Joka päivä saamme lukea täältä pitkät rimpsut kateellisen Haagarinpojan katkeria vuodatuksia.
Hän on Kristukselle vihainen, kun Kristus antaa tuolle huonommalle ihmiselle kaiken lahjana, eikä hän, joka on sentään paljon parempi kilvoittelussaan, saa vohlaakaan riemuitakseen yhdessä ystäviensä kanssa.
Haagarinpoikaa kismittää kun hän ei saa mitään työetuja hyvästä palveluksesta.
Saaranpoka saa kaiken lahjaksi. Ja hän iloitsee vapaana Jumalan lapsena, yhdessä Kristuksen ja muiden hänen verellään lunastettujen kanssa, tanssien.
Ja toinen raukka kyntää hattu hiessä kymmentä sarkaa, joista tuo kymmenes ei tule koskaan valmiiksi. Ei ole iloa, ei rauhaa, ei vapautta ja turvallisuutta, ei pelastusvarmuutta. Hän ei itsekään tajua miksi ei, mutta sen hän vain tajuaa alitajunnassaan, että on niin huono ihminen, ettei ansaitse pelastusta. Sitä hän ei kuitenkaan huomaa että hänkin saisi kaiken lahjaksi Kristukselta, kun vain nöyrtyisi ottamaan sen lahjan vastaan täysin ansiottomana.
Kyllä minä ymmärrän Haagarin pojan kateuden ja katkeruuden varsin hyvin.
Ikäväähän se on, kun Jumala ei yhtään palkitse ihmisen omaa yrittämistä. Epistä... vai kuinka?
Onhan se lihalle niin kovin surkeata, kun ei saa yhtään omaa kunniaa taikka muita etuja virheettömästä kerjäämis-, ja palvelutyöstä.
Ei saa edes lupaa tuomita tuota iloista ja vapaata Saaran poikaa, sekin olisi sentään jonkinlainen lohtu tähän tienaajapojan murheessa.
Hän on Kristukselle vihainen, kun Kristus antaa tuolle huonommalle ihmiselle kaiken lahjana, eikä hän, joka on sentään paljon parempi kilvoittelussaan, saa vohlaakaan riemuitakseen yhdessä ystäviensä kanssa.
Haagarinpoikaa kismittää kun hän ei saa mitään työetuja hyvästä palveluksesta.
Saaranpoka saa kaiken lahjaksi. Ja hän iloitsee vapaana Jumalan lapsena, yhdessä Kristuksen ja muiden hänen verellään lunastettujen kanssa, tanssien.
Ja toinen raukka kyntää hattu hiessä kymmentä sarkaa, joista tuo kymmenes ei tule koskaan valmiiksi. Ei ole iloa, ei rauhaa, ei vapautta ja turvallisuutta, ei pelastusvarmuutta. Hän ei itsekään tajua miksi ei, mutta sen hän vain tajuaa alitajunnassaan, että on niin huono ihminen, ettei ansaitse pelastusta. Sitä hän ei kuitenkaan huomaa että hänkin saisi kaiken lahjaksi Kristukselta, kun vain nöyrtyisi ottamaan sen lahjan vastaan täysin ansiottomana.
Kyllä minä ymmärrän Haagarin pojan kateuden ja katkeruuden varsin hyvin.
Ikäväähän se on, kun Jumala ei yhtään palkitse ihmisen omaa yrittämistä. Epistä... vai kuinka?
Onhan se lihalle niin kovin surkeata, kun ei saa yhtään omaa kunniaa taikka muita etuja virheettömästä kerjäämis-, ja palvelutyöstä.
Ei saa edes lupaa tuomita tuota iloista ja vapaata Saaran poikaa, sekin olisi sentään jonkinlainen lohtu tähän tienaajapojan murheessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saaran ja kuka Hagarin poika?
Kun olet hyvin tietävinäsi niin laitapa seuraavat oikeaan lokeroon: (Voit merkitä nimen jälkeen joko S tai H.)
Paavali
Jakob
Luther
Laestadius
Raattamaa
Iisakki Mielonen
Joonas Purnu
Antin-Pieti
Meri-Pietari
Juntti Mäntyvaara
Kalle Nurminen
Hubert Jönsson
Nils Guttormsen
Johan Zwingli
Haagarin poika kyllä tunnustaa uskonsa melko nopeasti, kun hänen kanssaan keskustelee.
Hänen on usein vaikeata lausua Kristuksen nimeäkään, hän saattaa sanoa ristillisyys, tai vapahtaja. Hänen suustaan kuuluu harvoin jos ollenkaan, "kiitos Jeesus minun Herrani Mestarini ja Vapahtajani". Hän ei kiitä Jeesusta edes suullaan toisten kuullen päivittän. Miksi kiittäisi, sillä hän häpeää ja kantaa syyllisyyttä, hän ei ole uskon kautta vapaa.
Hänen uskonsa ei perustu pelkästään Kristukselta jahjaksi saatuun vanhurskauteen, vaan hän alkaa puhua siitä kuinka huono HÄN on.
Toki huohoja ja kelvottomia autuuteen olemme kaikki, mutta Saaran poika luottaa aina ja koko ajan siihen mitä Jumala on sanassaan luvannu, ei lainkaan siihen mitä HÄN on tehnyt, taikka jättänyt tekemättä.
Hän toivoo ja rukoilee että kaikki uskoisivat ja luottaisivat pelkästään Kristuksen vanhurskauteen eikä lainkaan omaan vanhurskauteensa. Omassa vanhurskaudessa elämisestä syntyy ainainen Jumalan armosta epäily ja huonouden ruikuttaminen, sekä sellaiset toimet, joilla pyritään rauhoittamaan syyttävää omaa tuntoa. Ja hän koko ajan pyrkii lepyttämään vihaista Jumalaansa, jotta tämä ei hylkäisi Haagarin poikaa, koska tämä on ahkera yrittämään kaikesta huonoudestaan ja kelvottomuudestaan huolimatta.
pahoittelen, että muistini pätki: tarkoittamani henkilö on tietenkin Ulrich Zwingli (ei siis Johan Z.) - Sveitsin uskonpuhdistaja eli hän, joka meni neuvottelujen jälkeen kohti Lutheria kyyneleet silmissä ja ojensi sovinnon kättä. Mutta Luther torjui tuon käden ja sanoi: "Teillä on eri henki kuin meillä." Ja wittenbergiläiset vielä lisäsivät: "Te ette kuulu kristillisen kirkon yhteyteen; me emme voi tunnustaa teitä veljiksi."
Sitten asiaan:
Nimim. "Saaranpoika" sanoo: "Saaran poika luottaa aina ja koko ajan siihen mitä Jumala on sanassaan luvannut."
Kysymys: Mistä tiedät mihin muut luottavat??? Oletko sinä ihmisten tuomari vai elätkö vain huviksesi hengellisessä ylpeydessä? Kiipeä jo alas temppelimuurin harjalta.
Mihin joukkoon luokittelet seuraavan lauseen sanojan:
"Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni."
Onko seuraava henkilö Saaran vai Hagarin poika???:
"Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.
En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo."