsä ne, ja sen seurauksena hän kokee kärsimystä. Jos karma on huono, ihminen epäonnistuu. Näissä tapauksissa henkilö on yli laidan, hän alkaa alentua, hänellä on alemmuuskompleksi. Seuraavaksi henkilö kääntyy psykologin puoleen, koska hänen on selviydyttävä ulkoisesta ajasta, ja psykologi antaa hänelle mahdollisuuden rentoutua, ajatella positiivisia asioita. Näin ”länsimainen” ihminen yrittää ratkaista ulkoisen ajan ongelman.

Lue lisää

Epäsymmetrinen dialektiikka on ollut olemassa aina. Mitä tämä tieto on? Se on tietoa siitä, millä tavoin henkisyys on tiedettä.

Mikä on teknologian merkitys? Jotta tämä tieto voitaisiin muotoilla, oli käytävä läpi toisenlainen logiikka. Koska tässä maailmassa, jossa elämme, ihmiset tuntevat periaatteessa vain kahdenlaista logiikkaa: se on muodollinen logiikka tai muodollis-matemaattinen logiikka, joka kuvaa kuolleita rakenteita. Se on dialektista logiikkaa, joka kuvaa luontoa sen binäärisessä tilassa, kaksinaisuuden tilassa, jossa vastakohdat kumoavat toisensa ja ruokkivat toisiaan, ne muodostavat vaihtelun kudoksen.


Itse asiassa logiikkaa on monenlaista, mutta ne kaikki sopivat enemmän tai vähemmän joko dialektiseen paradigmaan tai se on muodollis-loginen paradigma. Pointtina on se, että mikään näistä logiikoista ei kuvaa, ei anna tieteellistä perustaa hengelliselle maailmankuvalle, koska dialektinen logiikka kuvaa muuttuvuuden aluetta, mikä tarkoittaa, että se ei kuvaa ikuisuuden aluetta, se ei kuvaa tietoisuutta. Lisäksi tietoisuus määritellään aineen funktiona, jonkinlaisena aineen tuottamana.



Tästä syystä ihmiset puhuvat tietoisuudesta jonkinlaisena asiana, joka ei ole ensisijainen. Ensisijainen on aine. Mitä tapahtui? Epäsymmetrinen dialektiikka kuvaa aivan toisenlaista konstruktiota, tai pikemminkin ei edes konstruktiota, vaan se antaa toisenlaisen määritelmän ihmisen olemassaolon peruskäsitteille.

Anonyymi kirjoitti:

Epäsymmetrinen dialektiikka on ollut olemassa aina. Mitä tämä tieto on? Se on tietoa siitä, millä tavoin henkisyys on tiedettä.

Mikä on teknologian merkitys? Jotta tämä tieto voitaisiin muotoilla, oli käytävä läpi toisenlainen logiikka. Koska tässä maailmassa, jossa elämme, ihmiset tuntevat periaatteessa vain kahdenlaista logiikkaa: se on muodollinen logiikka tai muodollis-matemaattinen logiikka, joka kuvaa kuolleita rakenteita. Se on dialektista logiikkaa, joka kuvaa luontoa sen binäärisessä tilassa, kaksinaisuuden tilassa, jossa vastakohdat kumoavat toisensa ja ruokkivat toisiaan, ne muodostavat vaihtelun kudoksen.


Itse asiassa logiikkaa on monenlaista, mutta ne kaikki sopivat enemmän tai vähemmän joko dialektiseen paradigmaan tai se on muodollis-loginen paradigma. Pointtina on se, että mikään näistä logiikoista ei kuvaa, ei anna tieteellistä perustaa hengelliselle maailmankuvalle, koska dialektinen logiikka kuvaa muuttuvuuden aluetta, mikä tarkoittaa, että se ei kuvaa ikuisuuden aluetta, se ei kuvaa tietoisuutta. Lisäksi tietoisuus määritellään aineen funktiona, jonkinlaisena aineen tuottamana.



Tästä syystä ihmiset puhuvat tietoisuudesta jonkinlaisena asiana, joka ei ole ensisijainen. Ensisijainen on aine. Mitä tapahtui? Epäsymmetrinen dialektiikka kuvaa aivan toisenlaista konstruktiota, tai pikemminkin ei edes konstruktiota, vaan se antaa toisenlaisen määritelmän ihmisen olemassaolon peruskäsitteille.

Lue lisää

Muinainen tieto, jonka tietäjät näkivät intuitiivisesti, eri historiallisina aikakausina tietäjät esittivät tietoa, Vedoja, myöhempiä jonkinlaisia tutkielmia, joissa maailmankaikkeuden rakenne ja kaikki, mikä liittyy ihmisen tarkoitukseen, hänen ominaisuuksiinsa eli ihmisluonnon erityispiirteisiin ja niin edelleen, ihmisten välisiin suhteisiin, ihmisyhteiskunnan laitteisiin, rakentuu näiden määritelmien varaan.

Kaikki tämä tieto esiteltiin vuosituhansia sitten. Tämä tieto on nykyihmiselle saavuttamattomissa. Ensinnäkin siksi, että nykyihminen uskoo kehittyneensä, toisin sanoen hän uskoo olevansa edistyksellisempi näkemyksissään luonnosta ja ihmisen kohtalosta kuin tuhansia vuosia sitten eläneet tietäjät. En puhu kaikista, mutta on yleinen näkemys, että olemme teknologisesti edistyneempiä aineellisessa mielessä, joten olemme edistyneempiä.

Anonyymi kirjoitti:

Muinainen tieto, jonka tietäjät näkivät intuitiivisesti, eri historiallisina aikakausina tietäjät esittivät tietoa, Vedoja, myöhempiä jonkinlaisia tutkielmia, joissa maailmankaikkeuden rakenne ja kaikki, mikä liittyy ihmisen tarkoitukseen, hänen ominaisuuksiinsa eli ihmisluonnon erityispiirteisiin ja niin edelleen, ihmisten välisiin suhteisiin, ihmisyhteiskunnan laitteisiin, rakentuu näiden määritelmien varaan.

Kaikki tämä tieto esiteltiin vuosituhansia sitten. Tämä tieto on nykyihmiselle saavuttamattomissa. Ensinnäkin siksi, että nykyihminen uskoo kehittyneensä, toisin sanoen hän uskoo olevansa edistyksellisempi näkemyksissään luonnosta ja ihmisen kohtalosta kuin tuhansia vuosia sitten eläneet tietäjät. En puhu kaikista, mutta on yleinen näkemys, että olemme teknologisesti edistyneempiä aineellisessa mielessä, joten olemme edistyneempiä.

Lue lisää

Aika ei ole lineaarinen vaan syklinen.

Kysymys: Mitkä ovat ajan peruskäsitteet?

B.S.Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:


Vastaus: Asia on niin, että ihmisillä, sinulla ja minulla, on kaksi käsitystä ajasta. Toinen käsitys ajasta on ulkoinen aika, fyysinen aika, jolloin kaikki yksinkertaisesti kulkee eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tämän fyysisen ajan varaan on itse asiassa rakennettu koko käsitys elämästä. Eli ihminen elää, hän kasvaa, yhteiskunta etenee jonnekin eteenpäin, ja ihminen itse asiassa käy läpi eri kehitysvaiheita, yhteiskunta käy läpi eri kehitysvaiheita. Mitä me ajattelemme ajasta? Kysytäänpä itseltämme kysymys - mitä aika on meille? Mitä tulevaisuus on meille? Mitä näemme tulevaisuudessa? Kehitystä, eikö niin? Kun ajattelemme tulevaisuutta, mitä tunnemme sydämessämme? Toivoa. Meillä on jonkinlainen käsitys onnellisuudesta, jonkinlainen käsitys löytämättömistä mahdollisuuksista, joita löydämme. Entä kun ajattelemme menneisyyttä, mitä tunteita se herättää meissä? Kiitollisuutta.


Milloin ajattelemme nykyhetkeä? Eihän ole aikaa ajatella, vai onko? Ei ole aikaa tuntea. Huomatkaa, tämä on hyvin tärkeä kohta. Katsomme tulevaisuuteen suurella mielihyvällä, meillä on hyvin voimakas taipumus katsoa menneisyyteen, eli ihmiset katsovat menneisyyteen, ja kun he katsovat menneisyyteen, he kokevat tiettyjä, hyvin voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka ovat jaloja, kokevat kiitollisuutta, ihmiset, jotka ovat onnettomia, kokevat katumusta. He ajattelevat esimerkiksi: ”Jos olisin matkustanut kaksikymmentä vuotta tai edes viisi vuotta taaksepäin, olisin tehnyt asiat toisin”, eikö niin? Useimmat ihmiset tuntevat niin. Mutta vakuutan teille, että jos matkustaisitte viisi vuotta taaksepäin, tekisitte samoin. Koska juuri nyt, tässä hetkessä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä.


Koska juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä. Toisin sanoen ajattelemme, että jos meille annetaan enemmän aikaa, teemme jotain ihmeellistä, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa. Ja samalla tavalla ihminen ajattelee, että tulevaisuudessa tapahtuu edistystä, mutta on mielenkiintoinen asia - haluan kertoa teille tänään yhden salaisuuden. Tiedättekö, että ajassa on yksi mielenkiintoinen piirre? Se on se, että aika on silmukka, eli aika, tämä fyysinen aika menneisyydestä tulevaisuuteen on olemassa ihmisen käsityksessä, mutta se... sitä ei ole olemassa maailmankaikkeudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Aika ei ole lineaarinen vaan syklinen.

Kysymys: Mitkä ovat ajan peruskäsitteet?

B.S.Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:


Vastaus: Asia on niin, että ihmisillä, sinulla ja minulla, on kaksi käsitystä ajasta. Toinen käsitys ajasta on ulkoinen aika, fyysinen aika, jolloin kaikki yksinkertaisesti kulkee eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tämän fyysisen ajan varaan on itse asiassa rakennettu koko käsitys elämästä. Eli ihminen elää, hän kasvaa, yhteiskunta etenee jonnekin eteenpäin, ja ihminen itse asiassa käy läpi eri kehitysvaiheita, yhteiskunta käy läpi eri kehitysvaiheita. Mitä me ajattelemme ajasta? Kysytäänpä itseltämme kysymys - mitä aika on meille? Mitä tulevaisuus on meille? Mitä näemme tulevaisuudessa? Kehitystä, eikö niin? Kun ajattelemme tulevaisuutta, mitä tunnemme sydämessämme? Toivoa. Meillä on jonkinlainen käsitys onnellisuudesta, jonkinlainen käsitys löytämättömistä mahdollisuuksista, joita löydämme. Entä kun ajattelemme menneisyyttä, mitä tunteita se herättää meissä? Kiitollisuutta.


Milloin ajattelemme nykyhetkeä? Eihän ole aikaa ajatella, vai onko? Ei ole aikaa tuntea. Huomatkaa, tämä on hyvin tärkeä kohta. Katsomme tulevaisuuteen suurella mielihyvällä, meillä on hyvin voimakas taipumus katsoa menneisyyteen, eli ihmiset katsovat menneisyyteen, ja kun he katsovat menneisyyteen, he kokevat tiettyjä, hyvin voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka ovat jaloja, kokevat kiitollisuutta, ihmiset, jotka ovat onnettomia, kokevat katumusta. He ajattelevat esimerkiksi: ”Jos olisin matkustanut kaksikymmentä vuotta tai edes viisi vuotta taaksepäin, olisin tehnyt asiat toisin”, eikö niin? Useimmat ihmiset tuntevat niin. Mutta vakuutan teille, että jos matkustaisitte viisi vuotta taaksepäin, tekisitte samoin. Koska juuri nyt, tässä hetkessä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä.


Koska juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä. Toisin sanoen ajattelemme, että jos meille annetaan enemmän aikaa, teemme jotain ihmeellistä, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa. Ja samalla tavalla ihminen ajattelee, että tulevaisuudessa tapahtuu edistystä, mutta on mielenkiintoinen asia - haluan kertoa teille tänään yhden salaisuuden. Tiedättekö, että ajassa on yksi mielenkiintoinen piirre? Se on se, että aika on silmukka, eli aika, tämä fyysinen aika menneisyydestä tulevaisuuteen on olemassa ihmisen käsityksessä, mutta se... sitä ei ole olemassa maailmankaikkeudessa.

Lue lisää

Universaalinen aika on silmukka. Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meille tapahtuu sama asia, joka tapahtui menneisyydessä.

Aika on siis silmukka.

Aion paljastaa tämän kohdan nyt, älkää pelästykö, olkaa hyvä. On olemassa syklisyys, se ilmenee elämässämme, se ilmenee esimerkiksi siinä, että olemme nyt ... olemme illalla, eikö niin?

Olemme illalla, pian tulee yö ja sitten tulee seuraava sykli, tulee taas aamu, tulee taas ilta ja tulee taas yö. Tämä on aika, eli me todella havaitsemme sen syklin muodossa. On olemassa vuosisykli, päiväsykli, elinkaari, ja näin ollen siirrymme jatkuvasti syklistä toiseen. Tämä on suhteemme aikaan. Meillä ei ole aikaa menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan aikaa on syklistä toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Universaalinen aika on silmukka. Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meille tapahtuu sama asia, joka tapahtui menneisyydessä.

Aika on siis silmukka.

Aion paljastaa tämän kohdan nyt, älkää pelästykö, olkaa hyvä. On olemassa syklisyys, se ilmenee elämässämme, se ilmenee esimerkiksi siinä, että olemme nyt ... olemme illalla, eikö niin?

Olemme illalla, pian tulee yö ja sitten tulee seuraava sykli, tulee taas aamu, tulee taas ilta ja tulee taas yö. Tämä on aika, eli me todella havaitsemme sen syklin muodossa. On olemassa vuosisykli, päiväsykli, elinkaari, ja näin ollen siirrymme jatkuvasti syklistä toiseen. Tämä on suhteemme aikaan. Meillä ei ole aikaa menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan aikaa on syklistä toiseen.

Lue lisää

Mikä on totuus?

Totuus sisältää kaiken, mikä on pohjimmiltaan todellisuutta. Olosuhteista ja ajasta riippumaton, tilan ja ajan ulkopuolella. Esimerkiksi se, että synnymme ja kuolemme, on totuus.

Vaikka jotkut sanovat, että voimme tehdä ihmisistä kuolemattomia, se on väärä väite. Ihmisolennot kuolevat. Ihmiset eivät halua ajatella sitä, koska he ovat yleensä kiinnostuneita jostain näennäisistä asioista, ohittavat tämän puolen, koska kukaan ei halua ajatella, että tässä elämässä on tehtävä jotain sellaista, mikä ylittää jotkin intressit, koska kaikki intressit jäävät tänne. Syntyy eräänlainen ristiriita.

Totuus on se, mikä on tilan ja ajan tuolla puolen. Absoluuttinen totuus menee tuon tuolle puolen. Siihen liittyy ilmentyminen tilassa ja ajassa. Jos esimerkiksi kerrotte jollekin ihmiselle, että olette sielu ettekä keho. Se on totuus, koska ihminen on elämänsä aikana ikuinen, hän on ikuinen kuoleman jälkeen, koska hänen persoonallisuutensa ei muutu elämänsä aikana. Hänen esityksensä muuttuu, hänen ruumiinsa muuttuu, mutta itse persoonallisuus pysyy. Se on totuus.

Absoluuttinen totuus on pohjimmiltaan yhteys Jumalaan, kun olet yhteydessä Häneen, silloin alat tuntea, milloin voit sanoa tämän asian ja miten voit sanoa tämän asian niin, että ihminen ymmärtää, mistä on kyse. Toisin sanoen absoluuttinen totuus ei ole vain henkeä, ei vain tietoisuutta, se on myös luonto, se on myös se, jonka kautta se ilmaistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on totuus?

Totuus sisältää kaiken, mikä on pohjimmiltaan todellisuutta. Olosuhteista ja ajasta riippumaton, tilan ja ajan ulkopuolella. Esimerkiksi se, että synnymme ja kuolemme, on totuus.

Vaikka jotkut sanovat, että voimme tehdä ihmisistä kuolemattomia, se on väärä väite. Ihmisolennot kuolevat. Ihmiset eivät halua ajatella sitä, koska he ovat yleensä kiinnostuneita jostain näennäisistä asioista, ohittavat tämän puolen, koska kukaan ei halua ajatella, että tässä elämässä on tehtävä jotain sellaista, mikä ylittää jotkin intressit, koska kaikki intressit jäävät tänne. Syntyy eräänlainen ristiriita.

Totuus on se, mikä on tilan ja ajan tuolla puolen. Absoluuttinen totuus menee tuon tuolle puolen. Siihen liittyy ilmentyminen tilassa ja ajassa. Jos esimerkiksi kerrotte jollekin ihmiselle, että olette sielu ettekä keho. Se on totuus, koska ihminen on elämänsä aikana ikuinen, hän on ikuinen kuoleman jälkeen, koska hänen persoonallisuutensa ei muutu elämänsä aikana. Hänen esityksensä muuttuu, hänen ruumiinsa muuttuu, mutta itse persoonallisuus pysyy. Se on totuus.

Absoluuttinen totuus on pohjimmiltaan yhteys Jumalaan, kun olet yhteydessä Häneen, silloin alat tuntea, milloin voit sanoa tämän asian ja miten voit sanoa tämän asian niin, että ihminen ymmärtää, mistä on kyse. Toisin sanoen absoluuttinen totuus ei ole vain henkeä, ei vain tietoisuutta, se on myös luonto, se on myös se, jonka kautta se ilmaistaan.

Lue lisää

Absoluutti on kahden prinsiipin liitto: alun perin maskuliininen Prinsiippi, Jumala, Luoja.
Ja feminiininen Alku: tämä on luonto, nämä ovat ne muodot, joissa olemus ilmenee.

Anonyymi kirjoitti:

Absoluutti on kahden prinsiipin liitto: alun perin maskuliininen Prinsiippi, Jumala, Luoja.
Ja feminiininen Alku: tämä on luonto, nämä ovat ne muodot, joissa olemus ilmenee.

Lue lisää

Absoluuttinen totuus on rakastava, Jumalallinen Liitto, jossa on kaksi maailman Alkua: Luoja ja Luonnon Äiti. Eli maailman feminiininen Alku. Luonto on suhdeyhteyden sfääri, muotojen sfääri, ja Jumala ja Hänen osastonsa ovat merkityksiä, energiaa, inspiraatiota, luomista, kaikkea siihen liittyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Absoluuttinen totuus on rakastava, Jumalallinen Liitto, jossa on kaksi maailman Alkua: Luoja ja Luonnon Äiti. Eli maailman feminiininen Alku. Luonto on suhdeyhteyden sfääri, muotojen sfääri, ja Jumala ja Hänen osastonsa ovat merkityksiä, energiaa, inspiraatiota, luomista, kaikkea siihen liittyvää.

Lue lisää

Jos onnistumme irrottautumaan negatiivisesta käsityksestä itsestämme ja palaamaan itseemme, Ātmārāmaan (...sanskrit...), se on silti vain osittainen saavutus, vain negatiivinen puoli.

Anonyymi kirjoitti:

Jos onnistumme irrottautumaan negatiivisesta käsityksestä itsestämme ja palaamaan itseemme, Ātmārāmaan (...sanskrit...), se on silti vain osittainen saavutus, vain negatiivinen puoli.

Lue lisää

Paramatma on supersubjektiivinen alue, joka on tietoisuuden kannalta supersubjektiivinen.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

Anonyymi kirjoitti:

Paramatma on supersubjektiivinen alue, joka on tietoisuuden kannalta supersubjektiivinen.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

Kāla. Ikuinen aika.

Aineellisen kosmoksen pienintä hiukkasta, joka on jakamaton eikä muodosta erillistä kehoa, kutsutaan atomiksi (paramah-anuh). Silmälle näkymätön atomi on olemassa aina, jopa kaikkien muotojen tuhoutumisen jälkeen. Aineellinen ruumis ei ole mitään muuta kuin tällaisten atomien tietty yhdistelmä, mutta tavallinen ihminen ymmärtää sen luonteen väärin.

Srimad-Bhagavatamissa annettu kuvaus atomista on lähes identtinen nykyaikaisen atomistisen teorian oppien kanssa; näitä asioita käsitellään yksityiskohtaisemmin Kanadan opetuksissa, Paramanu-vadassa. Nykyaikaiset tiedemiehet pitävät atomeja myös pienimpinä jakamattomina hiukkasina, joista maailmankaikkeus rakentuu. Srimad-Bhagavatam sisältää tietoa monista tiedonaloista, myös atomistisesta teoriasta. Atomi on ikuisen ajan pienin hienojakoinen muoto.

Atomi on ilmenneen maailmankaikkeuden alkeisyksikkö. Atomeja puhtaassa muodossaan, jotka eivät ole yhdistyneet yhdeksi tai toiseksi fyysiseksi kehoksi, kutsutaan äärettömäksi ykseydeksi. Varmasti on olemassa monia erilaisia fyysisiä kehoja, mutta pelkästään atomit muodostavat kaiken perustan.

Atomi on ilmenneen maailmankaikkeuden alkeisyksikkö. Puhtaassa muodossaan olevia atomeja, jotka eivät ole yhdistyneet yhdeksi tai toiseksi fyysiseksi kehoksi, kutsutaan äärettömäksi yhtenäisyydeksi. Tietenkin on olemassa monia erilaisia fyysisiä kehoja, mutta atomit itsessään ovat kaiken perusta.

Anonyymi kirjoitti:

Kāla. Ikuinen aika.

Aineellisen kosmoksen pienintä hiukkasta, joka on jakamaton eikä muodosta erillistä kehoa, kutsutaan atomiksi (paramah-anuh). Silmälle näkymätön atomi on olemassa aina, jopa kaikkien muotojen tuhoutumisen jälkeen. Aineellinen ruumis ei ole mitään muuta kuin tällaisten atomien tietty yhdistelmä, mutta tavallinen ihminen ymmärtää sen luonteen väärin.

Srimad-Bhagavatamissa annettu kuvaus atomista on lähes identtinen nykyaikaisen atomistisen teorian oppien kanssa; näitä asioita käsitellään yksityiskohtaisemmin Kanadan opetuksissa, Paramanu-vadassa. Nykyaikaiset tiedemiehet pitävät atomeja myös pienimpinä jakamattomina hiukkasina, joista maailmankaikkeus rakentuu. Srimad-Bhagavatam sisältää tietoa monista tiedonaloista, myös atomistisesta teoriasta. Atomi on ikuisen ajan pienin hienojakoinen muoto.

Atomi on ilmenneen maailmankaikkeuden alkeisyksikkö. Atomeja puhtaassa muodossaan, jotka eivät ole yhdistyneet yhdeksi tai toiseksi fyysiseksi kehoksi, kutsutaan äärettömäksi ykseydeksi. Varmasti on olemassa monia erilaisia fyysisiä kehoja, mutta pelkästään atomit muodostavat kaiken perustan.

Atomi on ilmenneen maailmankaikkeuden alkeisyksikkö. Puhtaassa muodossaan olevia atomeja, jotka eivät ole yhdistyneet yhdeksi tai toiseksi fyysiseksi kehoksi, kutsutaan äärettömäksi yhtenäisyydeksi. Tietenkin on olemassa monia erilaisia fyysisiä kehoja, mutta atomit itsessään ovat kaiken perusta.

Lue lisää

Aika voidaan laskea suhteuttamalla se atomeista koostuvien fyysisten kappaleiden liikkeeseen. Aika on sen kaikkivaltiaan Jumalan energiaa, joka hallitsee kaikkia fyysisten kappaleiden liikkeitä, vaikka Hän itse pysyy aineellisessa maailmassa näkymättömissä.

Atomien (paramah-anuh) aika (kala) liittyy tietyn atomin (paramah-anuh) valtaamaan tilaan. Koko atomien ilmenemättömän kokonaisuuden käsittävää aikaa kutsutaan suureksi ajaksi.

Avaruus ja aika ovat kaksi toisiinsa liittyvää käsitettä. Ajan mittaaminen perustuu atomien valtaamaan tilaan. Viiteaika lasketaan auringon liikkeestä. Aikaväliä, jonka aikana Aurinko kulkee yhden atomin valtaaman tilan läpi, kutsutaan atomiajaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Aika voidaan laskea suhteuttamalla se atomeista koostuvien fyysisten kappaleiden liikkeeseen. Aika on sen kaikkivaltiaan Jumalan energiaa, joka hallitsee kaikkia fyysisten kappaleiden liikkeitä, vaikka Hän itse pysyy aineellisessa maailmassa näkymättömissä.

Atomien (paramah-anuh) aika (kala) liittyy tietyn atomin (paramah-anuh) valtaamaan tilaan. Koko atomien ilmenemättömän kokonaisuuden käsittävää aikaa kutsutaan suureksi ajaksi.

Avaruus ja aika ovat kaksi toisiinsa liittyvää käsitettä. Ajan mittaaminen perustuu atomien valtaamaan tilaan. Viiteaika lasketaan auringon liikkeestä. Aikaväliä, jonka aikana Aurinko kulkee yhden atomin valtaaman tilan läpi, kutsutaan atomiajaksi.

Lue lisää

Suurin aikaväli kattaa koko atomien erilaistumattoman populaation. Planeetat liikkuvat kiertoradoillaan, ja ne vievät tietyn tilan avaruudessa, ja avaruuden yksikkö on atomin kokoinen. Kukin planeetta liikkuu tiettyä rataa pitkin poikkeamatta siitä. Auringolla on tällainen rata.

Aika, joka kuluu maailmankaikkeuden luomisesta sen tuhoutumiseen, määräytyy kaikkien maailmankaikkeuden planeettajärjestelmien akselinsa ympäri tekemien kierrosten lukumäärän perusteella, jotka ne tekevät koko olemassaolonsa aikana. Tätä aikaa kutsutaan korkeimmaksi kalaksi.

Karkean ajan mittayksikkö määritellään seuraavasti: kaksi atomia (paramah-anu) muodostaa yhteen liittyessään kaksoisatomin (anuh), ja kolme tällaista kaksoisatomia (anuh) muodostaa yhden heksatomin (trasareṇuḥ).
Kolmen trasareṇuḥin yhdistymiseen tarvittavaa aikaa kutsutaan truti. Sata truti muodostaa yhden vedhan, kolme vedhaa vastaa yhtä lavaa.
Jos yksi sekunti jaetaan 1687,5 osaan, kunkin osan kesto on yksi truti, joka on kahdeksantoista atomin yhdistämiseen tarvittava aika. Tämä atomien yhdistyminen erilaisiksi fyysisiksi kehoiksi toimii aineellisen ajan mittaamisen perustana. Lähtökohtana kaikissa aikalaskelmissa on aurinko.

Anonyymi kirjoitti:

Suurin aikaväli kattaa koko atomien erilaistumattoman populaation. Planeetat liikkuvat kiertoradoillaan, ja ne vievät tietyn tilan avaruudessa, ja avaruuden yksikkö on atomin kokoinen. Kukin planeetta liikkuu tiettyä rataa pitkin poikkeamatta siitä. Auringolla on tällainen rata.

Aika, joka kuluu maailmankaikkeuden luomisesta sen tuhoutumiseen, määräytyy kaikkien maailmankaikkeuden planeettajärjestelmien akselinsa ympäri tekemien kierrosten lukumäärän perusteella, jotka ne tekevät koko olemassaolonsa aikana. Tätä aikaa kutsutaan korkeimmaksi kalaksi.

Karkean ajan mittayksikkö määritellään seuraavasti: kaksi atomia (paramah-anu) muodostaa yhteen liittyessään kaksoisatomin (anuh), ja kolme tällaista kaksoisatomia (anuh) muodostaa yhden heksatomin (trasareṇuḥ).
Kolmen trasareṇuḥin yhdistymiseen tarvittavaa aikaa kutsutaan truti. Sata truti muodostaa yhden vedhan, kolme vedhaa vastaa yhtä lavaa.
Jos yksi sekunti jaetaan 1687,5 osaan, kunkin osan kesto on yksi truti, joka on kahdeksantoista atomin yhdistämiseen tarvittava aika. Tämä atomien yhdistyminen erilaisiksi fyysisiksi kehoiksi toimii aineellisen ajan mittaamisen perustana. Lähtökohtana kaikissa aikalaskelmissa on aurinko.

Lue lisää

Vedalainen metafysiikka

Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavallisten fysikaalisten lakien yläpuolella. Metafysiikka käsittelee kolmea asiaa: 1) ontologiaa, 2) kosmologiaa ja 3) teologiaa. Ontologia on tiede olemisen, olemassaolon luonteesta. Tarkastelemme Vedantan ja erityisesti Vaishnava Vedantan ontologiaa...


Kun termiä metafysiikka käytetään, sillä viitataan filosofian sen osan tieteelliseen tarkasteluun, joka käsittelee olemassaolon perimmäistä syytä, ja siitä seuraa. Metafysiikan tavoitteena on antaa meille kokonaisvaltaista ja yleismaailmallista tietoa ja vähemmässä määrin suhteellista tai konkreettista, maallista tietoa. Näin ollen filosofi näkee metafysiikan yleisenä (universaalina) tietona, jonka avulla hän voi nousta korkeammille tasoille, vastakohtana tavallisen konkreettisen tieteen antamalle erikoistuneelle tiedolle. Se on tieto, johon filosofinen mieli pyrkii. Tästä voimme ymmärtää, että metafysiikka on kaikenlaisten tavallisten tieteiden yläpuolella.

Lännen metafyysiset filosofiat.

Ihmiskunnan historiassa on ollut monia metafyysisiä järjestelmiä. Yksi tällainen suuntaus on skolastinen filosofia, joka perustuu Aristoteleen järjestelmään. Toinen suuntaus on Descartesin ja Leibnizin 1600-luvulla kehittämä rationalistinen filosofia.

Toinen tärkeä haara on kriittinen filosofia, joka perustuu pelkkään pohdintaan. Oli myös sellainen haara kuin saksalainen idealismi. Mutta lopulta kaikki nämä metafyysiset koulukunnat tuhoutuivat, eikä kukaan Euroopassa ollut 1800-luvulla enää niinkään kiinnostunut metafysiikasta.
Nykyaikaisen tieteen ja filosofian suhtautuminen metafysiikkaan ja Vedojen väitteisiin. Looginen positivismi. Verifioinnin periaate.

Nykyään tieteeseen vaikuttaa vahvasti loogisen positivismin filosofia. Tämän käsityksen mukaan kaikkia metafysiikan väittämiä, kuten ”Kaikki on yhtä”, pidetään merkityksettöminä, koska ne eivät viime kädessä ole sen enempää tosia kuin vääriä, vaan niillä ei yksinkertaisesti ole sisältöä. Tähän johtopäätökseen päädytään, koska tällaisen lausuman arvoa on mahdotonta määrittää, koska sitä ei voida todentaa.

On olemassa todentamisperiaate, jonka mukaan voimme todentaa jotain. Ja sanotaan, että väitteen arvon on oltava yhtä suuri kuin menetelmä, jolla voimme todentaa sen.

Siksi filosofit ja tiedemiehet eivät nykyään ole kovin kiinnostuneita metafysiikasta, koska tiede ei pysty tarjoamaan keinoja, joilla metafyysiset väitteet voidaan todentaa.

Anonyymi kirjoitti:

Vedalainen metafysiikka

Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavallisten fysikaalisten lakien yläpuolella. Metafysiikka käsittelee kolmea asiaa: 1) ontologiaa, 2) kosmologiaa ja 3) teologiaa. Ontologia on tiede olemisen, olemassaolon luonteesta. Tarkastelemme Vedantan ja erityisesti Vaishnava Vedantan ontologiaa...


Kun termiä metafysiikka käytetään, sillä viitataan filosofian sen osan tieteelliseen tarkasteluun, joka käsittelee olemassaolon perimmäistä syytä, ja siitä seuraa. Metafysiikan tavoitteena on antaa meille kokonaisvaltaista ja yleismaailmallista tietoa ja vähemmässä määrin suhteellista tai konkreettista, maallista tietoa. Näin ollen filosofi näkee metafysiikan yleisenä (universaalina) tietona, jonka avulla hän voi nousta korkeammille tasoille, vastakohtana tavallisen konkreettisen tieteen antamalle erikoistuneelle tiedolle. Se on tieto, johon filosofinen mieli pyrkii. Tästä voimme ymmärtää, että metafysiikka on kaikenlaisten tavallisten tieteiden yläpuolella.

Lännen metafyysiset filosofiat.

Ihmiskunnan historiassa on ollut monia metafyysisiä järjestelmiä. Yksi tällainen suuntaus on skolastinen filosofia, joka perustuu Aristoteleen järjestelmään. Toinen suuntaus on Descartesin ja Leibnizin 1600-luvulla kehittämä rationalistinen filosofia.

Toinen tärkeä haara on kriittinen filosofia, joka perustuu pelkkään pohdintaan. Oli myös sellainen haara kuin saksalainen idealismi. Mutta lopulta kaikki nämä metafyysiset koulukunnat tuhoutuivat, eikä kukaan Euroopassa ollut 1800-luvulla enää niinkään kiinnostunut metafysiikasta.
Nykyaikaisen tieteen ja filosofian suhtautuminen metafysiikkaan ja Vedojen väitteisiin. Looginen positivismi. Verifioinnin periaate.

Nykyään tieteeseen vaikuttaa vahvasti loogisen positivismin filosofia. Tämän käsityksen mukaan kaikkia metafysiikan väittämiä, kuten ”Kaikki on yhtä”, pidetään merkityksettöminä, koska ne eivät viime kädessä ole sen enempää tosia kuin vääriä, vaan niillä ei yksinkertaisesti ole sisältöä. Tähän johtopäätökseen päädytään, koska tällaisen lausuman arvoa on mahdotonta määrittää, koska sitä ei voida todentaa.

On olemassa todentamisperiaate, jonka mukaan voimme todentaa jotain. Ja sanotaan, että väitteen arvon on oltava yhtä suuri kuin menetelmä, jolla voimme todentaa sen.

Siksi filosofit ja tiedemiehet eivät nykyään ole kovin kiinnostuneita metafysiikasta, koska tiede ei pysty tarjoamaan keinoja, joilla metafyysiset väitteet voidaan todentaa.

Lue lisää

Vedat ovat täynnä kaikenlaisia metafyysisiä väitteitä, mutta koska niitä ei voida todentaa nykyaikaisilla tieteellisillä keinoilla.
Ja koska ne eivät ole tieteellisiä, ne ovat merkityksettömiä ja arvottomia. Tällaisen haasteen moderni tiede asettaa niille, jotka harjoittavat Vedojen suosittelemia henkisiä käytäntöjä.
Mitä eroa on länsimaisen metafysiikan ja vedalaisen metafysiikan välillä?
Tärkein ero länsimaisen metafysiikan välillä on se, että se perustuu yksityiseen tieteeseen ja se perustuu aistihavaintoihin, kokeisiin ja teoreettisiin hypoteeseihin.

Kun taas Vedainen metafysiikka perustuu erityisesti shastroihin (Pyhiin Kirjoituksiin), jotka ovat luonteeltaan Absoluutista peräisin olevaa ääntä.

Ontologia on tieteistä tärkein, sillä kaikki muut tieteet perustuvat siihen. Ontologia on perustavanlaatuinen tulkinta tämän tunnistettavan maailman perimmäisistä osista; niistä osista, jotka muodostavat maailman, jonka voimme kokea. Ontologia on käsitys siitä, mistä maailma koostuu, miten se on luotu ja miten sitä ylläpidetään.

Kuusi Vedoihin perustuvaa filosofista järjestelmää.
Vedoihin perustuu kuusi suurta filosofista järjestelmää. Nyaya (1) on logiikkaa, pohdintaa. Vaisheshika (2) analysoi luontoa nyayan periaatteiden pohjalta. Sankhya käyttää nyayan ja Vaisheshikan elementtejä laskeakseen aineellisen maailman 24 elementtiä. Jooga on käytännöllinen menetelmä sielun vapauttamiseksi materian ehdollistumisesta. Seuraavaksi tulevat rituaaliset menetelmät hyvyyden hankkimiseksi. Näitä ovat tietäjä Jaiminin kirjoittama karma-mimamsa, ja kaikista näistä järjestelmistä kattavin on Vedanta. Nyt aiomme tutkia Vedantan ontologiaa.

Vedantan kaksi osaa ja niiden erot.
Advaita Vedanta.
Vedantassa on kaksi osaa. Vedannan ensimmäinen osa on persoonaton; sitä kutsutaan advaita-vedantaksi. Se on Shankaran Vedanta, Mayavada-filosofia. Tässä käsityksessä olemassaolo on yhtä, ilman mitään erottelua. Sana dvaita tarkoittaa eroa, ja advaita tarkoittaa eron puuttumista. Tämän filosofian mukaan ainoa todellisuus on kaikkialle ulottuva, kaikkialla läsnä oleva, kaikkialle ulottuva Jumala, Brahman, jolla ei ole persoonallisuutta, ja kaikki muut kategoriat, kuten yksilölliset sielut, aine jne. ovat pelkkää illuusiota.

Vaishnava-vedanta.
Vedantan toinen osa on persoonallinen, ja se on Vaishnava-vedanta. Vaishnava-vedantassa on vain neljä osaa: 1) Ramanuja-vedanta, 2) Madhva-vedanta, 3) Nimbarka-vedanta ja 4) Vishnuswami-vedanta eli myöhemmin Vallabha-vedanta.

Me kuulumme Madhva sampradayaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat ovat täynnä kaikenlaisia metafyysisiä väitteitä, mutta koska niitä ei voida todentaa nykyaikaisilla tieteellisillä keinoilla.
Ja koska ne eivät ole tieteellisiä, ne ovat merkityksettömiä ja arvottomia. Tällaisen haasteen moderni tiede asettaa niille, jotka harjoittavat Vedojen suosittelemia henkisiä käytäntöjä.
Mitä eroa on länsimaisen metafysiikan ja vedalaisen metafysiikan välillä?
Tärkein ero länsimaisen metafysiikan välillä on se, että se perustuu yksityiseen tieteeseen ja se perustuu aistihavaintoihin, kokeisiin ja teoreettisiin hypoteeseihin.

Kun taas Vedainen metafysiikka perustuu erityisesti shastroihin (Pyhiin Kirjoituksiin), jotka ovat luonteeltaan Absoluutista peräisin olevaa ääntä.

Ontologia on tieteistä tärkein, sillä kaikki muut tieteet perustuvat siihen. Ontologia on perustavanlaatuinen tulkinta tämän tunnistettavan maailman perimmäisistä osista; niistä osista, jotka muodostavat maailman, jonka voimme kokea. Ontologia on käsitys siitä, mistä maailma koostuu, miten se on luotu ja miten sitä ylläpidetään.

Kuusi Vedoihin perustuvaa filosofista järjestelmää.
Vedoihin perustuu kuusi suurta filosofista järjestelmää. Nyaya (1) on logiikkaa, pohdintaa. Vaisheshika (2) analysoi luontoa nyayan periaatteiden pohjalta. Sankhya käyttää nyayan ja Vaisheshikan elementtejä laskeakseen aineellisen maailman 24 elementtiä. Jooga on käytännöllinen menetelmä sielun vapauttamiseksi materian ehdollistumisesta. Seuraavaksi tulevat rituaaliset menetelmät hyvyyden hankkimiseksi. Näitä ovat tietäjä Jaiminin kirjoittama karma-mimamsa, ja kaikista näistä järjestelmistä kattavin on Vedanta. Nyt aiomme tutkia Vedantan ontologiaa.

Vedantan kaksi osaa ja niiden erot.
Advaita Vedanta.
Vedantassa on kaksi osaa. Vedannan ensimmäinen osa on persoonaton; sitä kutsutaan advaita-vedantaksi. Se on Shankaran Vedanta, Mayavada-filosofia. Tässä käsityksessä olemassaolo on yhtä, ilman mitään erottelua. Sana dvaita tarkoittaa eroa, ja advaita tarkoittaa eron puuttumista. Tämän filosofian mukaan ainoa todellisuus on kaikkialle ulottuva, kaikkialla läsnä oleva, kaikkialle ulottuva Jumala, Brahman, jolla ei ole persoonallisuutta, ja kaikki muut kategoriat, kuten yksilölliset sielut, aine jne. ovat pelkkää illuusiota.

Vaishnava-vedanta.
Vedantan toinen osa on persoonallinen, ja se on Vaishnava-vedanta. Vaishnava-vedantassa on vain neljä osaa: 1) Ramanuja-vedanta, 2) Madhva-vedanta, 3) Nimbarka-vedanta ja 4) Vishnuswami-vedanta eli myöhemmin Vallabha-vedanta.

Me kuulumme Madhva sampradayaan.

Lue lisää

Viisi kategoriaa Vaishnava Vedanta -filosofiassa.
Kaikilla näillä vaishnava-vedantoilla on yhteinen näkemys: ne hyväksyvät Jumalan persoonallisuuden korkeimman aseman ja katsovat, että olemassa oleva todellisuus voidaan kuvata viiteen kategoriaan: 1) Jumala (Ishvara); 2) yksilöllinen sielu (jiva); 3) materia (prakriti); 4) aika (kala) ja toiminta (karma).
Nämä viisi peruselementtiä muodostavat Vaishnavan Vedanta-filosofian ja analysoi todellisuutta näillä viidellä termillä ja niiden vuorovaikutuksessa, kun taas Advaita Vedanta operoi vain yhdellä periaatteella.
Vaishnava-vedantan kolme periaatetta.
Vaishnava-vedanta perustuu kolmeen postulaattiin:

1. Vishnu on Korkein Sielu tai Korkein Persoonallisuus. (Nimeä Vishnu käytetään Krishnan sijasta, koska juuri Häntä pidetään perinteisesti Korkeimpana kaikissa neljässä sampradayassa, kun taas muut ovat hänen ekspansioitaan). Hänet tunnetaan nimellä Para-brahman. Brahma-Madhva-Gaudiya-sampradayan mukaan Krishnaa pidetään kuitenkin Korkeimpana Persoonallisuutena.

2. On olemassa yksittäisiä eläviä olentoja, sieluja (jiva, jiva-brahman), jotka eroavat Korkeimmasta Sielusta.
3. Materia (mahat-brahman) on todellista, objektiivisesti olemassa olevaa.

Advaita-vedantan mukaan materia ei ole todellista, illusorista ja se on fantasmagoriaa. Vaishnava-vedannan ontologian maya-käsite eroaa kuitenkin Shankaran käsitteestä siinä, että vaishnavojen mielestä maya on todellinen, eli voimme havaita hänet objektiivisesti, ja hän toimii luovana luontona.

Kaikki on brahmania. Shankara sanoo, että kaikki on brahmania. Mutta meidän ontologiassamme tarkastelemme sekä erojen puuttumista että eroja tässä yhdessä Brahmanissa.

Upanishadeissa on lausumia, jotka osoittavat erot (bheda) ja erojen puuttumisen (abheda) samassa yhtenäisessä Brahmanissa, samassa substanssissa.

Ontologia tutkii substansseja, ja tämä yksi substanssi, joka on perimmäinen todellisuus, tunnetaan vastu-brahmanina.

Substanssi, jolla ei ole eroja (kuten sen muodostavilla objekteilla) ja joka on yksi (ja joka sisältää kaiken), ja samalla sillä on eroja (sen sisällä on moninaisuutta).

Se on samanaikaisesti sekä yhtenäinen että erilainen. Tällainen on ontologiamme - bheda-abheda.

Yksilöllinen sielu on jiva-brahman ja todellinen materia on mahat-brahman. Molemmat ovat brahmania, mutta samalla niillä on eroja.

Anonyymi kirjoitti:

Viisi kategoriaa Vaishnava Vedanta -filosofiassa.
Kaikilla näillä vaishnava-vedantoilla on yhteinen näkemys: ne hyväksyvät Jumalan persoonallisuuden korkeimman aseman ja katsovat, että olemassa oleva todellisuus voidaan kuvata viiteen kategoriaan: 1) Jumala (Ishvara); 2) yksilöllinen sielu (jiva); 3) materia (prakriti); 4) aika (kala) ja toiminta (karma).
Nämä viisi peruselementtiä muodostavat Vaishnavan Vedanta-filosofian ja analysoi todellisuutta näillä viidellä termillä ja niiden vuorovaikutuksessa, kun taas Advaita Vedanta operoi vain yhdellä periaatteella.
Vaishnava-vedantan kolme periaatetta.
Vaishnava-vedanta perustuu kolmeen postulaattiin:

1. Vishnu on Korkein Sielu tai Korkein Persoonallisuus. (Nimeä Vishnu käytetään Krishnan sijasta, koska juuri Häntä pidetään perinteisesti Korkeimpana kaikissa neljässä sampradayassa, kun taas muut ovat hänen ekspansioitaan). Hänet tunnetaan nimellä Para-brahman. Brahma-Madhva-Gaudiya-sampradayan mukaan Krishnaa pidetään kuitenkin Korkeimpana Persoonallisuutena.

2. On olemassa yksittäisiä eläviä olentoja, sieluja (jiva, jiva-brahman), jotka eroavat Korkeimmasta Sielusta.
3. Materia (mahat-brahman) on todellista, objektiivisesti olemassa olevaa.

Advaita-vedantan mukaan materia ei ole todellista, illusorista ja se on fantasmagoriaa. Vaishnava-vedannan ontologian maya-käsite eroaa kuitenkin Shankaran käsitteestä siinä, että vaishnavojen mielestä maya on todellinen, eli voimme havaita hänet objektiivisesti, ja hän toimii luovana luontona.

Kaikki on brahmania. Shankara sanoo, että kaikki on brahmania. Mutta meidän ontologiassamme tarkastelemme sekä erojen puuttumista että eroja tässä yhdessä Brahmanissa.

Upanishadeissa on lausumia, jotka osoittavat erot (bheda) ja erojen puuttumisen (abheda) samassa yhtenäisessä Brahmanissa, samassa substanssissa.

Ontologia tutkii substansseja, ja tämä yksi substanssi, joka on perimmäinen todellisuus, tunnetaan vastu-brahmanina.

Substanssi, jolla ei ole eroja (kuten sen muodostavilla objekteilla) ja joka on yksi (ja joka sisältää kaiken), ja samalla sillä on eroja (sen sisällä on moninaisuutta).

Se on samanaikaisesti sekä yhtenäinen että erilainen. Tällainen on ontologiamme - bheda-abheda.

Yksilöllinen sielu on jiva-brahman ja todellinen materia on mahat-brahman. Molemmat ovat brahmania, mutta samalla niillä on eroja.

Lue lisää

Krishnan ainutlaatuinen asema Korkeimpana Sieluna.
Jivan asema.
Materia.

Mikä on Krishnan asema Korkeimpana Sieluna? Krishnalla on sekä persoonaton että persoonallinen aspekti.

1) Krishna on kaikkien syiden Alkusyy. Toisin sanoen kaikki lähtee Hänestä. Hänellä on hallussaan kaikki valta ja Hän hallitsee sitä.
2)Hän tietää kaiken, 3) Hän on ikuinen ja 4) Hän on kaikkialle ulottuva.

Kaikki nämä ovat Parabrahmanin persoonattomia eli impersonalistisia aspekteja.

Mutta Krishnalla on kyky nauttia, ja vain persoonallisuus kykenee siihen. Niinpä myös Krishnalla on kyky luoda ja ylläpitää todellisuutta. Toisin sanoen siis vain Jumalalla on valta saada olemus olemaan olemassa, ilmentää tapahtumien kulku jne. Krishnalla on siis erilaisia ominaisuuksia, joiden avulla voimme tarkastella Häntä sekä persoonallisesta että persoonattomasta näkökulmasta.

Tarkastellaanpa nyt yksittäistä elävää olentoa. Jiva voi tietää, voi nauttia, ja sillä on vapaa tahto, valinnanvapaus, jotta se voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Mitä on todellinen materia? Materia on maailmankaikkeuden aineellinen syy.

Meillä voi siis olla seuraavat kysymykset.

- Missä määrin jiva voi tietää?

- Missä määrin jiva voi nauttia?

- Missä määrin jiva voi tehdä omia valintojaan?

- Mikä on tämän aineellisen energian syy?

- Missä määrin elävä olento voi tuntea materiaa?

- Missä määrin elävä olento voi tuntea Korkeimman Olennon, Krishnan?

Kaikki nämä aiheet ovat Vaishnavan ontologian ydin.
Kognitiivisen prosessin periaate.
Kognition kolme näkökohtaa. Vigyana-vikshun teoria pohdinnasta.

Jotta ontologiaa voisi ymmärtää syvällisesti, on tunnettava kognitioprosessin periaate.

Objektin mentaaliseen tai psykologiseen kognitioprosessiin kuuluu kolme aspektia:

1. Tietoisuuden sfääri, jossa tieto sijaitsee. Tämä sfääri on täysin informatiivinen, kun taas 2. ja 3. ovat muodollisia.

2. Psyykkinen sfääri.

3. Aistisfääri.

Kaikki nämä sfäärit liittyvät toisiinsa. Havaitseminen tapahtuu tietoisen aistimisen kautta. Havaitsemisen sfääri liittyy tietoisuuteemme, ja se on pohjimmiltaan henkinen sfääri, koska me, eli henkiset elävät olennot, olemme ne, jotka tietävät. Me tiedämme, koska olemme luonnostamme tietoisia. Mutta mitä me tiedämme? Me tiedämme mentaalisen sfäärin, joka on meille suoran tiedon sfääri.

Tätä sfääriä voidaan kutsua mieleksi. Mielen käsitteeseen kuuluvat äly (buddhi - mieli), väärä ego (ahankara) jne., jotka ovat mielen hienovaraisen kehon osatekijöitä. Mentaalimaailmassa on mentaalisia mielikuvia (ajatusmuotoja), jotka liittyvät subjektiiviseen ymmärrykseemme ja ajatuksiimme mistä tahansa, mutta nämä eivät vielä ole todellisuutta. Todellisuus on suoraan tuntematon.
Aistisfäärissä käsitellään aistiobjekteja. Aistimme ovat kosketuksissa aistikohteisiin, ja tämän kosketuksen ansiosta tieto siirtyy mentaaliseen sfääriin ja muodostaa siellä tietynlaisen kuvan, tietynlaisen näkemyksen. Erityisesti tämä kuva luo buddhin eli intellektin. Äly on hyvin hienovaraista substanssia, ja siksi, kun havaitsemme aistiemme avulla jonkin objektin, buddhi alkaa muuttua ja ottaa tuon objektin muodon.

Olemuksemme tarkkailee buddhia ja heijastuu takaisin, koska buddhissa on tietty määrä sattva-laatua. Tämän hyvyyslaadun vuoksi pystymme havaitsemaan takaisin olemuksemme. Ja elävä olento havaitsee juuri tämän heijastuksen buddhista, mielestämme. Se on samanlaista kuin televisio. Katsotte televisioruutuun, ettekä näe itse todellisuutta, vaan ainoastaan kuvan (sähköisen kopion) todellisuudesta. Samalla tavalla henkinen elävä olento havaitsee aineelliset kohteet katsomalla mielensä ”televisioon”.
Kaksoisheijastuksen teoria. Väärä ego.

Tämä on siis Vaishnavan Vedanta-filosofian kognitioteorian perusta. Tämän heijastusteorian - vigyana-vikshu - perusti Srila Vyasadeva Vedanta-sutrassa, ja jotkut Sankhya-filosofit jakavat sen. Tämän heijastusteorian lisäksi on olemassa myös kaksinkertaisen heijastuksen teoria. Sen mukaan sen jälkeen, kun olemuksemme on heijastunut takaisin, sielusta tapahtuu toinen heijastus buddhiin, jonka jälkeen hän saa voiman havaintokykynsä kautta.

Näin Sankhyan filosofia selittää materian kyvyn toimia itsestään tai pikemminkin ikään kuin itsestään, koska buddhi on täysin aineellinen eikä se voi tietää tai tietoisesti havaita. Se on vain tietoisuuden simulaatio (jäljitelmä). Tämän kyvyn toimia ikään kuin buddhi olisi tietoinen se saa olemuksestamme. Niinpä jiva havaitsee mielen kuvat ja tulee siten tietoiseksi kohteesta. Silloin mielelle tulevan olemuksemme valon ansiosta se toimii ikään kuin elävä olemuksemme toimisi, ja siksi olemme aina hämmentyneitä emmekä tajua, kumpi toimii, me vai mielemme. Tämä on väärän minämme toimintamekanismi, ja tätä kutsutaan vääräksi egoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Krishnan ainutlaatuinen asema Korkeimpana Sieluna.
Jivan asema.
Materia.

Mikä on Krishnan asema Korkeimpana Sieluna? Krishnalla on sekä persoonaton että persoonallinen aspekti.

1) Krishna on kaikkien syiden Alkusyy. Toisin sanoen kaikki lähtee Hänestä. Hänellä on hallussaan kaikki valta ja Hän hallitsee sitä.
2)Hän tietää kaiken, 3) Hän on ikuinen ja 4) Hän on kaikkialle ulottuva.

Kaikki nämä ovat Parabrahmanin persoonattomia eli impersonalistisia aspekteja.

Mutta Krishnalla on kyky nauttia, ja vain persoonallisuus kykenee siihen. Niinpä myös Krishnalla on kyky luoda ja ylläpitää todellisuutta. Toisin sanoen siis vain Jumalalla on valta saada olemus olemaan olemassa, ilmentää tapahtumien kulku jne. Krishnalla on siis erilaisia ominaisuuksia, joiden avulla voimme tarkastella Häntä sekä persoonallisesta että persoonattomasta näkökulmasta.

Tarkastellaanpa nyt yksittäistä elävää olentoa. Jiva voi tietää, voi nauttia, ja sillä on vapaa tahto, valinnanvapaus, jotta se voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Mitä on todellinen materia? Materia on maailmankaikkeuden aineellinen syy.

Meillä voi siis olla seuraavat kysymykset.

- Missä määrin jiva voi tietää?

- Missä määrin jiva voi nauttia?

- Missä määrin jiva voi tehdä omia valintojaan?

- Mikä on tämän aineellisen energian syy?

- Missä määrin elävä olento voi tuntea materiaa?

- Missä määrin elävä olento voi tuntea Korkeimman Olennon, Krishnan?

Kaikki nämä aiheet ovat Vaishnavan ontologian ydin.
Kognitiivisen prosessin periaate.
Kognition kolme näkökohtaa. Vigyana-vikshun teoria pohdinnasta.

Jotta ontologiaa voisi ymmärtää syvällisesti, on tunnettava kognitioprosessin periaate.

Objektin mentaaliseen tai psykologiseen kognitioprosessiin kuuluu kolme aspektia:

1. Tietoisuuden sfääri, jossa tieto sijaitsee. Tämä sfääri on täysin informatiivinen, kun taas 2. ja 3. ovat muodollisia.

2. Psyykkinen sfääri.

3. Aistisfääri.

Kaikki nämä sfäärit liittyvät toisiinsa. Havaitseminen tapahtuu tietoisen aistimisen kautta. Havaitsemisen sfääri liittyy tietoisuuteemme, ja se on pohjimmiltaan henkinen sfääri, koska me, eli henkiset elävät olennot, olemme ne, jotka tietävät. Me tiedämme, koska olemme luonnostamme tietoisia. Mutta mitä me tiedämme? Me tiedämme mentaalisen sfäärin, joka on meille suoran tiedon sfääri.

Tätä sfääriä voidaan kutsua mieleksi. Mielen käsitteeseen kuuluvat äly (buddhi - mieli), väärä ego (ahankara) jne., jotka ovat mielen hienovaraisen kehon osatekijöitä. Mentaalimaailmassa on mentaalisia mielikuvia (ajatusmuotoja), jotka liittyvät subjektiiviseen ymmärrykseemme ja ajatuksiimme mistä tahansa, mutta nämä eivät vielä ole todellisuutta. Todellisuus on suoraan tuntematon.
Aistisfäärissä käsitellään aistiobjekteja. Aistimme ovat kosketuksissa aistikohteisiin, ja tämän kosketuksen ansiosta tieto siirtyy mentaaliseen sfääriin ja muodostaa siellä tietynlaisen kuvan, tietynlaisen näkemyksen. Erityisesti tämä kuva luo buddhin eli intellektin. Äly on hyvin hienovaraista substanssia, ja siksi, kun havaitsemme aistiemme avulla jonkin objektin, buddhi alkaa muuttua ja ottaa tuon objektin muodon.

Olemuksemme tarkkailee buddhia ja heijastuu takaisin, koska buddhissa on tietty määrä sattva-laatua. Tämän hyvyyslaadun vuoksi pystymme havaitsemaan takaisin olemuksemme. Ja elävä olento havaitsee juuri tämän heijastuksen buddhista, mielestämme. Se on samanlaista kuin televisio. Katsotte televisioruutuun, ettekä näe itse todellisuutta, vaan ainoastaan kuvan (sähköisen kopion) todellisuudesta. Samalla tavalla henkinen elävä olento havaitsee aineelliset kohteet katsomalla mielensä ”televisioon”.
Kaksoisheijastuksen teoria. Väärä ego.

Tämä on siis Vaishnavan Vedanta-filosofian kognitioteorian perusta. Tämän heijastusteorian - vigyana-vikshu - perusti Srila Vyasadeva Vedanta-sutrassa, ja jotkut Sankhya-filosofit jakavat sen. Tämän heijastusteorian lisäksi on olemassa myös kaksinkertaisen heijastuksen teoria. Sen mukaan sen jälkeen, kun olemuksemme on heijastunut takaisin, sielusta tapahtuu toinen heijastus buddhiin, jonka jälkeen hän saa voiman havaintokykynsä kautta.

Näin Sankhyan filosofia selittää materian kyvyn toimia itsestään tai pikemminkin ikään kuin itsestään, koska buddhi on täysin aineellinen eikä se voi tietää tai tietoisesti havaita. Se on vain tietoisuuden simulaatio (jäljitelmä). Tämän kyvyn toimia ikään kuin buddhi olisi tietoinen se saa olemuksestamme. Niinpä jiva havaitsee mielen kuvat ja tulee siten tietoiseksi kohteesta. Silloin mielelle tulevan olemuksemme valon ansiosta se toimii ikään kuin elävä olemuksemme toimisi, ja siksi olemme aina hämmentyneitä emmekä tajua, kumpi toimii, me vai mielemme. Tämä on väärän minämme toimintamekanismi, ja tätä kutsutaan vääräksi egoksi.

Lue lisää

Missä määrin on mahdollista tuntea todellisuus?”. Olemme jo keskustelleet siitä, että elävä olento voi tuntea suoraan vain ne mielikuvat, jotka ilmenevät mielessämme. Mutta tämä ei ole vielä todellisuutta, vaan vain mielikuva, joka muodostuu aistiemme mukaan. Meillä on joitakin aistimuksia, jotka ovat meille ihmisinä luontaisia, ja siksi näemme asiat tietyllä tavalla. Mutta jos meillä olisi linnun tai koiran tai jonkin muun eläimen aistit, ilmentäisimme mielessämme toisenlaisia mielikuvia. Ja jos meillä olisi puolijumalan aistit, näkisimme asiat vastaavasti eri tavalla.

Absoluuttisen Totuuden havaitseminen.

Esimerkiksi Srimad Bhagavatamin viidennessä laulussa on kuvaus maailmankaikkeudesta, bhu-mandalasta, planeettajärjestelmistä, eivätkä nämä kuvaukset vastaa aistihavaintoamme. Miksi? Koska nämä kuvaukset annetaan puolijumalien näkökulmasta. Ja koska puolijumalilla on erilaiset aistit kuin meillä, he havaitsevat todellisuuden eri tavalla.

Nämä kuvaukset voivat olla hämmentäviä, ja saatamme epätoivoisesti kysyä: ”Miten voimme havaita todellisuuden sellaisena kuin se on?”. Miten voimme tietää totuuden? Loppujen lopuksi havaintomme on täysin mielemme mukainen.” Mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä, koska vedalainen ontologia perustuu shabda-brahmaniin eli henkiseen ääneen. Ja tämän henkisen äänen tunteminen merkitsee sitä, että tuntee suoraan absoluuttisen totuuden.

Tämä on hyvin rohkaiseva tosiasia, ja tämä tieto auttaa meitä ymmärtämään, miksi meidän on laulettava mantroja ja erityisesti Maha-mantraa. Ja miksi ne ovat niin tärkeitä? Se johtuu siitä, että ne ”murtavat” läpi kaikki mielen heijastukset, kaikki illusoriset, suhteelliset käsitteet, ja silloin olemuksemme voi suoraan tuntea alkuperäisen lähteen eli absoluuttisen totuuden. Brahman. Brahman tarkoittaa - absoluuttista totuutta, ja se on Vedantan merkitys. Vedanta tarkoittaa - absoluuttisen totuuden tuntemista.
Ihmiset havaitsevat todellisuuden aistiensa mukaan ja puolijumalat aistiensa mukaan. Mutta jos puolijumalat ovat ehdollistuneita eläviä olentoja kuten ihmiset, voidaanko heidän todellisuuskäsitystään pitää absoluuttisena ja meidän ei?


Se, mitä me nyt näemme, eroaa varmasti siitä, mitä puolijumalat näkevät, mutta se ei tarkoita, että puolijumalat olisivat lähempänä Jumalaa kuin me. Loppujen lopuksi kaikki näkevät vain jonkin osan Jumalan luomistyöstä, koska kukaan ei voi nähdä absoluuttista totuutta, koska vain Jumala voi nähdä sen, ja vain Hän voi tuntea Itsensä.

Mutta jos joku väittää näkevänsä absoluuttisen totuuden, hän väittää tuntevansa Jumalan, kuten mayavadit väittävät. Kun he näkevät ja oivaltavat Brahmanin, he sanovat: "Minä olen Brahman" ja vahvistavat sen lainaamalla Vedanta-sutraa: "Aham brahmasmi", ikään kuin sanoakseen: "Katso, minä olen Brahman, minä olen Jumala, minä olen täydellinen. Ja kun näette brahmanin, teistäkin tulee jumala. Meistä kaikista voi tulla jumalia. Olemme kaikki yhtä, eikä eroa ole. Olemme täydellisiä ja absoluuttisia."

Anonyymi kirjoitti:

Missä määrin on mahdollista tuntea todellisuus?”. Olemme jo keskustelleet siitä, että elävä olento voi tuntea suoraan vain ne mielikuvat, jotka ilmenevät mielessämme. Mutta tämä ei ole vielä todellisuutta, vaan vain mielikuva, joka muodostuu aistiemme mukaan. Meillä on joitakin aistimuksia, jotka ovat meille ihmisinä luontaisia, ja siksi näemme asiat tietyllä tavalla. Mutta jos meillä olisi linnun tai koiran tai jonkin muun eläimen aistit, ilmentäisimme mielessämme toisenlaisia mielikuvia. Ja jos meillä olisi puolijumalan aistit, näkisimme asiat vastaavasti eri tavalla.

Absoluuttisen Totuuden havaitseminen.

Esimerkiksi Srimad Bhagavatamin viidennessä laulussa on kuvaus maailmankaikkeudesta, bhu-mandalasta, planeettajärjestelmistä, eivätkä nämä kuvaukset vastaa aistihavaintoamme. Miksi? Koska nämä kuvaukset annetaan puolijumalien näkökulmasta. Ja koska puolijumalilla on erilaiset aistit kuin meillä, he havaitsevat todellisuuden eri tavalla.

Nämä kuvaukset voivat olla hämmentäviä, ja saatamme epätoivoisesti kysyä: ”Miten voimme havaita todellisuuden sellaisena kuin se on?”. Miten voimme tietää totuuden? Loppujen lopuksi havaintomme on täysin mielemme mukainen.” Mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä, koska vedalainen ontologia perustuu shabda-brahmaniin eli henkiseen ääneen. Ja tämän henkisen äänen tunteminen merkitsee sitä, että tuntee suoraan absoluuttisen totuuden.

Tämä on hyvin rohkaiseva tosiasia, ja tämä tieto auttaa meitä ymmärtämään, miksi meidän on laulettava mantroja ja erityisesti Maha-mantraa. Ja miksi ne ovat niin tärkeitä? Se johtuu siitä, että ne ”murtavat” läpi kaikki mielen heijastukset, kaikki illusoriset, suhteelliset käsitteet, ja silloin olemuksemme voi suoraan tuntea alkuperäisen lähteen eli absoluuttisen totuuden. Brahman. Brahman tarkoittaa - absoluuttista totuutta, ja se on Vedantan merkitys. Vedanta tarkoittaa - absoluuttisen totuuden tuntemista.
Ihmiset havaitsevat todellisuuden aistiensa mukaan ja puolijumalat aistiensa mukaan. Mutta jos puolijumalat ovat ehdollistuneita eläviä olentoja kuten ihmiset, voidaanko heidän todellisuuskäsitystään pitää absoluuttisena ja meidän ei?


Se, mitä me nyt näemme, eroaa varmasti siitä, mitä puolijumalat näkevät, mutta se ei tarkoita, että puolijumalat olisivat lähempänä Jumalaa kuin me. Loppujen lopuksi kaikki näkevät vain jonkin osan Jumalan luomistyöstä, koska kukaan ei voi nähdä absoluuttista totuutta, koska vain Jumala voi nähdä sen, ja vain Hän voi tuntea Itsensä.

Mutta jos joku väittää näkevänsä absoluuttisen totuuden, hän väittää tuntevansa Jumalan, kuten mayavadit väittävät. Kun he näkevät ja oivaltavat Brahmanin, he sanovat: "Minä olen Brahman" ja vahvistavat sen lainaamalla Vedanta-sutraa: "Aham brahmasmi", ikään kuin sanoakseen: "Katso, minä olen Brahman, minä olen Jumala, minä olen täydellinen. Ja kun näette brahmanin, teistäkin tulee jumala. Meistä kaikista voi tulla jumalia. Olemme kaikki yhtä, eikä eroa ole. Olemme täydellisiä ja absoluuttisia."

Lue lisää

Mutta tämä ei ole meidän filosofiamme, koska se on absurdia, se ei ole loogista, koska näemme eroja, vaikka ne kuuluvat ykseyteen.

Ja silti puolijumalat näkevät universumin sellaisena kuin se on?

TÄRKEÄÄ!
No, kuka voi sanoa näkevänsä maailmankaikkeuden sellaisena kuin se on? Loppujen lopuksi se on Krishnan illusorista energiaa, eikä kukaan voi tietää tarkalleen, miten se toimii.
Kerran Narada muni kysyi Vishnulta: "Miten tämä maya toimii? Miten sitä voi ymmärtää? Miten voi nähdä tämän maailmankaikkeuden sellaisena kuin se on?" Vishnu vastasi, ettei kukaan voi ymmärtää Hänen illusorisen energiansa syvyyttä.
Śrīmad-Bhāgavatamista tiedämme, että luomisen alussa, kun oli vain Herra Brahma, hän yritti ymmärtää missä hän oli ja mikä häntä ympäröi.
Sitten hän suuntasi koko järkensä ja huomionsa shabda-brahmaniin eli transsendentaaliseen äänivärähtelyyn, ja koska shabda oli jo puhuttu, hän kuuli: "Tapas. Tapas. Tapas."

Shabda on olemassa aina, ja ongelma on vain kykymme havaita se.

Ja älynsä ansiosta Brahma sai shabdan havaitsemisen kautta kaiken tiedon, mutta kykynsä mukaan.

Joten voimme ymmärtää, että on mahdotonta tietää tarkasti, miltä asiat näyttävät.


Ja siksi olemme esittäneet seuraavat kysymykset. 1) Missä määrin jiva voi tietää? 2) Missä määrin jiva voi nauttia? 3) Missä määrin jivalla voi olla suhteita? 4) Missä määrin voimme tuntea Jumalan? Ja vastaus on tämä. Olemme vain pieniä hiukkasia Jumalasta, ja siksi kykymme tietää jne. on yhtä rajallinen, mutta se ei tarkoita, ettemme voisi tietää tai nauttia lainkaan. Voimme tietää ja nauttia, mutta olennaisina osina Korkeimmasta, ja se riittää meille täysin.
Ihmiset voivat nähdä asiat eri tavoin. Viime kädessä näemme asiat niin kuin haluamme nähdä ne ja niin kuin Krishna antaa meidän nähdä ne.
Olemme ihmisiä ja meillä on tiettyjä kykyjä havaita ja saada tietoa. Miksi Srila Vyasadeva sitten antoi meille tietoa maailmankaikkeudesta puolijumalien eikä ihmisten näkökulmasta?
Koska Srimad Bhagavatam esitetään oivaltaneiden persoonallisuuksien näkökulmasta, ja siinä mielessä on universaali.

Srimad Bhagavatam esittää todellisuuden koko luomakunnan mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta tämä ei ole meidän filosofiamme, koska se on absurdia, se ei ole loogista, koska näemme eroja, vaikka ne kuuluvat ykseyteen.

Ja silti puolijumalat näkevät universumin sellaisena kuin se on?

TÄRKEÄÄ!
No, kuka voi sanoa näkevänsä maailmankaikkeuden sellaisena kuin se on? Loppujen lopuksi se on Krishnan illusorista energiaa, eikä kukaan voi tietää tarkalleen, miten se toimii.
Kerran Narada muni kysyi Vishnulta: "Miten tämä maya toimii? Miten sitä voi ymmärtää? Miten voi nähdä tämän maailmankaikkeuden sellaisena kuin se on?" Vishnu vastasi, ettei kukaan voi ymmärtää Hänen illusorisen energiansa syvyyttä.
Śrīmad-Bhāgavatamista tiedämme, että luomisen alussa, kun oli vain Herra Brahma, hän yritti ymmärtää missä hän oli ja mikä häntä ympäröi.
Sitten hän suuntasi koko järkensä ja huomionsa shabda-brahmaniin eli transsendentaaliseen äänivärähtelyyn, ja koska shabda oli jo puhuttu, hän kuuli: "Tapas. Tapas. Tapas."

Shabda on olemassa aina, ja ongelma on vain kykymme havaita se.

Ja älynsä ansiosta Brahma sai shabdan havaitsemisen kautta kaiken tiedon, mutta kykynsä mukaan.

Joten voimme ymmärtää, että on mahdotonta tietää tarkasti, miltä asiat näyttävät.


Ja siksi olemme esittäneet seuraavat kysymykset. 1) Missä määrin jiva voi tietää? 2) Missä määrin jiva voi nauttia? 3) Missä määrin jivalla voi olla suhteita? 4) Missä määrin voimme tuntea Jumalan? Ja vastaus on tämä. Olemme vain pieniä hiukkasia Jumalasta, ja siksi kykymme tietää jne. on yhtä rajallinen, mutta se ei tarkoita, ettemme voisi tietää tai nauttia lainkaan. Voimme tietää ja nauttia, mutta olennaisina osina Korkeimmasta, ja se riittää meille täysin.
Ihmiset voivat nähdä asiat eri tavoin. Viime kädessä näemme asiat niin kuin haluamme nähdä ne ja niin kuin Krishna antaa meidän nähdä ne.
Olemme ihmisiä ja meillä on tiettyjä kykyjä havaita ja saada tietoa. Miksi Srila Vyasadeva sitten antoi meille tietoa maailmankaikkeudesta puolijumalien eikä ihmisten näkökulmasta?
Koska Srimad Bhagavatam esitetään oivaltaneiden persoonallisuuksien näkökulmasta, ja siinä mielessä on universaali.

Srimad Bhagavatam esittää todellisuuden koko luomakunnan mukaisesti.

Lue lisää

Srimad Bhagavatam ei ole rajattu Kali-yugan ihmisten havaintokyvyn mukaan.

Srimad Bhagavatam ei edusta kapeaa tietoa, jonka vain me ja vain meidän pitäisi tietää nyt.

Srimad Bhagavatam on Jumalan tiede, ja siksi annetaan universaalissa muodossa.

Vedoista voimme saada tietoa kolmesta olennaisesta aiheesta: sielusta, luonnosta ja Jumalasta. Se, joka ymmärtää oikein nämä kolme aihetta ja niiden väliset yhteydet, tulee tietämään kaiken muun. Hänen tietonsa tulee täydelliseksi. Sielun ja aineellisen luonnon välistä yhteyttä kutsutaan karmaksi. Luonnon ja Jumalan välinen yhteys on kala (aika). Sielun ja Jumalan välistä yhteyttä kutsutaan joogaksi.

Voidaan havaita, että se, mistä tuli vedalainen kulttuuri, oli paljon aikaansa edellä. Tämän voi huomata esimerkiksi teollisuudessa, metallurgiassa, tieteessä, tekstiiliteollisuudessa, lääketieteessä, kirurgiassa, matematiikassa ja tietysti filosofiassa jne. Itse asiassa voimme nähdä näiden tieteiden ja metafysiikan juuret monilla maailman alueilla, jotka voidaan jäljittää niiden vedalaiseen alkuperään.

Lisäksi emme useinkaan tiedä kaikesta siitä edistyksestä, joka oli tapahtunut muinaisina aikoina, joita kutsuttiin Bharatvarshaksi. Useimmat ihmiset eivät myöskään tiedä kaikkea sitä, mitä muinainen Intia antoi maailmalle. Rohkea kyseenalaistaminen synnytti teorioita, aksioomia, periaatteita ja ainutlaatuisen lähestymistavan ja elämäntavan. Tämä elämäntyyli ja elämäntapa johtivat yhden maailman vanhimmista ja mahtavimmista kulttuureista kehittymiseen. Hindukulttuurin hengelliset näkökohdat tunnetaan yleisemmin, mutta se, että tiede, teknologia ja teollisuus olivat osa heidän kulttuuriaan, on vähän tunnettu.

”Historiallisista syistä muinaisten hindujen saavutukset tieteen ja teknologian eri aloilla eivät ole intialaisten yleisesti tiedossa. Sri Dharmpalin ja muiden hiljattain tekemä tutkimus on osoittanut, että siirtomaavalloittajilla ja hallitsijoilla oli oma etu vääristää ja tuhota tiedot kaikista hindukulttuurin myönteisistä puolista. Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan hindut olivat enemmän huolissaan rituaaleista, hengellisyydestä ja kuoleman yläpuolisesta tai kuolemanjälkeisestä maailmasta. Sitä, että hindut olivat yhtä lailla materialistinen kansa, että Intia oli maailman teollinen työpaja 1700-luvun loppuun asti, että hindut olivat ottaneet esille peruskysymyksiä tähtitieteen periaatteista, perushiukkasista, maailmankaikkeuden alkuperästä, sovelletusta psykiatriasta ja niin edelleen, ei ole hyvin dokumentoitu eikä yleisesti tiedetä.

Siitä, että hindut olivat yhtä materialistinen kansa, että Intia oli maailman teollinen työpaja 1700-luvun loppuun asti, että hindut olivat ottaneet esille tähtitieteen periaatteita, perushiukkasia, maailmankaikkeuden alkuperää, soveltavaa psykiatriaa ja niin edelleen koskevia peruskysymyksiä, ei ole kovinkaan hyvin dokumentoituja tietoja eikä niitä tunneta yleisesti. Se, että muinaisilla hinduilla oli pitkälle kehittynyttä teknologiaa tekstiilitekniikan, keramiikan, painamisen, aseiden, ilmasto- ja meteorologian, arkkitehtuurin, lääketieteen ja kirurgian, metallurgian, maatalouden ja maataloustekniikan, rakennustekniikan, kaupunkisuunnittelun ja vastaavien muiden alojen alalla, on vielä nykyäänkin vain harvojen tutkijoiden tiedossa. Pelkästään kemian kaltaista teknistä aihetta käsitteleviä muinaisia ja keskiaikaisia sanskritinkielisiä tekstejä tunnetaan noin 44 kappaletta. Tietoa Intian tieteestä ja teknologisesta perinnöstä on sisällytetty pyhiin kirjoituksiin, eepoksiin ja useisiin teknisiin teksteihin.

Hinduilla oli tietoa siitä, että aurinko on aurinkokunnan keskipiste, maapallon maantieteestä, siitä, miten kasvit tuottavat ruokaa, miten veri kiertää kehossa, abstraktin matematiikan ja numeroiden tieteestä, terveyden, lääketieteen ja kirurgian periaatteista ja niin edelleen aikana, jolloin muu maailma ei osannut ajatella, puhua ja kirjoittaa.

Intian historiasta on julkaistu useita teoksia. Tällaisia teoksia ovat kirjoittaneet sekä intialaiset tutkijat että länsimaiset itämaisten ja indologisten tutkimusten tutkijat. Monet näistä teoksista ovat hyvin akateemisia, eivätkä ne ole tavallisen ihmisen ymmärrettävissä. Intian tieteellistä perintöä koskeva tieto on saatava kaikkien tietoisuuteen. Lisäksi on tarpeen tutkia pyhiä kirjoituksia, eepoksia ja muuta muinaista kirjallisuutta (sanskritiksi ja muilla alueellisilla kielillä), jotta esi-isiemme tietovaranto saataisiin esiin.
Muinaisen Intian tieteiden saavutukset tunnettiin kaikkialla maailmassa, jopa Arabiassa, Kiinassa, Espanjassa ja Kreikassa, joissa keskiajan oppineet tunnustivat olevansa kiitollisuudenvelassa Intialle. Esimerkiksi arabialainen oppinut Sa'id ibn Ahmad al-Andalusi (1029-1070) kirjoitti tieteen historiaa käsittelevässä teoksessaan Tabaqat-al'umam:

Anonyymi kirjoitti:

Srimad Bhagavatam ei ole rajattu Kali-yugan ihmisten havaintokyvyn mukaan.

Srimad Bhagavatam ei edusta kapeaa tietoa, jonka vain me ja vain meidän pitäisi tietää nyt.

Srimad Bhagavatam on Jumalan tiede, ja siksi annetaan universaalissa muodossa.

Vedoista voimme saada tietoa kolmesta olennaisesta aiheesta: sielusta, luonnosta ja Jumalasta. Se, joka ymmärtää oikein nämä kolme aihetta ja niiden väliset yhteydet, tulee tietämään kaiken muun. Hänen tietonsa tulee täydelliseksi. Sielun ja aineellisen luonnon välistä yhteyttä kutsutaan karmaksi. Luonnon ja Jumalan välinen yhteys on kala (aika). Sielun ja Jumalan välistä yhteyttä kutsutaan joogaksi.

Voidaan havaita, että se, mistä tuli vedalainen kulttuuri, oli paljon aikaansa edellä. Tämän voi huomata esimerkiksi teollisuudessa, metallurgiassa, tieteessä, tekstiiliteollisuudessa, lääketieteessä, kirurgiassa, matematiikassa ja tietysti filosofiassa jne. Itse asiassa voimme nähdä näiden tieteiden ja metafysiikan juuret monilla maailman alueilla, jotka voidaan jäljittää niiden vedalaiseen alkuperään.

Lisäksi emme useinkaan tiedä kaikesta siitä edistyksestä, joka oli tapahtunut muinaisina aikoina, joita kutsuttiin Bharatvarshaksi. Useimmat ihmiset eivät myöskään tiedä kaikkea sitä, mitä muinainen Intia antoi maailmalle. Rohkea kyseenalaistaminen synnytti teorioita, aksioomia, periaatteita ja ainutlaatuisen lähestymistavan ja elämäntavan. Tämä elämäntyyli ja elämäntapa johtivat yhden maailman vanhimmista ja mahtavimmista kulttuureista kehittymiseen. Hindukulttuurin hengelliset näkökohdat tunnetaan yleisemmin, mutta se, että tiede, teknologia ja teollisuus olivat osa heidän kulttuuriaan, on vähän tunnettu.

”Historiallisista syistä muinaisten hindujen saavutukset tieteen ja teknologian eri aloilla eivät ole intialaisten yleisesti tiedossa. Sri Dharmpalin ja muiden hiljattain tekemä tutkimus on osoittanut, että siirtomaavalloittajilla ja hallitsijoilla oli oma etu vääristää ja tuhota tiedot kaikista hindukulttuurin myönteisistä puolista. Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan hindut olivat enemmän huolissaan rituaaleista, hengellisyydestä ja kuoleman yläpuolisesta tai kuolemanjälkeisestä maailmasta. Sitä, että hindut olivat yhtä lailla materialistinen kansa, että Intia oli maailman teollinen työpaja 1700-luvun loppuun asti, että hindut olivat ottaneet esille peruskysymyksiä tähtitieteen periaatteista, perushiukkasista, maailmankaikkeuden alkuperästä, sovelletusta psykiatriasta ja niin edelleen, ei ole hyvin dokumentoitu eikä yleisesti tiedetä.

Siitä, että hindut olivat yhtä materialistinen kansa, että Intia oli maailman teollinen työpaja 1700-luvun loppuun asti, että hindut olivat ottaneet esille tähtitieteen periaatteita, perushiukkasia, maailmankaikkeuden alkuperää, soveltavaa psykiatriaa ja niin edelleen koskevia peruskysymyksiä, ei ole kovinkaan hyvin dokumentoituja tietoja eikä niitä tunneta yleisesti. Se, että muinaisilla hinduilla oli pitkälle kehittynyttä teknologiaa tekstiilitekniikan, keramiikan, painamisen, aseiden, ilmasto- ja meteorologian, arkkitehtuurin, lääketieteen ja kirurgian, metallurgian, maatalouden ja maataloustekniikan, rakennustekniikan, kaupunkisuunnittelun ja vastaavien muiden alojen alalla, on vielä nykyäänkin vain harvojen tutkijoiden tiedossa. Pelkästään kemian kaltaista teknistä aihetta käsitteleviä muinaisia ja keskiaikaisia sanskritinkielisiä tekstejä tunnetaan noin 44 kappaletta. Tietoa Intian tieteestä ja teknologisesta perinnöstä on sisällytetty pyhiin kirjoituksiin, eepoksiin ja useisiin teknisiin teksteihin.

Hinduilla oli tietoa siitä, että aurinko on aurinkokunnan keskipiste, maapallon maantieteestä, siitä, miten kasvit tuottavat ruokaa, miten veri kiertää kehossa, abstraktin matematiikan ja numeroiden tieteestä, terveyden, lääketieteen ja kirurgian periaatteista ja niin edelleen aikana, jolloin muu maailma ei osannut ajatella, puhua ja kirjoittaa.

Intian historiasta on julkaistu useita teoksia. Tällaisia teoksia ovat kirjoittaneet sekä intialaiset tutkijat että länsimaiset itämaisten ja indologisten tutkimusten tutkijat. Monet näistä teoksista ovat hyvin akateemisia, eivätkä ne ole tavallisen ihmisen ymmärrettävissä. Intian tieteellistä perintöä koskeva tieto on saatava kaikkien tietoisuuteen. Lisäksi on tarpeen tutkia pyhiä kirjoituksia, eepoksia ja muuta muinaista kirjallisuutta (sanskritiksi ja muilla alueellisilla kielillä), jotta esi-isiemme tietovaranto saataisiin esiin.
Muinaisen Intian tieteiden saavutukset tunnettiin kaikkialla maailmassa, jopa Arabiassa, Kiinassa, Espanjassa ja Kreikassa, joissa keskiajan oppineet tunnustivat olevansa kiitollisuudenvelassa Intialle. Esimerkiksi arabialainen oppinut Sa'id ibn Ahmad al-Andalusi (1029-1070) kirjoitti tieteen historiaa käsittelevässä teoksessaan Tabaqat-al'umam:

Lue lisää

”Ensimmäinen tiedettä viljellyt kansakunta on Intia... Intia on tunnettu kansansa viisaudesta. Monien vuosisatojen ajan kaikki menneisyyden kuninkaat ovat tunnustaneet intialaisten kyvyt kaikilla tiedonaloilla. Kiinan kuninkaat ovat todenneet, että maailman kuninkaita on viisi, ja kaikki maailman ihmiset ovat heidän alamaisiaan. He mainitsivat Kiinan kuninkaan, Intian kuninkaan, turkkilaisten kuninkaan, persialaisten kuninkaan ja roomalaisten kuninkaan. ...Intian kuningasta he kutsuivat 'viisauden kuninkaaksi', koska intialaiset käsittelivät huolellisesti 'ulumia [tieteitä] ja kaikkia tiedon haaroja.

Lisäksi: ”Olipa kyse sitten tähtitieteestä, matematiikasta (erityisesti geometriasta), lääketieteestä tai metallurgiasta, jokainen niistä oli pragmaattinen panos yleiseen hindulaiseen eetokseen, eli ihminen luonnossa, ihminen sopusoinnussa luonnon kanssa, eikä ihminen ja luonto tai ihminen luontoa vastaan, mikä on ominaista nykyaikaiselle tieteelle. Hindujen lähestymistapa luontoon oli kokonaisvaltainen, ja se viittasi usein maan ja taivaan väliseen vastaavuuteen sekä ihmisen ja jumaluuden väliseen suhteeseen. Hindulainen ja tieteellinen ja teknologinen kehitys olivat olennainen osa tätä asennetta, jota muinaisaikana vaalittiin ahkerasti.”

Artikkelissaan Indic Mathematics: Intia ja tieteellinen vallankumous, tohtori David Grey luettelee joitakin tärkeimpiä Intiassa tapahtuneita matematiikan historian kehityskulkuja ja tiivistää Aryabhatan, Brahmaguptan, Mahaviran, Bhaskaran ja Madhavan kaltaisten valopilkkujen panoksen. Lopuksi hän toteaa, että ”Intian rooli (Euroopan tieteellisen vallankumouksen) kehityksessä ei ole pelkkä alaviite, joka voidaan helposti ja merkityksettömästi lakaista eurosentrisen ennakkoluulon maton alle. Näin toimimalla vääristetään historiaa ja kielletään Intialta yksi sen suurimmista panoksista maailman sivilisaatioihin.”

David Osborn viittaa edellä mainittuihin lainauksiin ja toteaa näin: ”Näistä lausunnoista näemme, että monet tunnetut intellektuellit uskoivat, että Vedat olivat tieteellisen ajattelun alkuperä.”

Syyrialainen tähtitieteilijä/munkki Severus Sebokhy (kirjoittanut 662 eKr.), kuten A. L. Basham kirjassaan The Wonder That Was India (s. 6) ilmaisee, selitti: ”Puhun nyt hindujen tietämyksestä... Heidän hienovaraisista keksinnöistään tähtitieteen alalla - keksinnöistä, jotka ovat jopa nerokkaampia kuin kreikkalaisten ja babylonialaisten keksinnöt - heidän rationaalisesta matematiikkajärjestelmästään eli heidän laskentamenetelmästään, jota ei voi sanoin tarpeeksi voimakkaasti ylistää - tarkoitan yhdeksän symbolia käyttävää järjestelmää. Jos nämä asiat tulisivat niiden ihmisten tietoon, jotka luulevat, että he yksin hallitsevat tieteet, koska he puhuvat kreikkaa, he ehkä vakuuttuisivat, vaikkakin hieman myöhään, siitä, että muutkin ihmiset, eivät ainoastaan kreikkalaiset vaan myös toisen kielen miehet, osaavat jotain yhtä hyvin kuin he.”

Monet tutkijat, niin vanhat kuin uudetkin, ovat helposti samaa mieltä ja korostavat muinaisen Intian Veda-perinteestä löytyvien varhaisten edistysaskelten edistyksellisyyttä.

Amerikkalainen professori Jabez T. Sunderland (1842-1936), Amerikan Intian tiedotustoimiston puheenjohtaja, vietti useita vuosia Intiassa. Hän kirjoitti teoksen Intia orjuudessa, jossa hän kirjoitti: ”Intia loi kaikkien tieteiden alkeet ja vei jotkut niistä huomattavan pitkälle ja johti siten maailmaa. Intia on tuottanut suurta kirjallisuutta, suurta taidetta, suuria filosofisia järjestelmiä, suuria uskontoja ja suuria miehiä kaikilla elämänaloilla - hallitsijoita, valtiomiehiä, rahoittajia, oppineita, runoilijoita, kenraaleja, siirtomaaherroja, taitavia käsityöläisiä ja käsityöläisiä kaikenlaisissa ammateissa, maanviljelijöitä, teollisuuden organisoijia ja johtavia toimijoita pitkälle ulottuvassa kaupankäynnissä maalla ja merellä.”

Sunderland jatkoi: ”Intia OLI paljon suurempi teollisuus- ja tuotantokansa kuin mikään muu Euroopassa tai Aasiassa. Hänen tekstiilituotteensa - kangaspuuvillan, villan, pellavan ja silkin hienot tuotteet - olivat kuuluisia kaikkialla sivistyneessä maailmassa; samoin olivat hänen hienot korunsa ja jalokivensä, jotka oli hiottu kaikissa ihanissa muodoissaan; samoin olivat hänen keramiikkansa, posliininsa, keramiikkansa, jokaista laatua, väriä ja kaunista muotoa; samoin olivat hänen hienot metallituotteensa raudasta, teräksestä, hopeasta ja kullasta. Hänellä oli upeaa arkkitehtuuria, joka oli yhtä kaunista kuin mikä tahansa muu maailmassa. Hänellä oli upeita insinööritöitä... Hän ei ollut ainoastaan suurin laivanrakentajakansa, vaan hänellä oli myös suuri kauppa ja kaupankäynti maalla ja merellä, joka ulottui kaikkiin tunnettuihin sivistysmaihin.”

Anonyymi kirjoitti:

”Ensimmäinen tiedettä viljellyt kansakunta on Intia... Intia on tunnettu kansansa viisaudesta. Monien vuosisatojen ajan kaikki menneisyyden kuninkaat ovat tunnustaneet intialaisten kyvyt kaikilla tiedonaloilla. Kiinan kuninkaat ovat todenneet, että maailman kuninkaita on viisi, ja kaikki maailman ihmiset ovat heidän alamaisiaan. He mainitsivat Kiinan kuninkaan, Intian kuninkaan, turkkilaisten kuninkaan, persialaisten kuninkaan ja roomalaisten kuninkaan. ...Intian kuningasta he kutsuivat 'viisauden kuninkaaksi', koska intialaiset käsittelivät huolellisesti 'ulumia [tieteitä] ja kaikkia tiedon haaroja.

Lisäksi: ”Olipa kyse sitten tähtitieteestä, matematiikasta (erityisesti geometriasta), lääketieteestä tai metallurgiasta, jokainen niistä oli pragmaattinen panos yleiseen hindulaiseen eetokseen, eli ihminen luonnossa, ihminen sopusoinnussa luonnon kanssa, eikä ihminen ja luonto tai ihminen luontoa vastaan, mikä on ominaista nykyaikaiselle tieteelle. Hindujen lähestymistapa luontoon oli kokonaisvaltainen, ja se viittasi usein maan ja taivaan väliseen vastaavuuteen sekä ihmisen ja jumaluuden väliseen suhteeseen. Hindulainen ja tieteellinen ja teknologinen kehitys olivat olennainen osa tätä asennetta, jota muinaisaikana vaalittiin ahkerasti.”

Artikkelissaan Indic Mathematics: Intia ja tieteellinen vallankumous, tohtori David Grey luettelee joitakin tärkeimpiä Intiassa tapahtuneita matematiikan historian kehityskulkuja ja tiivistää Aryabhatan, Brahmaguptan, Mahaviran, Bhaskaran ja Madhavan kaltaisten valopilkkujen panoksen. Lopuksi hän toteaa, että ”Intian rooli (Euroopan tieteellisen vallankumouksen) kehityksessä ei ole pelkkä alaviite, joka voidaan helposti ja merkityksettömästi lakaista eurosentrisen ennakkoluulon maton alle. Näin toimimalla vääristetään historiaa ja kielletään Intialta yksi sen suurimmista panoksista maailman sivilisaatioihin.”

David Osborn viittaa edellä mainittuihin lainauksiin ja toteaa näin: ”Näistä lausunnoista näemme, että monet tunnetut intellektuellit uskoivat, että Vedat olivat tieteellisen ajattelun alkuperä.”

Syyrialainen tähtitieteilijä/munkki Severus Sebokhy (kirjoittanut 662 eKr.), kuten A. L. Basham kirjassaan The Wonder That Was India (s. 6) ilmaisee, selitti: ”Puhun nyt hindujen tietämyksestä... Heidän hienovaraisista keksinnöistään tähtitieteen alalla - keksinnöistä, jotka ovat jopa nerokkaampia kuin kreikkalaisten ja babylonialaisten keksinnöt - heidän rationaalisesta matematiikkajärjestelmästään eli heidän laskentamenetelmästään, jota ei voi sanoin tarpeeksi voimakkaasti ylistää - tarkoitan yhdeksän symbolia käyttävää järjestelmää. Jos nämä asiat tulisivat niiden ihmisten tietoon, jotka luulevat, että he yksin hallitsevat tieteet, koska he puhuvat kreikkaa, he ehkä vakuuttuisivat, vaikkakin hieman myöhään, siitä, että muutkin ihmiset, eivät ainoastaan kreikkalaiset vaan myös toisen kielen miehet, osaavat jotain yhtä hyvin kuin he.”

Monet tutkijat, niin vanhat kuin uudetkin, ovat helposti samaa mieltä ja korostavat muinaisen Intian Veda-perinteestä löytyvien varhaisten edistysaskelten edistyksellisyyttä.

Amerikkalainen professori Jabez T. Sunderland (1842-1936), Amerikan Intian tiedotustoimiston puheenjohtaja, vietti useita vuosia Intiassa. Hän kirjoitti teoksen Intia orjuudessa, jossa hän kirjoitti: ”Intia loi kaikkien tieteiden alkeet ja vei jotkut niistä huomattavan pitkälle ja johti siten maailmaa. Intia on tuottanut suurta kirjallisuutta, suurta taidetta, suuria filosofisia järjestelmiä, suuria uskontoja ja suuria miehiä kaikilla elämänaloilla - hallitsijoita, valtiomiehiä, rahoittajia, oppineita, runoilijoita, kenraaleja, siirtomaaherroja, taitavia käsityöläisiä ja käsityöläisiä kaikenlaisissa ammateissa, maanviljelijöitä, teollisuuden organisoijia ja johtavia toimijoita pitkälle ulottuvassa kaupankäynnissä maalla ja merellä.”

Sunderland jatkoi: ”Intia OLI paljon suurempi teollisuus- ja tuotantokansa kuin mikään muu Euroopassa tai Aasiassa. Hänen tekstiilituotteensa - kangaspuuvillan, villan, pellavan ja silkin hienot tuotteet - olivat kuuluisia kaikkialla sivistyneessä maailmassa; samoin olivat hänen hienot korunsa ja jalokivensä, jotka oli hiottu kaikissa ihanissa muodoissaan; samoin olivat hänen keramiikkansa, posliininsa, keramiikkansa, jokaista laatua, väriä ja kaunista muotoa; samoin olivat hänen hienot metallituotteensa raudasta, teräksestä, hopeasta ja kullasta. Hänellä oli upeaa arkkitehtuuria, joka oli yhtä kaunista kuin mikä tahansa muu maailmassa. Hänellä oli upeita insinööritöitä... Hän ei ollut ainoastaan suurin laivanrakentajakansa, vaan hänellä oli myös suuri kauppa ja kaupankäynti maalla ja merellä, joka ulottui kaikkiin tunnettuihin sivistysmaihin.”

Lue lisää

Sunderland siteeraa teoksessaan Intia orjuudessa myös lordi Curzonia, brittiläistä valtiomiestä, joka toimi Intian varakuninkaana vuosina 1899-1905, sanomalla, mitä hän sanoi suuressa Delhi Durbarissa vuonna 1901 pitämässään puheessa: ”Mahtavat imperiumit olivat olemassa ja kukoistivat täällä [Intiassa], kun englantilaiset vielä vaelsivat, maalailivat metsässä, kun englantilaiset siirtomaat olivat erämaata ja viidakkoa. Intia on jättänyt syvemmän jäljen ihmiskunnan historiaan, filosofiaan ja uskontoon kuin mikään muu maanpäällinen yksikkö maailmankaikkeudessa.”

Lordi Curzon oli myös todennut: ”Niin kauan kuin me [britit] pidämme kiinni Intiasta, olemme ensiluokkainen suurvalta. Jos menetämme Intian, vajoamme kolmanneksi suurvallaksi. Tämä on Intian arvo.”

Samoin Beatrice Pitney Lamb, YK:n uutisten entinen päätoimittaja, joka vieraili ensimmäisen kerran Intiassa vuonna 1949 Carnegie Endowment for International Peace -järjestön toimeksiannosta, kirjoittaa kirjassaan Intia: A World in Transition: ”Sen lisäksi, että Intian menneisyydessä on yhä näkyvissä taiteen ja arkkitehtuurin loistoa, ihmeellistä muinaista kirjallisuutta ja muita kulttuurisia saavutuksia, joista sivistyneet intialaiset ovat oikeutetusti ylpeitä, Intian menneisyyteen kuuluu myös toisenlaista kunniaa, joka on nykypäivän intialaisia eniten kutkuttava - pitkäaikainen aineellinen vauraus. Intian niemimaa on saattanut olla yli puolentoista vuosituhannen ajan maailman rikkain alue.

Monet muut kirjailijat ja tutkijat olivat ilmaisseet arvostavansa suuresti sitä, mitä Intiassa oli kehitetty. Tunnistaakseni muutaman, esimerkiksi kenraali Joseph Davey Cunningham (1812-1851), A History of the Sikhs -teoksen kirjoittaja, kirjoittaa: ”Matemaattinen tiede oli niin täydellistä ja tähtitieteelliset havainnot niin täydellisiä, että auringon ja kuun radat mitattiin tarkasti.”

Jopa Intian kieltä ihailtiin paljon. William Cooke Taylor (1800-1849), A Popular History of British India -teoksen kirjoittaja, totesi Journal of the Royal Asiatic Society -lehden II osassa: ”Oli hämmästyttävä löytö, että Hindustanilla oli valtakuntien vaihtumisesta ja ajan muutoksista huolimatta kieli, jonka rikkaus ja monipuolisuus olivat vertaansa vailla; kieli, kaikkien niiden murteiden kantaisä, joita Eurooppa on kutsunut hellästi klassisiksi - sekä kreikkalaisen joustavuuden että roomalaisen voiman lähde.

Ranskalainen oppinut Buffon esitti johdonmukaisen teorian, jonka mukaan muinaisen Intian oppineet olivat säilyttäneet vanhan oppineisuuden sen tieteiden, taiteiden ja kaikkien hyödyllisten instituutioiden luojilta. Myös Voltaire oli esittänyt, että tieteet olivat Intiassa muinaisempia kuin Egyptissä. Immanuel Kant sijoitti ihmiskunnan alkuperän Himalajalle ja totesi, että taiteemme, kuten maanviljelys, numerot ja jopa shakkipeli, olivat peräisin Intiasta.

Myös saksalainen tutkija Friedrich Schlegel arvosti Intiaa suuresti ja totesi, että kaikki korkea filosofia ja tiede on intialaista alkuperää. Ranskalainen tutkija ja tuomari Louis Jacolliot kirjoittaa teoksessaan Raamattu Intiassa: ”Hämmästyttävä tosiasia! Hindujen ilmestys (Vedat) on kaikista ilmestyksistä ainoa, jonka ajatukset ovat täydellisessä sopusoinnussa nykyaikaisen tieteen kanssa, sillä se julistaa maailman hidasta ja asteittaista muodostumista.” Tietysti voimme katsoa videoita, joissa astrofyysikko Carl Sagan sanoo: ”Hindu-uskonto on maailman suurista uskontokunnista ainoa, joka on omistautunut ajatukselle, että kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, todellakin

ääretön määrä kuolemia ja syntymiä. Se on ainoa uskonto, jonka aikaskaalat vastaavat modernin kosmologian aikaskaaloja.”

Kyse on siitä, että kaikki tiede, joka kuuluu vedalaiseen perinteeseen, kehitettiin yhdessä tai jatkona muinaiselle vedalaiselle tai hengelliselle tiedolle, joka oli keskeinen kohta elämän ymmärtämisessä. Se oli osa Absoluuttista Totuutta eli Sanatana-dharmaa, jonka avulla pystyimme ymmärtämään, miten toimia tässä maailmassa ja mikä on sekä tämän maailman että elämämme tarkoitus siinä. Tästä pisteestä lähtien tapahtui niin paljon muuta kehitystä, ei keinona hallita ympäristöä vaan keinona tietää, miten toimia kokonaisvaltaisesti luonnon kanssa aineellisen ja henkisen edistymisemme ja kasvumme hyväksi.

Myös suositulla amerikkalaisella kirjailijalla Mark Twainilla oli korkea käsitys Intiasta, ja hän kirjoitti teoksessaan Following the Equator: ”Tämä on Intia... ihmissuvun kehto, ihmiskielen synnyinpaikka, historian äiti, legendojen isoäiti, perinteiden isoäiti, jonka eiliset päivät kulkevat muiden kansojen muinaismuistojen muhivien päivämäärien kanssa... Intia oli koko maailman alku asioiden alussa. Sillä oli ensimmäinen sivistys; sillä oli ensimmäinen aineellisten rikkauksien kasaantuminen; se oli täynnä syvällisiä ajattelijoita ja hienovaraista älyä; sillä oli kaivoksia, metsiä ja hedelmällinen maaperä.”

Anonyymi kirjoitti:

Sunderland siteeraa teoksessaan Intia orjuudessa myös lordi Curzonia, brittiläistä valtiomiestä, joka toimi Intian varakuninkaana vuosina 1899-1905, sanomalla, mitä hän sanoi suuressa Delhi Durbarissa vuonna 1901 pitämässään puheessa: ”Mahtavat imperiumit olivat olemassa ja kukoistivat täällä [Intiassa], kun englantilaiset vielä vaelsivat, maalailivat metsässä, kun englantilaiset siirtomaat olivat erämaata ja viidakkoa. Intia on jättänyt syvemmän jäljen ihmiskunnan historiaan, filosofiaan ja uskontoon kuin mikään muu maanpäällinen yksikkö maailmankaikkeudessa.”

Lordi Curzon oli myös todennut: ”Niin kauan kuin me [britit] pidämme kiinni Intiasta, olemme ensiluokkainen suurvalta. Jos menetämme Intian, vajoamme kolmanneksi suurvallaksi. Tämä on Intian arvo.”

Samoin Beatrice Pitney Lamb, YK:n uutisten entinen päätoimittaja, joka vieraili ensimmäisen kerran Intiassa vuonna 1949 Carnegie Endowment for International Peace -järjestön toimeksiannosta, kirjoittaa kirjassaan Intia: A World in Transition: ”Sen lisäksi, että Intian menneisyydessä on yhä näkyvissä taiteen ja arkkitehtuurin loistoa, ihmeellistä muinaista kirjallisuutta ja muita kulttuurisia saavutuksia, joista sivistyneet intialaiset ovat oikeutetusti ylpeitä, Intian menneisyyteen kuuluu myös toisenlaista kunniaa, joka on nykypäivän intialaisia eniten kutkuttava - pitkäaikainen aineellinen vauraus. Intian niemimaa on saattanut olla yli puolentoista vuosituhannen ajan maailman rikkain alue.

Monet muut kirjailijat ja tutkijat olivat ilmaisseet arvostavansa suuresti sitä, mitä Intiassa oli kehitetty. Tunnistaakseni muutaman, esimerkiksi kenraali Joseph Davey Cunningham (1812-1851), A History of the Sikhs -teoksen kirjoittaja, kirjoittaa: ”Matemaattinen tiede oli niin täydellistä ja tähtitieteelliset havainnot niin täydellisiä, että auringon ja kuun radat mitattiin tarkasti.”

Jopa Intian kieltä ihailtiin paljon. William Cooke Taylor (1800-1849), A Popular History of British India -teoksen kirjoittaja, totesi Journal of the Royal Asiatic Society -lehden II osassa: ”Oli hämmästyttävä löytö, että Hindustanilla oli valtakuntien vaihtumisesta ja ajan muutoksista huolimatta kieli, jonka rikkaus ja monipuolisuus olivat vertaansa vailla; kieli, kaikkien niiden murteiden kantaisä, joita Eurooppa on kutsunut hellästi klassisiksi - sekä kreikkalaisen joustavuuden että roomalaisen voiman lähde.

Ranskalainen oppinut Buffon esitti johdonmukaisen teorian, jonka mukaan muinaisen Intian oppineet olivat säilyttäneet vanhan oppineisuuden sen tieteiden, taiteiden ja kaikkien hyödyllisten instituutioiden luojilta. Myös Voltaire oli esittänyt, että tieteet olivat Intiassa muinaisempia kuin Egyptissä. Immanuel Kant sijoitti ihmiskunnan alkuperän Himalajalle ja totesi, että taiteemme, kuten maanviljelys, numerot ja jopa shakkipeli, olivat peräisin Intiasta.

Myös saksalainen tutkija Friedrich Schlegel arvosti Intiaa suuresti ja totesi, että kaikki korkea filosofia ja tiede on intialaista alkuperää. Ranskalainen tutkija ja tuomari Louis Jacolliot kirjoittaa teoksessaan Raamattu Intiassa: ”Hämmästyttävä tosiasia! Hindujen ilmestys (Vedat) on kaikista ilmestyksistä ainoa, jonka ajatukset ovat täydellisessä sopusoinnussa nykyaikaisen tieteen kanssa, sillä se julistaa maailman hidasta ja asteittaista muodostumista.” Tietysti voimme katsoa videoita, joissa astrofyysikko Carl Sagan sanoo: ”Hindu-uskonto on maailman suurista uskontokunnista ainoa, joka on omistautunut ajatukselle, että kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, todellakin

ääretön määrä kuolemia ja syntymiä. Se on ainoa uskonto, jonka aikaskaalat vastaavat modernin kosmologian aikaskaaloja.”

Kyse on siitä, että kaikki tiede, joka kuuluu vedalaiseen perinteeseen, kehitettiin yhdessä tai jatkona muinaiselle vedalaiselle tai hengelliselle tiedolle, joka oli keskeinen kohta elämän ymmärtämisessä. Se oli osa Absoluuttista Totuutta eli Sanatana-dharmaa, jonka avulla pystyimme ymmärtämään, miten toimia tässä maailmassa ja mikä on sekä tämän maailman että elämämme tarkoitus siinä. Tästä pisteestä lähtien tapahtui niin paljon muuta kehitystä, ei keinona hallita ympäristöä vaan keinona tietää, miten toimia kokonaisvaltaisesti luonnon kanssa aineellisen ja henkisen edistymisemme ja kasvumme hyväksi.

Myös suositulla amerikkalaisella kirjailijalla Mark Twainilla oli korkea käsitys Intiasta, ja hän kirjoitti teoksessaan Following the Equator: ”Tämä on Intia... ihmissuvun kehto, ihmiskielen synnyinpaikka, historian äiti, legendojen isoäiti, perinteiden isoäiti, jonka eiliset päivät kulkevat muiden kansojen muinaismuistojen muhivien päivämäärien kanssa... Intia oli koko maailman alku asioiden alussa. Sillä oli ensimmäinen sivistys; sillä oli ensimmäinen aineellisten rikkauksien kasaantuminen; se oli täynnä syvällisiä ajattelijoita ja hienovaraista älyä; sillä oli kaivoksia, metsiä ja hedelmällinen maaperä.”

Lue lisää

VEDALAISEN KULTTUURIN MUINAISUUS

Monet ovat maininneet vedalaisen perinteen muinaisuuden, mutta kuinka kauas taaksepäin se ulottuu? Perinteisesti se on ollut olemassa aikojen alusta lähtien. Kuitenkin jopa arkeologisesti voimme todeta sen hyvin varhaiset päivämäärät.

Esimerkiksi arkeologit ovat löytäneet 7000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia Aravalli-vuoristosta Benarin padon läheltä Kotputlin alueelta Jaipurin piirikunnasta Rajasthanissa vuonna 1991. Nämä maalaukset ovat kuuluisan Induslaakson sivilisaation sijaintipaikan vieressä. Tällaisia 7000 vuotta vanhoja (5000 eaa.) maalauksia löydettiin myös Braham Kund Ki Dungarista ja Budhi Jeengoresta Rajasthanissa. Tämä löytö tekee vedalaisesta sivilisaatiosta muinaisemman kuin egyptiläinen ja kreikkalainen ja mesopotamialainen sivilisaatio. Tämä kumoaa myös arjalaisen invaasioteorian, hypoteesin, jonka mukaan vedalaiset arjalaiset eivät olleet alkuperäiskansoja, vaan asettuivat alueelle hyökättyään, mikä on täysin väärin, kuten myöhemmin kirjassa osoitamme.

Tutkimusryhmän mukaan uuden työn mahdollisesti mullistava seuraus on, että Intian kivityökalujen valmistuksesta vastaava laji oli Homo sapiens. Kivityökalujen analyysi on paljastanut, että esineet koostuvat ytimistä ja hiutaleista, jotka luokitellaan Intiassa keskipaleoliittiseen aikaan ja jotka ovat samanlaisia kuin nykyihmisen Afrikassa tekemät esineet. ”Vaikka etsimme vielä ihmisfossiileja, jotta voisimme todistaa asian lopullisesti, teknologiset yhtäläisyydet rohkaisevat meitä. Tämä viittaa siihen, että ihmispopulaatioita oli Intiassa ennen 74 000 vuotta sitten eli noin 15 000 vuotta aikaisemmin kuin joidenkin geneettisten kellojen perusteella oletetaan", sanoo hankkeen johtaja tohtori Michael Petraglia, Oxfordin yliopiston arkeologian laitoksen vanhempi tutkija. Tämä jännittävä uusi tieto kyseenalaistaa ajatuksen, jonka mukaan Toban supermurtuma aiheutti maailmanlaajuisen ympäristökatastrofin.

VEDALAISEN KULTTUURIN SUURUUS

Historia todistaa varmasti, että Intia oli myös yksi maailman rikkaimmista maista sen varhaisina aikoina. Sen lisäksi, että sillä oli valtavat tieto- ja kehitys-aarteet, muinaisella Intialla oli myös suuria rikkauksia, kuten safiireja, rubiineja, smaragdeja, helmiä ja muita jalokiviä, sekä aurinkoinen ilmasto, suuri hedelmällisyys ja paljon muuta, jota vietiin eri puolille maailmaa, mutta syvällinen tietämys ja kehitys oli toinen sen suurimmista voimavaroista. Tästä syystä kaikkien valloittajien tavoitteena oli saada Intian alue haltuunsa.

Julius Caesarin Brutuksen äidille Servilialle lahjoittama helmi sekä Kleopatran kuuluisa helmikorvakoru olivat peräisin Intiasta. Intiasta vietiin Englantiin 106,5 karaatin painoinen Koh-i-noor-timantti, joka on yksi tarunhohtoisimmista timanteista. Itse asiassa Aleksanteri kertoi Persiasta lähtiessään joukoilleen, että he olivat menossa ”kultaiseen Intiaan”, jossa oli loputtomia rikkauksia, jotka saivat Persian kauneuden ja rikkaudet näyttämään mitättömiltä.

Kun Ghaznin sulttaani Mahmud tuhosi kuuluisan Somnathin temppelin, hän löysi sieltä hämmästyttävän paljon timantteja ja jalokiviä. Hän myös ryösti Mathuran ja keräsi sieltä lukuisia kulta- ja hopeajumaluuksia. Sen jälkeen hän meni Kanaujiin, joka hämmästytti tuolloin tyrannia ja hänen seuraajiaan rikkaudellaan ja kauneudellaan siinä määrin, että he julistivat Kanaujin kilpailevan komeudessaan vain itse taivaan kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

VEDALAISEN KULTTUURIN MUINAISUUS

Monet ovat maininneet vedalaisen perinteen muinaisuuden, mutta kuinka kauas taaksepäin se ulottuu? Perinteisesti se on ollut olemassa aikojen alusta lähtien. Kuitenkin jopa arkeologisesti voimme todeta sen hyvin varhaiset päivämäärät.

Esimerkiksi arkeologit ovat löytäneet 7000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia Aravalli-vuoristosta Benarin padon läheltä Kotputlin alueelta Jaipurin piirikunnasta Rajasthanissa vuonna 1991. Nämä maalaukset ovat kuuluisan Induslaakson sivilisaation sijaintipaikan vieressä. Tällaisia 7000 vuotta vanhoja (5000 eaa.) maalauksia löydettiin myös Braham Kund Ki Dungarista ja Budhi Jeengoresta Rajasthanissa. Tämä löytö tekee vedalaisesta sivilisaatiosta muinaisemman kuin egyptiläinen ja kreikkalainen ja mesopotamialainen sivilisaatio. Tämä kumoaa myös arjalaisen invaasioteorian, hypoteesin, jonka mukaan vedalaiset arjalaiset eivät olleet alkuperäiskansoja, vaan asettuivat alueelle hyökättyään, mikä on täysin väärin, kuten myöhemmin kirjassa osoitamme.

Tutkimusryhmän mukaan uuden työn mahdollisesti mullistava seuraus on, että Intian kivityökalujen valmistuksesta vastaava laji oli Homo sapiens. Kivityökalujen analyysi on paljastanut, että esineet koostuvat ytimistä ja hiutaleista, jotka luokitellaan Intiassa keskipaleoliittiseen aikaan ja jotka ovat samanlaisia kuin nykyihmisen Afrikassa tekemät esineet. ”Vaikka etsimme vielä ihmisfossiileja, jotta voisimme todistaa asian lopullisesti, teknologiset yhtäläisyydet rohkaisevat meitä. Tämä viittaa siihen, että ihmispopulaatioita oli Intiassa ennen 74 000 vuotta sitten eli noin 15 000 vuotta aikaisemmin kuin joidenkin geneettisten kellojen perusteella oletetaan", sanoo hankkeen johtaja tohtori Michael Petraglia, Oxfordin yliopiston arkeologian laitoksen vanhempi tutkija. Tämä jännittävä uusi tieto kyseenalaistaa ajatuksen, jonka mukaan Toban supermurtuma aiheutti maailmanlaajuisen ympäristökatastrofin.

VEDALAISEN KULTTUURIN SUURUUS

Historia todistaa varmasti, että Intia oli myös yksi maailman rikkaimmista maista sen varhaisina aikoina. Sen lisäksi, että sillä oli valtavat tieto- ja kehitys-aarteet, muinaisella Intialla oli myös suuria rikkauksia, kuten safiireja, rubiineja, smaragdeja, helmiä ja muita jalokiviä, sekä aurinkoinen ilmasto, suuri hedelmällisyys ja paljon muuta, jota vietiin eri puolille maailmaa, mutta syvällinen tietämys ja kehitys oli toinen sen suurimmista voimavaroista. Tästä syystä kaikkien valloittajien tavoitteena oli saada Intian alue haltuunsa.

Julius Caesarin Brutuksen äidille Servilialle lahjoittama helmi sekä Kleopatran kuuluisa helmikorvakoru olivat peräisin Intiasta. Intiasta vietiin Englantiin 106,5 karaatin painoinen Koh-i-noor-timantti, joka on yksi tarunhohtoisimmista timanteista. Itse asiassa Aleksanteri kertoi Persiasta lähtiessään joukoilleen, että he olivat menossa ”kultaiseen Intiaan”, jossa oli loputtomia rikkauksia, jotka saivat Persian kauneuden ja rikkaudet näyttämään mitättömiltä.

Kun Ghaznin sulttaani Mahmud tuhosi kuuluisan Somnathin temppelin, hän löysi sieltä hämmästyttävän paljon timantteja ja jalokiviä. Hän myös ryösti Mathuran ja keräsi sieltä lukuisia kulta- ja hopeajumaluuksia. Sen jälkeen hän meni Kanaujiin, joka hämmästytti tuolloin tyrannia ja hänen seuraajiaan rikkaudellaan ja kauneudellaan siinä määrin, että he julistivat Kanaujin kilpailevan komeudessaan vain itse taivaan kanssa.

Lue lisää

Viime kädessä Intian rikkaus oli se, joka houkutteli barbaariset arabit maahan ja antoi sitten puoliksi sivistyneiden tataarien vallata sen. Juuri Intian rikkaudet houkuttelivat Nadir Shahin muinaiseen Intiaan, josta hän saalisti valtavaa sotasaalista, mikä motivoi abdali-päälliköt uusimaan hyökkäyksensä maahan.

Intian kansa ei itse asiassa ollut niin barbaarista kuin maahan tunkeutuneet valloittajat, vaan pikemminkin maailman sivistyneimpiä, mikä johtui ennen kaikkea heidän kehittyneestä tietoisuudentasostaan ja lempeydestään toisiaan kohtaan, jotka johtuivat siitä, että he olivat kouluttautuneet vedalaisen henkisen kulttuurin periaatteisiin.

Jotkut eurooppalaiset, jotka olivat matkustaneet sinne 1800-luvulla, kuten Max Muller, olivat kuvailleet hindujen luonnetta, ja hän sanoi: "Warren Hastings puhuu hinduista yleensä näin: 'He ovat lempeitä ja hyväntahtoisia, he ovat herkempiä kiitollisuudelle heille osoitetusta ystävällisyydestä ja vähemmän kostonhaluisia vääryyksistä kuin mikään muu kansa maan päällä; he ovat uskollisia, hellästi rakastavia ja alistuvat lailliselle vallalle.'

"Piispa Heber sanoi: "Hindut ovat rohkeita, kohteliaita, älykkäitä, erittäin innokkaita tiedon ja kehittymisen suhteen; raittiita, ahkeria, velvollisuudentuntoisia vanhempia, hellästi lapsiaan kohtaan, yhdenmukaisesti lempeitä ja kärsivällisiä, ja heihin vaikuttaa helpommin ystävällisyys ja heidän tarpeidensa ja tunteidensa huomioiminen kuin mihinkään muuhun kansaan, jonka olen koskaan tavannut".

"Sir Thomas Munro on vielä vahvempi todistaja. Hän kirjoittaa: "Jos hyvä maanviljelysjärjestelmä, vertaansa vailla oleva valmistustaito, kyky tuottaa kaikkea, mikä voi edistää joko mukavuutta tai ylellisyyttä, jokaiseen kylään perustetut koulut luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opettamista varten, yleinen vieraanvaraisuuden ja hyväntekeväisyyden harjoittaminen toistensa keskuudessa ja ennen kaikkea, naissukupuolen kohtelu, joka on täynnä luottamusta, kunnioitusta ja hienovaraisuutta, ovat niitä merkkejä, jotka osoittavat sivistyneen kansan - silloin hindut eivät ole Euroopan kansoja huonompia, ja jos sivistyksestä tulee Englannin ja Intian välisen kaupan tuote, olen vakuuttunut siitä, että Englanti hyötyy tuontilastista. '"

Kaikkien näiden näkökohtien lisäksi Max Muller kertoi myös kerran: "Halusin osoittaa, että on olemassa toinenkin älyllisen toiminnan alue, jossa hindut loistavat - meditatiivinen ja transsendenttinen - ja että voimme oppia heiltä joitakin elämän oppitunteja, jotka me itse olemme liian taipuvaisia jättämään huomiotta tai halveksimaan." 11

Lopuksi Max Muller totesi, mitä voidaan pitää ratkaisevana lausumana, jonka oli antanut eurooppalainen, joka oli asunut ja tutkinut useita vuosia Intian varhaisvaiheen vedalaista kulttuuria ja sanskritinkielistä kirjallisuutta, että "jos minun pitäisi etsiä koko maailmasta maa, joka on kaikkein rikkaimmin varustettu kaikella rikkaudella, voimalla ja kauneudella, jota luonto voi antaa - joissakin osissa se on suorastaan maanpäällinen paratiisi -, minun pitäisi osoittaa Intiaa. Jos minulta kysyttäisiin, minkä taivaan alla ihmismieli on kehittänyt täydellisimmin joitakin parhaista lahjoistaan, pohtinut syvällisimmin elämän suurimpia ongelmia ja löytänyt joihinkin niistä ratkaisuja, jotka ansaitsevat jopa Platonia ja Kantia opiskelleidenkin huomion, osoittaisin Intiaa. Ja jos kysyisin itseltäni, mistä kirjallisuudesta me täällä Euroopassa, me, jotka olemme saaneet ravintoa melkein yksinomaan kreikkalaisten ja roomalaisten sekä yhden seemiläisen rodun, juutalaisten, ajatuksista, voisimme ammentaa sen korjauksen, jota eniten tarvitaan, jotta sisäisestä elämästämme tulisi täydellisempää, kokonaisvaltaisempaa, yleismaailmallisempaa, itse asiassa aidommin inhimillistä, elämää, joka ei ole vain tätä elämää varten, vaan kirkastunutta ja iankaikkista elämää - osoittaisin jälleen Intiaa."

Anonyymi kirjoitti:

Viime kädessä Intian rikkaus oli se, joka houkutteli barbaariset arabit maahan ja antoi sitten puoliksi sivistyneiden tataarien vallata sen. Juuri Intian rikkaudet houkuttelivat Nadir Shahin muinaiseen Intiaan, josta hän saalisti valtavaa sotasaalista, mikä motivoi abdali-päälliköt uusimaan hyökkäyksensä maahan.

Intian kansa ei itse asiassa ollut niin barbaarista kuin maahan tunkeutuneet valloittajat, vaan pikemminkin maailman sivistyneimpiä, mikä johtui ennen kaikkea heidän kehittyneestä tietoisuudentasostaan ja lempeydestään toisiaan kohtaan, jotka johtuivat siitä, että he olivat kouluttautuneet vedalaisen henkisen kulttuurin periaatteisiin.

Jotkut eurooppalaiset, jotka olivat matkustaneet sinne 1800-luvulla, kuten Max Muller, olivat kuvailleet hindujen luonnetta, ja hän sanoi: "Warren Hastings puhuu hinduista yleensä näin: 'He ovat lempeitä ja hyväntahtoisia, he ovat herkempiä kiitollisuudelle heille osoitetusta ystävällisyydestä ja vähemmän kostonhaluisia vääryyksistä kuin mikään muu kansa maan päällä; he ovat uskollisia, hellästi rakastavia ja alistuvat lailliselle vallalle.'

"Piispa Heber sanoi: "Hindut ovat rohkeita, kohteliaita, älykkäitä, erittäin innokkaita tiedon ja kehittymisen suhteen; raittiita, ahkeria, velvollisuudentuntoisia vanhempia, hellästi lapsiaan kohtaan, yhdenmukaisesti lempeitä ja kärsivällisiä, ja heihin vaikuttaa helpommin ystävällisyys ja heidän tarpeidensa ja tunteidensa huomioiminen kuin mihinkään muuhun kansaan, jonka olen koskaan tavannut".

"Sir Thomas Munro on vielä vahvempi todistaja. Hän kirjoittaa: "Jos hyvä maanviljelysjärjestelmä, vertaansa vailla oleva valmistustaito, kyky tuottaa kaikkea, mikä voi edistää joko mukavuutta tai ylellisyyttä, jokaiseen kylään perustetut koulut luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opettamista varten, yleinen vieraanvaraisuuden ja hyväntekeväisyyden harjoittaminen toistensa keskuudessa ja ennen kaikkea, naissukupuolen kohtelu, joka on täynnä luottamusta, kunnioitusta ja hienovaraisuutta, ovat niitä merkkejä, jotka osoittavat sivistyneen kansan - silloin hindut eivät ole Euroopan kansoja huonompia, ja jos sivistyksestä tulee Englannin ja Intian välisen kaupan tuote, olen vakuuttunut siitä, että Englanti hyötyy tuontilastista. '"

Kaikkien näiden näkökohtien lisäksi Max Muller kertoi myös kerran: "Halusin osoittaa, että on olemassa toinenkin älyllisen toiminnan alue, jossa hindut loistavat - meditatiivinen ja transsendenttinen - ja että voimme oppia heiltä joitakin elämän oppitunteja, jotka me itse olemme liian taipuvaisia jättämään huomiotta tai halveksimaan." 11

Lopuksi Max Muller totesi, mitä voidaan pitää ratkaisevana lausumana, jonka oli antanut eurooppalainen, joka oli asunut ja tutkinut useita vuosia Intian varhaisvaiheen vedalaista kulttuuria ja sanskritinkielistä kirjallisuutta, että "jos minun pitäisi etsiä koko maailmasta maa, joka on kaikkein rikkaimmin varustettu kaikella rikkaudella, voimalla ja kauneudella, jota luonto voi antaa - joissakin osissa se on suorastaan maanpäällinen paratiisi -, minun pitäisi osoittaa Intiaa. Jos minulta kysyttäisiin, minkä taivaan alla ihmismieli on kehittänyt täydellisimmin joitakin parhaista lahjoistaan, pohtinut syvällisimmin elämän suurimpia ongelmia ja löytänyt joihinkin niistä ratkaisuja, jotka ansaitsevat jopa Platonia ja Kantia opiskelleidenkin huomion, osoittaisin Intiaa. Ja jos kysyisin itseltäni, mistä kirjallisuudesta me täällä Euroopassa, me, jotka olemme saaneet ravintoa melkein yksinomaan kreikkalaisten ja roomalaisten sekä yhden seemiläisen rodun, juutalaisten, ajatuksista, voisimme ammentaa sen korjauksen, jota eniten tarvitaan, jotta sisäisestä elämästämme tulisi täydellisempää, kokonaisvaltaisempaa, yleismaailmallisempaa, itse asiassa aidommin inhimillistä, elämää, joka ei ole vain tätä elämää varten, vaan kirkastunutta ja iankaikkista elämää - osoittaisin jälleen Intiaa."

Lue lisää

https://iskcondesiretree.com/profiles/blogs/the-greatness-of-ancient-vedic-india-s-developments
Täältä oli otettu muutamaa katkelmaa.

Nyt jatketaan metafysiikalla.
Vedojen mukaan todellisen tiedon omaava henkilö pyrkii lisäämään hyvyyden guna-vaikutusta, välttelee kosketusta tietämättömyyden guna:n kanssa ja suhtautuu epäluuloisesti intohimon lupauksiin. Tällä tavoin - alistumalla hyvyyden guna-aineksen vaikutukseen - ihminen luo oman kohtalonsa.
SISÄINEN JA ULKOINEN PUHTAUS.
Noudattamalla yksinkertaisia fyysiseen kehoon liittyviä vedalaisia sääntöjä ihminen voi onnistua ratkaisemaan pääongelman - sisäisen, mentaalisen kehon puhdistamisen ylivoimaisista tamo- ja rajo-gunoista. Tamo gunan läsnäolo psyykessämme ilmenee seuraavina ilmiöinä: piilotettu pelko, elämän arvojen puute ja sen seurauksena - piittaamattomuus kaikesta, kyynisyys, haluttomuus ottaa vastuuta ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan.

Anonyymi kirjoitti:

https://iskcondesiretree.com/profiles/blogs/the-greatness-of-ancient-vedic-india-s-developments
Täältä oli otettu muutamaa katkelmaa.

Nyt jatketaan metafysiikalla.
Vedojen mukaan todellisen tiedon omaava henkilö pyrkii lisäämään hyvyyden guna-vaikutusta, välttelee kosketusta tietämättömyyden guna:n kanssa ja suhtautuu epäluuloisesti intohimon lupauksiin. Tällä tavoin - alistumalla hyvyyden guna-aineksen vaikutukseen - ihminen luo oman kohtalonsa.
SISÄINEN JA ULKOINEN PUHTAUS.
Noudattamalla yksinkertaisia fyysiseen kehoon liittyviä vedalaisia sääntöjä ihminen voi onnistua ratkaisemaan pääongelman - sisäisen, mentaalisen kehon puhdistamisen ylivoimaisista tamo- ja rajo-gunoista. Tamo gunan läsnäolo psyykessämme ilmenee seuraavina ilmiöinä: piilotettu pelko, elämän arvojen puute ja sen seurauksena - piittaamattomuus kaikesta, kyynisyys, haluttomuus ottaa vastuuta ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan.

Lue lisää

SISÄINEN JA ULKOINEN PUHTAUS.
Noudattamalla yksinkertaisia fyysiseen kehoon liittyviä vedalaisia sääntöjä ihminen voi onnistua ratkaisemaan pääongelman - sisäisen, mentaalisen kehon puhdistamisen ylivoimaisista tamo- ja rajo-gunoista. Tamo gunan läsnäolo psyykessämme ilmenee seuraavina ilmiöinä: piilotettu pelko, elämän arvojen puute ja sen seurauksena - piittaamattomuus kaikesta, kyynisyys, haluttomuus ottaa vastuuta ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan.

Anonyymi kirjoitti:

SISÄINEN JA ULKOINEN PUHTAUS.
Noudattamalla yksinkertaisia fyysiseen kehoon liittyviä vedalaisia sääntöjä ihminen voi onnistua ratkaisemaan pääongelman - sisäisen, mentaalisen kehon puhdistamisen ylivoimaisista tamo- ja rajo-gunoista. Tamo gunan läsnäolo psyykessämme ilmenee seuraavina ilmiöinä: piilotettu pelko, elämän arvojen puute ja sen seurauksena - piittaamattomuus kaikesta, kyynisyys, haluttomuus ottaa vastuuta ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan.

Lue lisää

Missä määrin objektiivista todellisuutta edes on olemassa? Vai onko jokaisen oletusarvoinen mielipide subjektiivinen?

B. S. Swami, fyysikko:

Juuri siinä on kyse, että jos joku ajattelee, että riittää, että hän on, että hän esittää mielipiteensä, tuolla mielipiteellä on jotain arvoa, koska se on minun mielipiteeni, minä esitän sen. Teillä on mielipiteenne, minulla on mielipiteeni, ja tämä tarkoittaa, että totuutta ei ole olemassa, on vain joukko mielipiteitä.
Tämä on juuri sitä kaaosta, sitä entropiaa, josta puhuimme.

Kun on erilaisia mielipiteitä, ette voi rakentaa mitään yhdessä. Ette voi luoda yhtenäistä järjestelmää, se on mahdotonta.

Uuden maailman rakentaminen on mahdollista vain niiden ihmisten kanssa, jotka pystyvät luopumaan mielipiteistään totuuden vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Missä määrin objektiivista todellisuutta edes on olemassa? Vai onko jokaisen oletusarvoinen mielipide subjektiivinen?

B. S. Swami, fyysikko:

Juuri siinä on kyse, että jos joku ajattelee, että riittää, että hän on, että hän esittää mielipiteensä, tuolla mielipiteellä on jotain arvoa, koska se on minun mielipiteeni, minä esitän sen. Teillä on mielipiteenne, minulla on mielipiteeni, ja tämä tarkoittaa, että totuutta ei ole olemassa, on vain joukko mielipiteitä.
Tämä on juuri sitä kaaosta, sitä entropiaa, josta puhuimme.

Kun on erilaisia mielipiteitä, ette voi rakentaa mitään yhdessä. Ette voi luoda yhtenäistä järjestelmää, se on mahdotonta.

Uuden maailman rakentaminen on mahdollista vain niiden ihmisten kanssa, jotka pystyvät luopumaan mielipiteistään totuuden vuoksi.

Lue lisää

B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Anonyymi kirjoitti:

B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Lue lisää

Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.

Lue lisää

Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi.

Anonyymi kirjoitti:

Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi.

Lue lisää

Äly on funktio, jonka avulla ihminen voi tuntea maailman eheyden ja suhteiden eheyden. Hän ei jaa tätä maailmaa vihamielisiin ja ystävällisiin, hän ymmärtää, ettei ystäviä ja vihollisia ole. Tämä jako on luontainen länsimaiselle ajattelulle, joka toimii ulkoisen ajan tilassa. Henkinen äly toimii sisäisen ajan tilassa, ja se on oppilaan hallussa.

Anonyymi kirjoitti:

Äly on funktio, jonka avulla ihminen voi tuntea maailman eheyden ja suhteiden eheyden. Hän ei jaa tätä maailmaa vihamielisiin ja ystävällisiin, hän ymmärtää, ettei ystäviä ja vihollisia ole. Tämä jako on luontainen länsimaiselle ajattelulle, joka toimii ulkoisen ajan tilassa. Henkinen äly toimii sisäisen ajan tilassa, ja se on oppilaan hallussa.

Lue lisää

Stephen Hawking väittää, että näemme vain 10 prosenttia todellisuudesta. Hänen mukaansa 90 prosenttia on pimeää ainetta ja pimeää energiaa. Hän kutsuu niitä "pimeiksi", koska aistimme ja järkeemme eivät voi tunkeutua niihin.

MAYA. Maailma virtuaalitodellisuutena


Nykyaikaisessa tiedemaailmassa tietoisuus on alennettu haihtuvaksi epifenomenoksi, joka on jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun aivot on selitetty fysikaalisesti. Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä. Silti tietoisuus ei katoa. Yksi mahdollisuus on, että sen sijaan, että tietoisuus syntyisi materiasta, se on erillinen elementti, joka lisätään fysikaalisiin järjestelmiin. Tätä voidaan mallintaa ajatuksella virtuaalitodellisuudesta, jossa ihminen astuu tietokoneella simuloituun maailmaan aistiliitännän kautta. Tässä kirjassa virtuaalitodellisuutta käytetään metaforana tilanteestamme tietoisena olentona. Perusteemana on, että se, mitä voimme kuvitella tekevämme virtuaalitodellisuusjärjestelmässä, saattaa todellisuudessa tapahtua luonnossa paljon suuremmassa mittakaavassa. Luonto voi olla kuin tietokonesimulaatio, johon on liitetty tietoinen tarkkailija/osallistuja. Tämä uraauurtava kirja osoittaa, miten tietoiset olennot voisivat olla vuorovaikutuksessa fyysisesti realistisen virtuaalimaailman kanssa. Se osoittaa, miten paranormaalit ilmiöt voidaan sovittaa luonnollisella tavalla yhteen fysiikan lakien kanssa, ja se valottaa ajan paradokseja, ruumiin ulkopuolista elämää sekä kosmista ja maanpäällistä evoluutiota. Kattavassa synteesissä modernin tieteen ajatuksia ja tietoja käytetään valaisemaan ikivanhaa teemaa tietoisuudesta illuusioiden maailmassa.
https://www.krishnaculture.com/product/MAYA.html
RICHARD L. THOMPSON on suorittanut matematiikan tohtorin tutkinnon Cornellin yliopistossa, jossa hän opiskeli todennäköisyysteoriaa ja tilastollista mekaniikkaa. Tohtori Thompson on tutkinut kvanttiteoriaa ja matemaattista biologiaa New Yorkin osavaltion yliopistossa ja Cambridgen yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Hänellä on paljon kirjoja.

Ei siis ihme, että tällaisessa sekavassa tilassa voi esiintyä myös kannibalismia ja ihmisuhreja.

Helluntailaisuuden historia alkaa Afrikasta, jossa voodoo (vodou), emämaan perinteinen uskonto ja diasporan perinteinen uskonto, on syntynyt. Täällä damballan käärmeenpalvojat valitettavasti kahlittiin ja lähetettiin ulkomaille ihmisorjiksi. Sattumoisin Afrikan länsi- ja keskirannikolta vietiin myös orjien uskontoa, Orissan henkiä ja kotimaan henkistä kulttuuria, mukaan lukien glossolaliaa. afrikkalaiset orjat löysivät tiensä Amerikkaan, erityisesti Louisianaan, joka on jatkumo tälle kertomukselle. miksi? Sata mailia New Orleansista lounaaseen, Hoodoo-maahan, syntyi William J. Seymour, orjien lapsi. William J. Seymourilla oli varhaisia elämänkokemuksia henkien ja rinnakkaisten ilmenemismuotojen kanssa, kuten hänen esi-isillään, jotka harjoittivat pakanallista voodoo-uskontoa. Toisin kuin he, hän oli kuitenkin protestantismin saastuttama, ja kolmekymppisenä, noin vuonna 1903, hän liittyi Jumalan kirkon Evening Light Saints -järjestöön. Tästä valkoisesta, mutta rodullisesti kattavasta pyhitysväen ryhmästä tuli hänen kotinsa. Täällä hän pelastui, täyttyi Hengellä ja sai papin viran.” Seymourin tarina jatkuu, kun hän vaihtaa uskontokuntia, oppeja, henkiä ja paikkakuntia. Vuonna 1906 hänet löydetään Houstonista, jossa Charles Fox Parham kouluttaa häntä ihmiskunnan tarvitsemasta hengellisestä työstä, joka ylittää sen, mitä Seymour sai ollessaan osa Evening Light Saintsia.

Parhamin mukaan oli olemassa kolmaskin työ, jonka osoituksena oli kseno glossolalia. Se oli helluntain kaltainen ihme, jossa papit ja lähetyssaarnaajat pystyivät puhumaan vieraiden äidinkielillä (kielillä). Seymour uskoi siihen. 1906 Los Angelesiin saavuttuaan Seymour ”sai Pyhän Hengen ja kielet” ja hänestä tuli helluntailaisuuden isä. Hänen johdollaan lukuisat ihmisjoukot saivat tämän glossolalian Azusa-herätyksen yhteydessä, ja maailmanlaajuinen lähetystyö alkoi. Mutta paholainen piilee yksityiskohdissa, sillä ymmärrettävä kieli ei juurtunut Parhamin ja Seymourin lupaamalla tavalla. Koko konsepti oli epäonninen, eikä tuloksena ollut muuta kuin käsittämätöntä siansaksaa, kuten afrikkalaiset noitatohtorit harrastavat.” Paitsi että lähetyssaarnaajat pettyivät shamaanien kaltaiseen kielenkäyttöön, koko Azusan jälkikasvu ajautui sarjaan täsmällisiä ja samansuuntaisia ilmenemismuotoja, jollaisia on nähty voodoossa ja afrikkalaisessa perinteisessä uskonnossa.
Jo varhain monet kirkkokunnat ja papit ottivat Damballan käärmeöljyä ja kokivat hänen pakanallisuuteen perustuvia reaktioitaan laittomasta seksistä glossolaliaan.Mutta helluntaipakanuus on energisoiva pupu, sillä vuoden 1906 alkuperäiset pakanalliset ilmenemismuodot kalpenevat sen rinnalla, mitä niin kutsuttu ”Pyhä Henki” tekee Azusan jälkeisessä maailmassa. Näyttää siltä, että pakanuuden Damballa-henki on naamioitunut oikeaksi Pyhäksi Hengeksi - ja luonut helluntaipakanuuden. Hänen ovela metodinsa on antanut helluntailaisille mahdollisuuden ”rukoilla kielillä”, mutta samaan aikaan he sihisevät kuin käärmeet, harrastavat homoseksiä, varastavat leskien rahoja valheellisella teeskentelyllä, puhuvat kuolleille, nauravat hallitsemattomasti ja harrastavat noituutta. Näitä, monien muiden helluntai-pakanallisten ilmentymien ohella, on käytetty kuvan maalaamiseen. Nyt kun lopulliset värit on asetettu tähän renderointiin, ottakaa aikaa tutkia sen sävyjä ja sommittelua - ja pohtikaa sitten sen pakanallisten sävyjen tulkintaa, 50 pakanallisen helluntailaisuuden sävyä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siis ihme, että tällaisessa sekavassa tilassa voi esiintyä myös kannibalismia ja ihmisuhreja.

Helluntailaisuuden historia alkaa Afrikasta, jossa voodoo (vodou), emämaan perinteinen uskonto ja diasporan perinteinen uskonto, on syntynyt. Täällä damballan käärmeenpalvojat valitettavasti kahlittiin ja lähetettiin ulkomaille ihmisorjiksi. Sattumoisin Afrikan länsi- ja keskirannikolta vietiin myös orjien uskontoa, Orissan henkiä ja kotimaan henkistä kulttuuria, mukaan lukien glossolaliaa. afrikkalaiset orjat löysivät tiensä Amerikkaan, erityisesti Louisianaan, joka on jatkumo tälle kertomukselle. miksi? Sata mailia New Orleansista lounaaseen, Hoodoo-maahan, syntyi William J. Seymour, orjien lapsi. William J. Seymourilla oli varhaisia elämänkokemuksia henkien ja rinnakkaisten ilmenemismuotojen kanssa, kuten hänen esi-isillään, jotka harjoittivat pakanallista voodoo-uskontoa. Toisin kuin he, hän oli kuitenkin protestantismin saastuttama, ja kolmekymppisenä, noin vuonna 1903, hän liittyi Jumalan kirkon Evening Light Saints -järjestöön. Tästä valkoisesta, mutta rodullisesti kattavasta pyhitysväen ryhmästä tuli hänen kotinsa. Täällä hän pelastui, täyttyi Hengellä ja sai papin viran.” Seymourin tarina jatkuu, kun hän vaihtaa uskontokuntia, oppeja, henkiä ja paikkakuntia. Vuonna 1906 hänet löydetään Houstonista, jossa Charles Fox Parham kouluttaa häntä ihmiskunnan tarvitsemasta hengellisestä työstä, joka ylittää sen, mitä Seymour sai ollessaan osa Evening Light Saintsia.

Parhamin mukaan oli olemassa kolmaskin työ, jonka osoituksena oli kseno glossolalia. Se oli helluntain kaltainen ihme, jossa papit ja lähetyssaarnaajat pystyivät puhumaan vieraiden äidinkielillä (kielillä). Seymour uskoi siihen. 1906 Los Angelesiin saavuttuaan Seymour ”sai Pyhän Hengen ja kielet” ja hänestä tuli helluntailaisuuden isä. Hänen johdollaan lukuisat ihmisjoukot saivat tämän glossolalian Azusa-herätyksen yhteydessä, ja maailmanlaajuinen lähetystyö alkoi. Mutta paholainen piilee yksityiskohdissa, sillä ymmärrettävä kieli ei juurtunut Parhamin ja Seymourin lupaamalla tavalla. Koko konsepti oli epäonninen, eikä tuloksena ollut muuta kuin käsittämätöntä siansaksaa, kuten afrikkalaiset noitatohtorit harrastavat.” Paitsi että lähetyssaarnaajat pettyivät shamaanien kaltaiseen kielenkäyttöön, koko Azusan jälkikasvu ajautui sarjaan täsmällisiä ja samansuuntaisia ilmenemismuotoja, jollaisia on nähty voodoossa ja afrikkalaisessa perinteisessä uskonnossa.
Jo varhain monet kirkkokunnat ja papit ottivat Damballan käärmeöljyä ja kokivat hänen pakanallisuuteen perustuvia reaktioitaan laittomasta seksistä glossolaliaan.Mutta helluntaipakanuus on energisoiva pupu, sillä vuoden 1906 alkuperäiset pakanalliset ilmenemismuodot kalpenevat sen rinnalla, mitä niin kutsuttu ”Pyhä Henki” tekee Azusan jälkeisessä maailmassa. Näyttää siltä, että pakanuuden Damballa-henki on naamioitunut oikeaksi Pyhäksi Hengeksi - ja luonut helluntaipakanuuden. Hänen ovela metodinsa on antanut helluntailaisille mahdollisuuden ”rukoilla kielillä”, mutta samaan aikaan he sihisevät kuin käärmeet, harrastavat homoseksiä, varastavat leskien rahoja valheellisella teeskentelyllä, puhuvat kuolleille, nauravat hallitsemattomasti ja harrastavat noituutta. Näitä, monien muiden helluntai-pakanallisten ilmentymien ohella, on käytetty kuvan maalaamiseen. Nyt kun lopulliset värit on asetettu tähän renderointiin, ottakaa aikaa tutkia sen sävyjä ja sommittelua - ja pohtikaa sitten sen pakanallisten sävyjen tulkintaa, 50 pakanallisen helluntailaisuuden sävyä.

Lue lisää

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
The Pentecostal/Charismatic movement owes a very great deal to the early Black Holiness Churches. Black Holiness Pentecostalism, which formed between 1885 and 1916 "...is not a denomination but rather a movement encompassing several denominations professing belief in Spirit baptism accompanied by several signs including speaking in tongues, with historic roots embracing, but not always restricted to, both a Wesleyan-Arminian and finished work of Calvary orientation. Participants believe that the baptism in the Holy Spirit is a normative post-conversion experience available to all Christians for the purpose of becoming more effective witnesses in carrying out the Great Commissio

Anonyymi kirjoitti:

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
The Pentecostal/Charismatic movement owes a very great deal to the early Black Holiness Churches. Black Holiness Pentecostalism, which formed between 1885 and 1916 "...is not a denomination but rather a movement encompassing several denominations professing belief in Spirit baptism accompanied by several signs including speaking in tongues, with historic roots embracing, but not always restricted to, both a Wesleyan-Arminian and finished work of Calvary orientation. Participants believe that the baptism in the Holy Spirit is a normative post-conversion experience available to all Christians for the purpose of becoming more effective witnesses in carrying out the Great Commissio

Lue lisää

Aloittaja on oikeassa siinä, että se on ankea uskonto.

"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. "

Totta, totta. Hän ei tietenkään luvannut ampua minua mistään muusta syystä kuin lähimmäisenrakkaudesta.

Eräs kristitty sanoi kerran, että heidät kaikki voidaan tappaa, siis ei kristittyjä, koska he joutuvat joka tapauksessa helvettiin (siis ei-kristityt).

Anonyymi kirjoitti:

"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. "

Totta, totta. Hän ei tietenkään luvannut ampua minua mistään muusta syystä kuin lähimmäisenrakkaudesta.

Eräs kristitty sanoi kerran, että heidät kaikki voidaan tappaa, siis ei kristittyjä, koska he joutuvat joka tapauksessa helvettiin (siis ei-kristityt).

Lue lisää

Käyttäytymisellään kristityt antavat esimerkin siitä, miten pahaksi ja aggressiiviseksi tämä kyseinen uskonto voi muuttaa ihmisen.

Kristitty, joka jatkuvasti ja tauotta ahdistelee hindupalstoja, ei tee hyvää mainosta kristinuskolle, eikä ainakaan mainosta Jeesuksen kirkkautta, vaan saa ihmiset inhoamaan kristinuskoa.

Anonyymi kirjoitti:

Käyttäytymisellään kristityt antavat esimerkin siitä, miten pahaksi ja aggressiiviseksi tämä kyseinen uskonto voi muuttaa ihmisen.

Kristitty, joka jatkuvasti ja tauotta ahdistelee hindupalstoja, ei tee hyvää mainosta kristinuskolle, eikä ainakaan mainosta Jeesuksen kirkkautta, vaan saa ihmiset inhoamaan kristinuskoa.

Lue lisää

Muuttaako kristinusko ihmiset pahoiksi?

Ilmeisesti niin, vai onko niin, että kristinuskoa hindujen keskustelupalstoilla edustaa sen uskonnon huono puoli?

Sellaisen käsityksen saa lukiessaan näitä mielettömän raivon viestejä.

Kuinka kristinuskossa, joka on ”rakkauden uskonto”, voi olla niin paljon vihaa?

Tai ehkä kristityt ovat jo luonnostaan pahoja ja väkivaltaisia ihmisiä, jotka menevät tuohon uskontoon, ja kristinusko vain syventää jo olemassa olevaa julmuutta ja pahuutta.

Pahuudessaan ja sanomattomassa vihassaan kristityt ovat paljon julmempia kuin muslimit. Se käy selväksi, kun lukee, miten he vihaavat ei-kristittyjä täällä. En ole koskaan elämässäni kohdannut tällaista vihaa, tällaista aggressiivisuutta, tällainen viha on eräänlaista eläimellisyyttä, joka on luontaista kristityille, ja sellainen siis onkin koko uskonto?

Kyllä, kristityt puhuvat äänekkäästi rakkaudesta, mutta usein samanaikaisesti tappouhkausten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, kristityt puhuvat äänekkäästi rakkaudesta, mutta usein samanaikaisesti tappouhkausten kanssa.

Minulla oli kotona Raamattu, mutta seurattuani täällä olevia kristittyjä heitin Raamatun roskiin kaksi kuukautta sitten. Ei enää kristinuskoa, vaikka olin harkinnut sitä aiemmin, Kiitos teille kristityille, että näytitte minulle, miten julma uskonto teillä on.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli kotona Raamattu, mutta seurattuani täällä olevia kristittyjä heitin Raamatun roskiin kaksi kuukautta sitten. Ei enää kristinuskoa, vaikka olin harkinnut sitä aiemmin, Kiitos teille kristityille, että näytitte minulle, miten julma uskonto teillä on.

Lue lisää

Oli hyvä, että sain tietää totuuden kristinuskosta täällä, muuten minusta olisi tullut kristitty ja totuus olisi tullut ilmi liian myöhään.

Kuningas Citraketun valitus
Tarina Citraketusta ja siitä, kuinka hän joutui poikansa kuoleman vuoksi itkun uhriksi...
”Citraketu, jolla ei ollut poikia, sai tilaisuuden tavata suuren tietäjän Angiran. Kun Angira tiedusteli kuninkaalta hänen hyvinvoinnistaan, kuningas ilmaisi ..., ja siksi suuren tietäjän armosta kuninkaan ensimmäinen vaimo Krtadyuti synnytti pojan, joka oli sekä onnen että surun aiheuttaja. Pojan syntymän johdosta kuningas ja kaikki palatsin asukkaat olivat hyvin onnellisia. Krtadyutin aviovaimot olivat kuitenkin kateellisia, ja myöhemmin he antoivat lapselle myrkkyä. Citraketu oli järkyttynyt poikansa kuolemasta. Sitten Narada Muni ja Angira menivät tapaamaan häntä.
Angira ja Narada Rishi tulivat helpottamaan kuningasta liiallisesta surusta opastamalla häntä elämän henkisestä merkityksestä...
Suuret pyhimykset Angira ja Narada selittivät, että isän ja pojan välinen suhde ei ole ...vaan se on vain illusorisen energian...

Suhdetta ei ollut olemassa ennen, eikä se tule olemaan tulevaisuudessakaan.

Ajan järjestelyn vuoksi suhde on olemassa vain nykyhetkessä. Ei pitäisi valittaa väliaikaisia suhteita.

Koko kosminen ilmentymä on väliaikainen...Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden johdolla kaikki aineellisessa maailmassa luotu on ohimenevää. Väliaikaisen järjestelyn kautta isä ...lapsen tai elävästä olennosta tulee niin sanotun isän lapsi. ...Isää tai poikaa ei ole olemassa itsenäisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kuningas Citraketun valitus
Tarina Citraketusta ja siitä, kuinka hän joutui poikansa kuoleman vuoksi itkun uhriksi...
”Citraketu, jolla ei ollut poikia, sai tilaisuuden tavata suuren tietäjän Angiran. Kun Angira tiedusteli kuninkaalta hänen hyvinvoinnistaan, kuningas ilmaisi ..., ja siksi suuren tietäjän armosta kuninkaan ensimmäinen vaimo Krtadyuti synnytti pojan, joka oli sekä onnen että surun aiheuttaja. Pojan syntymän johdosta kuningas ja kaikki palatsin asukkaat olivat hyvin onnellisia. Krtadyutin aviovaimot olivat kuitenkin kateellisia, ja myöhemmin he antoivat lapselle myrkkyä. Citraketu oli järkyttynyt poikansa kuolemasta. Sitten Narada Muni ja Angira menivät tapaamaan häntä.
Angira ja Narada Rishi tulivat helpottamaan kuningasta liiallisesta surusta opastamalla häntä elämän henkisestä merkityksestä...
Suuret pyhimykset Angira ja Narada selittivät, että isän ja pojan välinen suhde ei ole ...vaan se on vain illusorisen energian...

Suhdetta ei ollut olemassa ennen, eikä se tule olemaan tulevaisuudessakaan.

Ajan järjestelyn vuoksi suhde on olemassa vain nykyhetkessä. Ei pitäisi valittaa väliaikaisia suhteita.

Koko kosminen ilmentymä on väliaikainen...Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden johdolla kaikki aineellisessa maailmassa luotu on ohimenevää. Väliaikaisen järjestelyn kautta isä ...lapsen tai elävästä olennosta tulee niin sanotun isän lapsi. ...Isää tai poikaa ei ole olemassa itsenäisesti.

Lue lisää

Kun kuningas kuunteli suuria viisaita, hän vapautui valheellisesta valituksestaan, ja sitten hän tiedusteli heidän henkilöllisyyttään. Suuret tietäjät esittelivät, keitä he olivat, ja opastivat, että kaikki kärsimykset johtuvat ruumiillisesta elämänkäsityksestä. Kun ihminen ymmärtää henkisen identiteettinsä...

...
Itsensä toteuttaminen tarkoittaa henkistä oivaltamista...Tällainen oivallus...

Anonyymi kirjoitti:

Kun kuningas kuunteli suuria viisaita, hän vapautui valheellisesta valituksestaan, ja sitten hän tiedusteli heidän henkilöllisyyttään. Suuret tietäjät esittelivät, keitä he olivat, ja opastivat, että kaikki kärsimykset johtuvat ruumiillisesta elämänkäsityksestä. Kun ihminen ymmärtää henkisen identiteettinsä...

...
Itsensä toteuttaminen tarkoittaa henkistä oivaltamista...Tällainen oivallus...

Lue lisää

Ja lapsi herätettiin henkiin.
Silloin tietäjä sanoi: "Saarnaa tälle miehelle!". Ja silloin sielu alkoi saarnata, hän (lapsen muodossa).
Ja lapsi alkoi puhua kuin aikuinen, lyhennettynä, tiivistettynä näin:

"Miksi ihmeessä kutsut itseäsi isäkseni? Ja miksi hän kutsuu itseään äidikseni? Miksi luulet, että olen sinun poikasi? Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Pidätte minua kehona, mutta minulla ei ole mitään yhteistä tämän kehon kanssa. Olen ikuinen sielu."
...
Ja tämän jiva-saarnan kautta Krishna-tietoisuus heräsi kuninkaassa.


...
Tietyksi ajaksi ihminen saa tietynlaisen kehon pojan tai isän suhteessa. Kaikki suhteemme tässä aineellisessa maailmassa ystäviin, sukulaisiin tai vihollisiin koostuvat kaksinaisuudesta, jossa ihminen tuntee itsensä onnelliseksi ja ahdistuneeksi illuusion perusteella.

Elävä olento on itse asiassa ...
... Siksi Narada Muni neuvoi Citraketua olemaan valittamatta niin sanottua kuollutta poikaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lapsi herätettiin henkiin.
Silloin tietäjä sanoi: "Saarnaa tälle miehelle!". Ja silloin sielu alkoi saarnata, hän (lapsen muodossa).
Ja lapsi alkoi puhua kuin aikuinen, lyhennettynä, tiivistettynä näin:

"Miksi ihmeessä kutsut itseäsi isäkseni? Ja miksi hän kutsuu itseään äidikseni? Miksi luulet, että olen sinun poikasi? Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Pidätte minua kehona, mutta minulla ei ole mitään yhteistä tämän kehon kanssa. Olen ikuinen sielu."
...
Ja tämän jiva-saarnan kautta Krishna-tietoisuus heräsi kuninkaassa.


...
Tietyksi ajaksi ihminen saa tietynlaisen kehon pojan tai isän suhteessa. Kaikki suhteemme tässä aineellisessa maailmassa ystäviin, sukulaisiin tai vihollisiin koostuvat kaksinaisuudesta, jossa ihminen tuntee itsensä onnelliseksi ja ahdistuneeksi illuusion perusteella.

Elävä olento on itse asiassa ...
... Siksi Narada Muni neuvoi Citraketua olemaan valittamatta niin sanottua kuollutta poikaansa.

Lue lisää

Kuultuaan ohjeet kuolleelta lapseltaan Citraketu ja hänen vaimonsa ymmärsivät, että kaikki suhteet tässä aineellisessa maailmassa ovat ...

Kuningattaret, jotka olivat antaneet myrkkyä Krtadyutin pojalle, olivat hyvin häpeissään. ...
...
Opastettuaan kuningas Citraketua tällä tavoin ...
...
Näitä ohjeita Absoluuttisesta Totuudesta kutsutaan Maha-vidyaksi. ...
...

Anonyymi kirjoitti:

Kuultuaan ohjeet kuolleelta lapseltaan Citraketu ja hänen vaimonsa ymmärsivät, että kaikki suhteet tässä aineellisessa maailmassa ovat ...

Kuningattaret, jotka olivat antaneet myrkkyä Krtadyutin pojalle, olivat hyvin häpeissään. ...
...
Opastettuaan kuningas Citraketua tällä tavoin ...
...
Näitä ohjeita Absoluuttisesta Totuudesta kutsutaan Maha-vidyaksi. ...
...

Lue lisää

Tuo herrasmies

Srila Sridhar Maharaj elämänmatkastaan

Devotee: Maharaj, saanko esittää teille henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kerro minulle, oliko elämässäsi ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitko koko elämänne ajan sitoutunut bhaktiin?

Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, deduktiota ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, horjui. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa: Descartesia, Milliä, Humea - kaikkia näitä filosofeja - niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska huomasin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo herrasmies

Srila Sridhar Maharaj elämänmatkastaan

Devotee: Maharaj, saanko esittää teille henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kerro minulle, oliko elämässäsi ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitko koko elämänne ajan sitoutunut bhaktiin?

Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, deduktiota ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, horjui. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa: Descartesia, Milliä, Humea - kaikkia näitä filosofeja - niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska huomasin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Lue lisää

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan olettaa olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden ylioppilas, eräs nuori mies, opiskelutoverini, sanoi isästään puhuessaan: "Tuo herrasmies." Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herrasmies on niin ja niin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. Tässä elämässä synnyin hänelle hänen poikanaan. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, toistaiseksi, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää. Tämä suhde on väliaikainen." Näin hän kertoi minulle.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan olettaa olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden ylioppilas, eräs nuori mies, opiskelutoverini, sanoi isästään puhuessaan: "Tuo herrasmies." Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herrasmies on niin ja niin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. Tässä elämässä synnyin hänelle hänen poikanaan. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, toistaiseksi, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää. Tämä suhde on väliaikainen." Näin hän kertoi minulle.

Lue lisää

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko maailmankuvaani. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen.

Kolme kuukautta lopputenttien jälkeen sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut kohti bhaktia.

Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin pandittien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, Smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Tällainen oli kulttuuri.

Srila Sridhar Maharaj elämänmatkastaan

Anonyymi kirjoitti:

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko maailmankuvaani. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen.

Kolme kuukautta lopputenttien jälkeen sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut kohti bhaktia.

Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin pandittien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, Smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Tällainen oli kulttuuri.

Srila Sridhar Maharaj elämänmatkastaan

Lue lisää

Aina kun kuuntelen vedalaisia opettajiamme luennoimassa tai lukemassa heidän tekstejään, olen hämmästynyt heidän osoittamastaan avarakatseisuudesta.

He myös arvostavat suuresti joitakin länsimaisia filosofeja, puhuvat heistä ja joskus vertaavat heidän ideoitaan vedalaiseen filosofiaan ja sen eri osa-alueisiin. Jotkut länsimaiset filosofit ovat joissakin suhteissa varsin lähellä vedalaista filosofiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aina kun kuuntelen vedalaisia opettajiamme luennoimassa tai lukemassa heidän tekstejään, olen hämmästynyt heidän osoittamastaan avarakatseisuudesta.

He myös arvostavat suuresti joitakin länsimaisia filosofeja, puhuvat heistä ja joskus vertaavat heidän ideoitaan vedalaiseen filosofiaan ja sen eri osa-alueisiin. Jotkut länsimaiset filosofit ovat joissakin suhteissa varsin lähellä vedalaista filosofiaa.

Lue lisää

Kun aloin tutkimaan vedalaista filosofiaa paljon vuosia sitten, tajusin, että maailmassa ei löydy mitään syvällisempää. Rakastuin tähän filosofiaan. Ja sillä tiellä olen pysynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Kun aloin tutkimaan vedalaista filosofiaa paljon vuosia sitten, tajusin, että maailmassa ei löydy mitään syvällisempää. Rakastuin tähän filosofiaan. Ja sillä tiellä olen pysynyt.

Lue lisää

Sokrates - jivanmukta.

Anonyymi kirjoitti:

Sokrates - jivanmukta.

Ihminen voi olla jivan-mukta, jo elämässä vapautunut.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen voi olla jivan-mukta, jo elämässä vapautunut.

Opettajiemme tekstit eivät ole pelkkää uskontoa, vaan ne ovat sekoitus uskontoa ja filosofiaa ja joskus pelkkää filosofiaa. Ei ole mitään sokeaa uskoa.

Anonyymi kirjoitti:

Opettajiemme tekstit eivät ole pelkkää uskontoa, vaan ne ovat sekoitus uskontoa ja filosofiaa ja joskus pelkkää filosofiaa. Ei ole mitään sokeaa uskoa.

Olen kerta toisensa jälkeen hämmästynyt siitä, miten suvaitsevaisia ja ennakkoluulottomia he ovat.

Niin on, puhut ihan asiaa, kiitos.

Kolossalaiskirje: 3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Etsikää sitä, mikä on ylhäällä, Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on.

Anonyymi kirjoitti:

Kolossalaiskirje: 3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Etsikää sitä, mikä on ylhäällä, Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on.

Lue lisää

Kukaan ei lue zombin viestejä.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei lue zombin viestejä.

Ei ne ole zombin viestejä ne on Taivaasta toisesta luomakunnasta. Siksi niitä on vaikea ymmärtää kun ne on Pyhää ja puhdasta ja tuo autuutta, rauhan sydämeen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne ole zombin viestejä ne on Taivaasta toisesta luomakunnasta. Siksi niitä on vaikea ymmärtää kun ne on Pyhää ja puhdasta ja tuo autuutta, rauhan sydämeen.

Lahjaksi antakaa lahjaksi olette saaneet.

Anonyymi kirjoitti:

Lahjaksi antakaa lahjaksi olette saaneet.

Annat lahjaksi "hyvyyttäsi" neandertalilaisen luolastotietoisuuden. Haluat muidenkin muuttuvan zombeiksi

Anonyymi kirjoitti:

Annat lahjaksi "hyvyyttäsi" neandertalilaisen luolastotietoisuuden. Haluat muidenkin muuttuvan zombeiksi

"Ei ne ole zombin viestejä ne on Taivaasta toisesta luomakunnasta."

Totta, totta, kaikki neandertalilaisen luolastosi ulkopuolella on Taivaasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei ne ole zombin viestejä ne on Taivaasta toisesta luomakunnasta."

Totta, totta, kaikki neandertalilaisen luolastosi ulkopuolella on Taivaasta.

"Ei ne ole zombin viestejä ne on Taivaasta toisesta luomakunnasta."

Totta, totta, kaikki neandertalilaisen luolastosi ulkopuolella on Taivaasta.

Sammakko vietti koko elämänsä kaivon pohjalla. Hän näki taivaan vain kaivon reiän läpi ja ajatteli aina: ”Kuinka pieni taivas onkaan!” Hän ei nähnyt mitään.

Kaivon ohi kulki merikilpikonna. Se katsoi kaivoon ja löysi sieltä sammakon.

Sammakko löysi kuulijan ja alkoi kertoa: ”Elämäni kaivossa on todellista onnea! Kun hyppään vedestä, kiipeän sivuseinää pitkin. Kun palaan takaisin, lepäilen kaivon sisällä olevassa halkeamassa.”

”Kun uin, kaivon vesi peittää minut ja pääni lepää veden päällä. Huvitellessani mudassa hautaan tassuni siihen. Kuinka kaunista tällainen elämä onkaan! Tule sisään ja maista sitä itse.”

Hänen tarinansa oli niin kiehtova, että kilpikonna halusi käydä sammakon luona. Mutta ennen kuin se pystyi liikuttamaan vasenta jalkaansa, kaivon aita esti sen oikean jalan. Kilpikonna astui takaisin kaivon reunalle ja alkoi kertoa sammakolle merestä.

Kuultuaan tarinan merestä sammakko oli tyrmistynyt ja tunsi elämänsä surkeuden kaivossa.


Tämä kiinalainen vertaus sammakosta, joka istuu kaivon pohjalla, opettaa ihmisille, että vain laajentamalla näköalojaan ja hankkiutumalla eroon ennakkokäsityksistä voi vapauttaa älynsä ymmärtämään ja hyväksymään korkeampia periaatteita.

”sammakko kaivon pohjalla”, on on uskonnollien zpmbifanattikko, ahdasmielinen


Sitä käytetään viittaamaan henkilöön, jolla on ahdasmielisyyttä tai pinnallista tietoa, henkilöön, joka näkee vain pienen siivun taivaasta kaivon aukon läpi.


EIHÄN KUKAAN HALUA OLLA SAMMAKKO KAIVON POHJALLA?

Anonyymi kirjoitti:

"Ei ne ole zombin viestejä ne on Taivaasta toisesta luomakunnasta."

Totta, totta, kaikki neandertalilaisen luolastosi ulkopuolella on Taivaasta.

Sammakko vietti koko elämänsä kaivon pohjalla. Hän näki taivaan vain kaivon reiän läpi ja ajatteli aina: ”Kuinka pieni taivas onkaan!” Hän ei nähnyt mitään.

Kaivon ohi kulki merikilpikonna. Se katsoi kaivoon ja löysi sieltä sammakon.

Sammakko löysi kuulijan ja alkoi kertoa: ”Elämäni kaivossa on todellista onnea! Kun hyppään vedestä, kiipeän sivuseinää pitkin. Kun palaan takaisin, lepäilen kaivon sisällä olevassa halkeamassa.”

”Kun uin, kaivon vesi peittää minut ja pääni lepää veden päällä. Huvitellessani mudassa hautaan tassuni siihen. Kuinka kaunista tällainen elämä onkaan! Tule sisään ja maista sitä itse.”

Hänen tarinansa oli niin kiehtova, että kilpikonna halusi käydä sammakon luona. Mutta ennen kuin se pystyi liikuttamaan vasenta jalkaansa, kaivon aita esti sen oikean jalan. Kilpikonna astui takaisin kaivon reunalle ja alkoi kertoa sammakolle merestä.

Kuultuaan tarinan merestä sammakko oli tyrmistynyt ja tunsi elämänsä surkeuden kaivossa.


Tämä kiinalainen vertaus sammakosta, joka istuu kaivon pohjalla, opettaa ihmisille, että vain laajentamalla näköalojaan ja hankkiutumalla eroon ennakkokäsityksistä voi vapauttaa älynsä ymmärtämään ja hyväksymään korkeampia periaatteita.

”sammakko kaivon pohjalla”, on on uskonnollien zpmbifanattikko, ahdasmielinen


Sitä käytetään viittaamaan henkilöön, jolla on ahdasmielisyyttä tai pinnallista tietoa, henkilöön, joka näkee vain pienen siivun taivaasta kaivon aukon läpi.


EIHÄN KUKAAN HALUA OLLA SAMMAKKO KAIVON POHJALLA?

Lue lisää

”sammakko kaivon pohjalla”, = sama tajunnan taso kuin sinulla,.
Onnittelen olet päässyt kaivosta pois.

Anonyymi kirjoitti:

”sammakko kaivon pohjalla”, = sama tajunnan taso kuin sinulla,.
Onnittelen olet päässyt kaivosta pois.

"Entä jos raamattu onkin oikeassa?"


Lastentarhan ja ensimmäisen luokan oppilaille se on totta. Ensimmäisellä luokalla ei opeteta korkeampaa matematiikkaa. Mutta zombikristityt vaativat, että yliopistosta pitää palata takaisin lastentarhaan. Ei kiitos, se luokka on jo ohitettu. Miksi tyytyä rautaan, kun on timantteja tarjolla.