MITÄS NYT TEHDÄÄN

Olotilasi on täysin ohimenevää, uskoisin.
Olenhan sinua vanhempi jo jonkunverran ja minullakin on ainakin 10:n vuoden ajan tullut jaksoja etten haluaisi vierailleni mitään tarjota, enkä aina edes kylään kutsua.

On niinkuin lapsieni entinen opettaja joka on minua vuoden vanhempi, sanoi kerran, ettei hän aina jaksa edes vastailla toisten sanomisiin.
En tiedä olivatko hänen toimettomuutensa jaksottaisia vai eivät, mutta minun ovat ainakin aina olleet.

Kaikesta huolimatta olen vielä tänäkin vuonna laittanut ruokaa joka toinen sunnuntai poikani lapsille kun ovat tulleet iltaisin käymään. Itse syömme jo aamupäivällä.
Vielä sitten toiset lapset mukaan lukien.

On tuo siivoamisen aloittaminenkin ollut niin kovin vaikeaa tässä alkukuukautena, mutta nyt on melkein kaikki paikat siivottu ja Juhannus saa tulla.

Niin , että rauhoitu vain omasta saamattomuudestasi , ei se ole vanhuutta vaan ohimenevää pientä haluttomuutta.
En ainakaan suosittele mitään lomakohdetta, mitä siellä olisi tekemistä. Sinullahan on oma mökki, jos lepoa kaipaat, niin "piiloudu" sinne.
Tai sitten ehdotat ystävillesi nyyttikestejä sinun mökilläsi.
Sehän olisikin erinomainen ratkaisu väsymyksesi poistoon, eikö vaan?

En tiedä saako tähän keskusteluun osallistua miehet, mutta teen sen nyt kuitenkin kaiken uhallakin.
Uskoakseni kaikki ikääntyvät ihmiset ovat kokeneet samanlaisia tuntemuksia jossain ikänsä vaiheessa. Niin minäkin.
On selvää, että se hämmentää. Kun kaikki tuntuu hyvältä ja elämä hymyilee, niin yxkax jokin kumma voimattomuus iskee. Toivottavasti se ei ole jonkin sairauden ensioire. Vanhuus ei tule yksin.
Minulle kävi niin, että täytettyäni 70 vuotta, alkoi jyrkkä alamäki. Siihen asti olin elämässä kiinni monin eri tavoin. Oli harrastuksia kuten, sukutukimus, lenkkeily ja golf ja tietty tämä tietsikka.
Minäkin huolestuin. Monet ennen niin kiinnostavat asiat alkoivat menettää merkitystään.
Nyt lähestyessäni 80 vuoden ikää alan ymmärtää, että on hyväksyttävä tosiasiat. On annettava itselleen lupa olla väsynyt ja istahtaa vaikkapa kiikkiustuoliin pikku torkuille silloin tällöin. Ymmärrän, että elän luopumisen aikaa. Jouduin luopumaan elämänkumppanistani 45 avioliittovuoden jälkeen ja joudun myös luopumaan monista tapaamisista ja tilaisuuksista, joihin vielä muutama vuosi sitten menin innolla mukaan.
Kaikesta huolimatta tämä luopumisen aika on omalla tavalla kiinostava ja ainahan ovat muistot mukana rikastuttamassa elämää.
Toivottavasti nämä hajanaiset kokemukseni auttavat edes hieman sinua nettiystäväni.

Katsoin tuossa vähän aikaa TV:tä ja olin nukahtamaisillani, vaikka kello oli vasta 19.
Pölyimuri olohuoneen lattialla, en jaksanut ruveta imuroimaan.

Pienoinen stressi painaa päälle.
Koko kevään on ollut kaikenlaisia menoja ja on ollut vieraitakin.
Viimeksi oli nyt viikonloppuna.

Juhannusaattona tuo poikani tyttöystävänsä ensi kertaa "näytille" ja olisi jaksettava järjestää viihtyisää aattoiltaa varten.
Juhannusaamuna aikaisin on sitten häihin lähtö.

Seuraavana viikonloppuna tulee veljen perhe Suomesta.
Sitä seuraavana viikonloppuna lähden itse Skooneen ja Kööpenhaminaan...

Mutta kun haluaisin vaan olla juuri nyt yksin ja elää kuin pellossa :DD
Kai tässä vaan on vielä terästyttävä heti huomenissa ja laitettava viimeiset voimansa likoon!
Ei ainakaan ehdi pitkästyä...

Taitaa olla niin että kun itse tulee hitaammaksi iän myötä niin liian paljon tapahtumia lyhyellä aikavälillä stressaa.

Kyllä minullekin tulee välillä luomisen taukoja.Ei kerta kaikkiaan jaksa passata vieraita ja itse pinnaan jpo ruuan laitossa,ostan valmista,mutta kummasti se menee ohi ja sitte on vauhti sitä enämpi.Ota lungistivaan ja tuo nyytykesi juttu on hyvä olemme myös harrastaneet sitä.Huilimisia kaikille ,minä meenn mökille ja nostan jalt seinälle.M O O I I ....

alkoi masennus juuri noin. En tarkoita, että se olisi sinullakin, mutta omasta kokemuksestani puhun. Nyt kun sitä on hoidettu, alkaa taas hommat maittaa. Vanhuutta se ei ainakaan minulla ollut. Olen "vasta" 52.

Osta pullo kuivaa valkkaria, nauti lasillinen, päivä muuttuu kirkkaammaksi.

Voimattomuus, väsymys ja haluttomuus, voi johtua anemiasta. Jos olet aneeminen, lääkäri selvittää syyn siihen.Meidän iässämme ei saa jäädä odottelemaan josko paranisi itsestään.

Mikäli lääkärissä käynnillä ei todettu mitään sairauteen viittaavaa, suosittelen, älä sittenkään jää "punkan pohjalle" odottelemaan, elämän ilo ja halu on säilytettävä. Toivon pikaista toipumista.

sie panit oikeen kysymyksen,mitäs nyt tehdään.
näin monta samalviisii tuntevii meitä on, tähä sakkii miekii ilmottautun.:))

piikkiruusu sannoo asian oikean laidan. ikkääntyminen tuop tullessaa luopumisen.

sie oot näköjää keränt liikaa hommii itelles, ehkä sinunkii on tult aika luopuu tekemäst ihan kaikkee.

tiiän tämän asian ja puhunkin siks näin jämptisti omast kokemuksesta, siitähän se varma tieto tullee;)).

miekii luulin että minun pittää paistaa,leipoo ja tehhä sapuskat ko sutari tuli nuohoomaa tai ko toivo tuli perheinee minul porisi hellalla joka pannu.

niin on aina tehty, vieras on syötetty "henkihieverii" se on olt karjalaisten tapa. kyllähän mie vielkii paan jottain pöytää,en päästä vierasta pois tyhjin suin, mutta oon luopunt mahottomasta sapuskan tekemisestä ja siivoomisesta.

mie siivoutan kerran viikossa vieraalla koko huushollin. toivo on jehun kanssa minun luona paljo ja mie kysynkii ain hänelt teetsie sapuskat.hää nykyää laittaakin meiän syötävät.

enne ei olis tullu kuulookaa, miehä se emäntä talossa olen ja minul kuulu kaik huushollityöt. siivouksestakkii aattelin että hienot rouvat vaa siivouttaa vieraalla, mutta nyt tiiän että ei se niin ole.

ikkääntyes pittää mielenkiintoo alkaa suunnata enenpi itsee päin. pittää miettii ja vaikka lukkee tieteellistä sannaa mitä vanhetes tapahtuu ja uskottava se, ettei olekkaa ennää se jokapaikan höylä ja toisii passaava.

jos sitä ei usko sie sairastut. ihminen voip olla entisensä ystävillee mutta puolet touhuumisesta pittää ainakin ottaa pois.

paljo puhutaa vanhan ihmisen masennuksista,mutta mie uskon että se ei kuulu automaattisesti vanhuutee. usseest sen tekkee yksinäisyys,vanhal ei ole mittää yhteyttä neljän seinän ulkopuolelle,se nyt masentaa nuorenkii.

no sinult ei ainakaa ystävii puutu, sinun pittää puhhuu asiasta lähel oleville ihmislle, että sie et taho jaksaa, kukkaa ei ehkä tiiä että sie voit huonosti ja olet väsyny. mistä sitä voip tietääkää,jos ei puhu.

olen huomant että mie jopa nautin ko istun penkillä rupattelemassa ja katselen ko toivo keittää. hää on tosi hyvä kokki. hää ko tuntee kaik mausteet ja ossaa pannna niitä ruokiin, mie en ossaa muuta käyttää, ko suolaa ja pippurii.

syöminen merkkaa mieliallaa myös,ihminen tarvii monipuolista ruokaa pysyäksee terveenä ja järjissää. sinulkii ko on 12biljoonaa solua jotka siun pittää päivittäin ravita oikein.

ihminen on ihmeellinen kone, miekii olen olt huolimaton "asumustain" kohtaa. oon pant suuhu mitä sattuu,useemmin makiaa:)) tai liian yksoikosta tai unohtant syyvä kokonaa.

aatteles että viikossa uusiutuu 300 neliöö suoliston limakalvoo,tai että punasolut uusiutuu neljän kuukauten välein.ja näist täytyy pittää sapuskal huolta.

ja entäs aivot sitte, mitäs hyö tarvii pysyäksee toiminnas no ainakin proteiinii,en ole ehtint viel sinne asti lukemaa,siel ei tai paljoo uusiutumista tapahtuu:)).

oon nyt lukent oikeeta tietoo siks ko sairastuin, että alkasin ymmärtämmää ruuan tarkotuksen. nyt ko että syön raakoja vihanneksia paljo ,oon huomant ainakin sen nukun vähempi.
makiaa syön ennää lauantaisin. ei ole ennää suklaalevyjä auton hanskalokerossa.:)))

itsee pittää osata hemmotella, kehhuu ,lämmittää sauna ja maata siellä vaikka musiikkii kuullen,se vast nautittavvaa on, oonkin joskus heränt saunassa aamuyöstä.:)))

minul tullee joskus sellanen hellyyten tarve, sillo mie hallaan itseäin ja ruppeen laulamaa vanhoi kehtolauluja, ne kummast tekkee hyvän olon.

ihmisen pittää tehhä itsellee hyvä olo,se on jo velvollisuus kehollee,ja elämää kohtaa,että on saant syntyy tähä ruumiisee.

miun neuvo on, puhu asiasta läheisille, luovu kaikesta mikä ei tunnu mukavalle, ja syömisen tarkistus.

sie oot tärkeä ihminen läheisillesi ja meille täällä ja enssijasesti itelle.kyllä sinul mukava kesä tullee kohan jarrutat;)))
rakkain terveisin lyyli

Tiedän kokemuksesta, että joskus "aina hyvä emäntä" voi todella väsyä. Ystävät ovat tottuneet siihen, että Skillanin luo on ihana mennä. Sinä olet innolla laittanut ruokaa ja leiponut ja saanut kiitosta herkuistasi. Olet nauttinut siitä myös itse. En tiedä Sinun tilannettasi, siksi voin olla väärässä. Jos nimittäin Sinä olet useimmin järjestävänä puolena, niin Sinulla on lupa ollakin väsynyt. Eihän tästä ole kysymys? Entä jos menisitte ystävien kanssa johonkin, jossa Sinäkin pääsisit "valmiiseen pöytään".

Tällainen väsy kuulunee tähän ikään. Olen ollut erittäin innokas tanssija, käyntejä monta kertaa viikossa. Nyt tyydyn pariin kertaan max ja silloinkin tanssin vähänlaisesti.

Usealle väsymys on jonkinlaisen piilomasennuksen seurausta, ei ole oikein mitään innostavaa tapahtumassa.

Odotas nyt Skillan! Pistä kretonkia päälle ja mene nojattavaksi. Tietänet, että vaarit vaanivat kaikkialla.

Hyvä väsynyt ihminen!Tarvitset apua tähän "vaivaan". Ja sen avun saat homeopaatilta, joka pistää vauhtia sisälläsi oleviin pikku-ukkoihin jotka nyt istuvat laiskoina pelaamassa korttia. Kun käyt homeopaatin vastaanotolla jaa saat häneltä sopivaa lääkettä, niin olosi paranee. Mene sellaisen homeopaatin luokse joka osaa tehdä diagnoosin silmän iiriksen kautta. Kannattaa ehdottomasti!
Hyvää vointia sinulle!