En oikein tiedä mitä ajatella tästä. Toivoa on oltava, jotta voi uskoa huomiseen ja... elämään. Mutta voiko siihen liittää toisen ihmisen, hänet? Onko jotenkin keskenkasvuista haaveilla sovusta, kun siihen ei voi itse vaikuttaa? Olemattomien haikailu on kai kätkettyä elämän pelkoa, viisaat aina puhuu, että pitäisi löytää se yksi pieni asia, jonka todella voi tehdä eikä ikuisesti vatvoa mahdottomia. Mutta onko oikeasti niin kauheaa toivoa asioiden korjaantumista, eikö sellainen vain paranna sen mahdollisuutta? Yritän etsiä jotain tasapainoa tässä.
Kysymys toivosta
Anonyymi-ap
8269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa. Toiveet kuullaan ja maailma toimii erikoisilla tavoilla. Parasta mitä voit tehdä on rakentaa asioita kohti toivettasi. Asiat toimivat molempiin suuntiin.
Jos viittaat tuohon äskeiseen keskusteluun, luulen että tällä meidän jutulla on joku todellakin suurempi tarkoitus. 👸 En voi elää epätietoisuudessa koko loppuelämääni. Voitko sinä? 💕
En jaksanu lukea, mutta jätä se vaikuttaa ihan vätykseltä
Tunneasia on vaan ihmisessään mutta nämä kolme ovat isompia yhdessä ja erikseen, eivätkä ole tunne-asioita ✝️⚓💗
En ole uskonnollinen ihminen, mutta toki uskon johonkin, toivon jotain ja rakastan parhaani mukaan.
Toivo roskiin ja ens viikolla lääkäristä uusi tilalle.
Älä kerro kaikkia nivusvaivoja ym mies tänne, kiusaannuttavaa luettavaa
Tulin sellaiseen tulokseen, että siinä ei ole mitään vikaa, että pitää pientä paikkaa varattuna hänelle. On aina valmis juttelemaan ja rakentamaan hyvää. Mutta koska hän oli se, joka halusi tuhota, ei kannata sen enempää asiaan hukata ajatusta. Jokaisen on kuljettava oma matka ylpeytensä ja vihamielisyytensä kanssa. Siinä on vaikea avittaa.