Orpon hutera johtajuus

https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010725791.html

- PÄÄMINISTERI Petteri Orpolla (kok) on takanaan taas tukala viikko, joka on herättänyt kysymyksiä hänen johtajuudestaan – tai pikemminkin sen puutteesta.

Orpon yritys alleviivata hallituksen yhtenäisyyttä sai koko viikon jatkuneen ulkopoliittisen riitelyn jälkeen jo koomisia piirteitä. Hallitusnelikko marssi teatraalisesti eduskunnan kuppilaan kahville ja suklaasuukoille, jotka pääministeri tarjosi.

Mikään ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että hallituksessa leimahtelee, koska Orpo antaa niin tapahtua.

Lisäksi Orpo on joutunut jo kahden eri presidentin näyttävästi tuuppaamaksi hallituksen arvoriitojen keskellä. Molemmilla kerroilla hän on näyttäytynyt kyvyttömänä katkaisemaan tilannetta.

selväksi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tukeminen on osa Suomen ulkopolitiikkaa ja arvoja.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio oli aiemmin päättänyt, presidentille kertomatta, ettei Suomi osallistu Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvään tasa-arvoliittoumaan.

Toissa kesänä hallituksen rasismikohussa presidentti Sauli Niinistö pisti liekkien sammuttamiseen vauhtia murahtamalla, että hallituksen voisi olla viisasta ottaa nollatoleranssi rasismiin. Niinistö piti sitä Nato-huippukokouksessa hyvänä signaalina maailmalle. Näin hallitus pikaisesti tekikin.

ORPO NÄYTTÄYTYY heikkona johtajana, koska hallituksen sisäiset arvoristiriidat pulpahtavat tiiviisti esiin eivätkä ole katoamassa. Valtionvarainministeri Riikka Purran perussuomalaiset ovat päinvastoin päättäneet nostaa niihin liittyvillä kysymyksillä laskenutta kannatustaan.

Puolue tietää, että Orpolla on hyvin vähän varaa näyttää kaapin paikkaa, jotta hallitus pysyy kasassa.

Orpo ei silti voi ulkoistaa vastuuta hallituksen arvoista tai toimintatavoista. Hänen on pian pakko vetää hallituksen sisällä pyörivälle sirkukselle rajat oman johtajuutensakin tähden.

Orpo hokee kuohujen keskellä kuin mantraa, että hallituksella on hyvä hallitusohjelma, johon kaikki ovat sitoutuneet ja jota toimeenpannaan määrätietoisesti.

Hallituksen ponnistelut Suomen talouden karmean tilan korjaamiseksi ansaitsevat kiitosta. Käänne on välttämätöntä saada aikaiseksi, vaikka se kipeää tekeekin.

Samalla mantraa hokiessaan Orpo on alkanut jo muistuttaa huolestuttavan paljon sadun keisaria, jolla ei ole vaatteita. Kaikki muut näkevät, mistä kulloisessakin hallituksen riidassa on kyse, mutta Orpo yrittää toistuvasti maalata mustaa valkoiseksi pitämällä valitsemastaan tarinasta kiinni.

Riitely ja opposition huutomyrsky käyvät jo yleensä hillityn Orpon ihon alle. Hän, kuten monet edeltäjänsä, katsoo tekevänsä kädet savessa töitä, mutta mikään ei tunnu olevan oikein tai riittävästi. Purraa kutsutaan jo avoimesti hallituksen johtajaksi eduskunnan salissa.

Tunteet ryöpsähtivät pintaan kyselytunnilla. Sydämistynyt Orpo kutsui Sdp:n vaihtoehtobudjettia ”punaiseksi läyssäkkeeksi”.

– Mitä te esitätte tänään? Ei harmainta hajua, hän puuskahti.

Koko viikko oli kulunut hallituksen sisäisen kuplinnan selittelyssä. Tavio-kohun lisäksi kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset antoivat huutia ulkoministeri Elina Valtoselle YK:n Palestiina-äänestyksestä. Purran ja Orpon lausunnot hallituksen alijäämätavoitteen voimassaolossa olivat ristiriitaisia.

MIKÄÄN TÄLLÄ viikolla nähdystä ei ole kooltaan hallituskriisin mittaluokkaa, mutta nahinasta voi tulla ilmiriita, ellei pääministeri pysty nokittelua suitsimaan. Erityisesti ulkopolitiikassa Suomella ei ole varaa hallituksen sisäiseen eripuraan.

Hallituksen suurin ongelma piilee talouspolitiikan synnyttämän liiman alle työnnetyissä arvoissa. Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset eivät puolueen hajottua kesällä 2017 käyneet pääministeri Juha Sipilälle (kesk) ja Orpolle hallituskumppaniksi. Esteeksi sanottiin erilainen arvopohja ja ihmiskäsitys.

Purran perussuomalaiset Orpolle kävivät. Heidän kanssaan kokoomus voi toteuttaa työperäistä maahanmuuttoa lukuun ottamatta elinkeinoelämän koko toivelistan.

Hallituksen johtokaksikon henkilökemiat sopivat yhteen, mutta hallitusvastuu ei ole muuttanut perussuomalaisia puolueena pohjimmiltaan mihinkään. Purra voisi halutessaan ulostuloihin myös puuttua, mutta ei sitä tee.

Tässä valossa oli vain loogista, että New Yorkista kotiin palannut Tavio kyseli ensitöikseen, millaisia ”sateenkaarihankkeita” oppositio oikein haluaisi Ukrainaan.