Ihmistä matkan varrella. Pohdin: on mukava tuntea ihmisiä. Nyt viime aikoina en ole ollut ihmisläheinen.. ehkä sekin on osasyy miksi olen surullinen.
On niin monta
Anonyymi-ap
5191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on välillä kausia kun haluan olla omissa oloissani. Kyllä minä ihmisten kanssa juttelen jne. Sitten tulee jossain välissä tunne että nyt on kapasiteetti taas käytetty vähäksi aikaa.
Ihan normaalia latautumista.
Nyt tuntuu että tahtoisin taas ihmisten kanssa nähdä maailmaa.. vaikea vaan poterosta kaivautua takas ulkomaailmaan..
Se ensimmäinen askel on vaikein, mutta kannattaa ottaa. Yksin jatkuvasti olemalla vaan ahdistuu lisää. Helpointa aloittaa vaikka kaupassa kassalle tai jollekin samaa sukupuolta olevalle.
Jossain missä on muitakin ihmisiä ja tarpeeksi" taustahäkyä" niin ei tule vaivaantunutta oloa.
Sinuna alkaisin jutella ihmisille irl ja vähentäisin palstailua.
Olishan se kiva jos ois joku jonka kans
voisi jutella ja vaikka nähdä joskus.
Käydä vaik jossain tai käydä kylässä.
Ois kyllä kiva myös jos ois joku joka
halii, paijaa ja helliskin vaiks.