kulkeutuvat ajatukseni sinuun. Katso minua tänään, silmiini, tarvitsen heijastuksen taivaan lähteistä. Puhu minulle tänään, on mykkä huutoni kaikunut kaipauksen saleissa niin pitkään. Kosketa minua tänään, on syksy ja halla hiipii rintaani. Olet lämmin virta unieni takana, luomisen päivän henkäys. Kun katson sinua, on päiväni valmis, sen keskeneräiset langat punoutuvat yhteen. Kun puhut minulle, saan syödäkseni elämän leipää joka virvoittaa sieluni. Kun kosketat minua, jokin unohtunut sisälläni soi ja värisee, kipuni kuihtuu kevyemmäksi kantaa.
Auringon nousun siivillä
Anonyymi-ap
25416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sydän huutaa sinua aina vaikka seen tukahduttaa yrittää. Ehkä se joskus oppii tukahtumaan
Miksi yrität tukahduttaa? Niin tosin minäkin teen.
Siksi ettet ole luotettava
Millä tavalla en ole luotettava? En usko että olen kaipaamasi henkilö.
Kertoiko joku vai huomasitko itse?
Hyvä kysymys. Jos joku kertoo että toinen ei ole luotettava, voi aina miettiä myös kertojan motiiveja. Ja se että huomaa asian itse, pitäisi olla hyvät perustelut.
Mieti sitä
Eli mitään perusteluja ei ole.
En usko että olen kaivattusi.
Jatkoa. Tule hetkeksi vierelleni, muutamassa askeleessa lepää ikuisuus. Pieni tuokio kanssasi on minulle kuin kallisarvoinen helmi; elämä ei suonut minun löytää niitä montaa olemisen rannoilta. Kaipaukseni on tehnyt aukkoja minuun; täytä ne läsnäolollasi. Kun luon silmäni sinuun, se tuntuu minussa tähtitaivaan syvyytenä ja valona, olen ihmeissäni siitä että olet. Olen ihmeissäni äänesi soinnista ja liikkeestäsi, siinä on keväällä heräävän puron voima. Kuin niittykukka taivutan pääni tämän puron ääreen, siinä on elämäni lanka.
Jatkoa. Niinkuin lehdet puissa joista väri pakenee, niin minä olen edessäsi. Saat minut hehkumaan vihreää säteissäsi, kuin taivaalle nouseva aurinko, se viimeinen lohdutus ennen talven tuulia. Lasken tunteja kohtaamiseemme, ne tunnit ovat pitkät kuin tie lakeudella. Pelkään että et lähesty minua, että jään kuin paljas runko odottamaan kevättä. Pelkään että lähestyt, että jähmetyn kuin suolapatsas katsoessaan menneisyyteensä. Pelkään että olen sinulle vain ihmisen reunat, että katsot minusta ohi ja vetenä valun sormiesi läpi.
♥️♥️♥️
Kiitos. ❤️
Upeita!
Kiitos. ❤️
Käy mies kättelemässä jos kykenet, eiköhän se siitä unohdu tuo liirumlaarum hetkeksi ainakin
Miksi kauniit sanat ovat mielestäsi liirumlaarumia? Rumuuttako tähän maailmaan pitäisi tuottaa lisää?
Minulla ei ole syytä kätellä häntä. Eikä hänen kättelemisensä tai koskettamisensa vähentäisi tarvettani kirjoittaa. Hänen kosketuksensa saa elämän virtaamaan suonissani, soluni virkoamaan.
Tämä on Rukousta. Tulee Hengestä. Aamen
Kiitos. Hyvin luonnehdittu. Yhteydessä häneen henki puhuttelee. Siinä on jotain enemmän kuin aika, sanat ja liha. Siksi häntä kaipaankin; kaipaan elävää vettä.
Jatkoa. Henki puhuttelee minua sinussa, se on enemmän kuin aika, sanat ja liha. Sieluni väräjää kuin tuulikello, kaipaan elävää vettä. Sinussa on virtaus, jota kuolema väistää.
Jatkoa. Ajan pyörä on armoton, se aina lopulta vie minulta odottamani hetket kanssasi, niin tänäänkin. Säilytän ne hetket sydämessäni varoen ja arvostaen; kuin vartioisin tuhatvuotista aarretta. Tietäisitpä kuinka koko olemukseni läikähti ilosta sinut nähdessäni. Kun puhuit minulle, jokin kauan sisälläni solmittuna ollut aukesi. Kun olit lähelläni, mieleni teki hypähdellä kuin nuori varsa niityllä. Tuskin uskalsin katsoa sinua. Mielessäni lausuin hiljaisen kiitoksen siitä, että olet.
Kyllä nää on niin höpöhöpösanahelinää.
Ois jotain ideaa, joka alkais ja päättyis, mutta nää on niin ihme kielikuvia, kaikki on vain jotin muuta kuin on, kaikki on kuin, ja sitten se vertaus on outo.
En voi sille mitään jos kielikuvani eivät sinulle avaudu.
Tämä ei ole kirjailijapalsta vaan ikäväpalsta, ja ilmaisen ikävääni kuten haluan.