"Vaaratonta huumetta ei ole olemassa"
– Vaaratonta huumetta ei ole olemassa. Kannabis on yksi vaarallisimmista aineista, vaikka monet vähättelevät sen haitallisuutta, sanoo Kristian, joka on elänyt reilun vuoden päihteetöntä elämää käytettyään huumeita noin 12 vuotta.
Kristian aloitti päihdekokeilut kaveriporukassa 13-vuotiaana.
– Ensin juotiin alkoholia ja noin 14-vuotiaana ryhdyttiin polttelemaan myös kannabista.
Kannabiksen- ja alkoholinkäyttö liittyi aluksi vain vapaa-aikaan eikä vuosiin haitannut nuorukaisen muuta elämää. Kristian kävi koulunsa ja valmistui puusepän ammattiin osastonsa parhaana oppilaana. Hän perusti perheen ja tuli isäksi parikymppisenä. Muutaman vuoden päästä syntyi perheen toinen lapsi.
Vuosien myötä Kristianin päihteidenkäyttö kuitenkin vain lisääntyi ja aineet alkoivat hallita hänen elämäänsä. – Olin klassinen porttiteoriatapaus eli siirryin miedoista yhä kovempiin aineisiin. Käytin kannabiksen lisäksi ekstaasia, amfetamiinia, heroiinia ja subutexia eli kaikkia mahdollisia Suomesta saatavia aineita.
Kristian rahoitti huumeidenkäyttönsä myymällä itse huumeita sekä tekemällä rikoksia. Tuomioita on tullut sekä aineiden hallussapidosta että rikoksista. Kristian hylkäsi perheensä ja asui lopulta kadulla. Myös yhteys vanhempiin katkesi.
"Loppu tulee
- tavalla tai toisella"
Kristian yritti pari kertaa lopettaa huumeiden käytön kotikaupunkinsa nuorten huumeiden käyttäjien hoitoyksikössä, mutta sortui takaisin aineisiin.
– Tajusin lopulta, että päihteidenkäyttöni loppuu tavalla tai toisella. Joko istun vankilassa lopun elämääni tehdyistä rikoksista tai kuolen huumeisiin. Ne vaihtoehdot eivät tuntuneet kovin houkuttelevilta, joten päätin raitistua.
Kristian soitti nuorten huumeyksikköön. Tuttu hoitaja lupasi kahden viikon katkopaikan seuraavaksi aamuksi. Hoitoon tullessaan 25-vuotias Kristian oli äärimmäisen laiha ja huonokuntoinen.
– Myös mieleltäni olin ihmisraunio. Pelkäsin kiinnijäämistä ja olin hampaisiin asti aseistettu.
Katko oli alusta asti lääkkeetön, joten vieroitusoireet olivat kovat.
– Ensimmäiseen viikkoon en päässyt sängystä ylös. Pikkuhiljaa alkoi elämä voittaa.
Katkaisuhoidon jälkeen Kristianille löytyi lääkkeetön vieroituspaikka Villa Hockeyn huumekuntoutuskodista.
– Olen ehdottomasti lääkkeettömän vieroituksen kannalla. Jos lääkkeitä käytetään, huumeongelmaa vain pitkitetään, sanoo Kristian.
Paikka miellytti Kristiania alusta asti. – Se on kodinomainen yhteisö, jossa kaikilla on sama tavoite, päästä huumeista irti. Minulla oli alusta asti halu tehdä kovasti töitä ja luulen, että henkilökunta huomasi sen.
Kristian kiittelee Villa Hockeyn työntekijöitä. – He ovat ammattitaitoisia ja monilla heistä on paljon elämänkokemusta. Se auttoi monessa asiassa, vaikkei kaikilla hoitajilla olekaan itsellään päihdetaustaa.
Villa Hockeyn perheryhmästä on ollut apua Kristianin äidille, joka silloin tällöin on osallistunut sen toimintaan.
"Päihteetöntä elämää
päivä kerrallaan"
Kristian kotiutui kymmenen kuukauden kuntoutuksen jälkeen. Nyt on meneillään jälkihuoltovaihe, jossa hän saa tukea Tampereen Huumeklinikalta. Se on myös järjestänyt hänelle asunnon ja tukihenkilön.
Kristian käy edelleen Villa Hockeyn tilaisuuksissa ja kannustaa tarinallaan kuntoutuksessa olevia päihteettömään elämään. Monista kuntoutuskodin ihmisistä on tullut ystäviä.
Kristian on saanut elämänsä raiteilleen. Hänellä on naisystävä ja hän tapaa lapsiaan kerran viikossa. Myös yhteys vanhempiin on löytynyt ja välit ovat lämpimät. Kristianilla on töitä ja asunto. Rikostuomiot on jo lähes sovitettu.
– Jos joku olisi pari vuotta sitten kertonut, miten elämäni muuttuu, en olisi uskonut. Nyt osaan nauttia tavallisesta elämästä ja pienistä asioista. Kristian ei osaa sanoa, miksi hänestä tuli narkomaani. – Olin ainoa, joka siitä 15 hengen kaveriporukasta jäi koukkuun.
Hän ei syytä sairaudestaan perimää eikä moiti vanhempiaan huonosta kasvatuksesta. –Sairaus on itsestäni lähtöisin. En vyörytä vastuuta elämästäni kenenkään muun harteille.
Kristian sanoo olevansa päihdeongelmainen koko loppuelämänsä. – En pysty hallitsemaan aineita, joten raittius on mahdollista vain kieltäytymällä ehdottomasti kaikista päihteistä.
Alussa raittiudesta oli päätettävä päivä, jopa tunti kerrallaan. – Nyt asiaa ei tarvitse koko ajan hokea itselleen, mutta silti töitä on tehtävä itsensä kanssa jatkuvasti, miettii Kristian ja kiittelee vertaistukiryhmiä, joista hän on saanut paljon apua.
– Vaaratonta huumetta ei ole olemassa. Kannabis on yksi vaarallisimmista aineista, vaikka monet vähättelevät sen haitallisuutta, sanoo Kristian, joka on elänyt reilun vuoden päihteetöntä elämää käytettyään huumeita noin 12 vuotta.
Kristian aloitti päihdekokeilut kaveriporukassa 13-vuotiaana.
– Ensin juotiin alkoholia ja noin 14-vuotiaana ryhdyttiin polttelemaan myös kannabista.
Kannabiksen- ja alkoholinkäyttö liittyi aluksi vain vapaa-aikaan eikä vuosiin haitannut nuorukaisen muuta elämää. Kristian kävi koulunsa ja valmistui puusepän ammattiin osastonsa parhaana oppilaana. Hän perusti perheen ja tuli isäksi parikymppisenä. Muutaman vuoden päästä syntyi perheen toinen lapsi.
Vuosien myötä Kristianin päihteidenkäyttö kuitenkin vain lisääntyi ja aineet alkoivat hallita hänen elämäänsä. – Olin klassinen porttiteoriatapaus eli siirryin miedoista yhä kovempiin aineisiin. Käytin kannabiksen lisäksi ekstaasia, amfetamiinia, heroiinia ja subutexia eli kaikkia mahdollisia Suomesta saatavia aineita.
Kristian rahoitti huumeidenkäyttönsä myymällä itse huumeita sekä tekemällä rikoksia. Tuomioita on tullut sekä aineiden hallussapidosta että rikoksista. Kristian hylkäsi perheensä ja asui lopulta kadulla. Myös yhteys vanhempiin katkesi.
"Loppu tulee
- tavalla tai toisella"
Kristian yritti pari kertaa lopettaa huumeiden käytön kotikaupunkinsa nuorten huumeiden käyttäjien hoitoyksikössä, mutta sortui takaisin aineisiin.
– Tajusin lopulta, että päihteidenkäyttöni loppuu tavalla tai toisella. Joko istun vankilassa lopun elämääni tehdyistä rikoksista tai kuolen huumeisiin. Ne vaihtoehdot eivät tuntuneet kovin houkuttelevilta, joten päätin raitistua.
Kristian soitti nuorten huumeyksikköön. Tuttu hoitaja lupasi kahden viikon katkopaikan seuraavaksi aamuksi. Hoitoon tullessaan 25-vuotias Kristian oli äärimmäisen laiha ja huonokuntoinen.
– Myös mieleltäni olin ihmisraunio. Pelkäsin kiinnijäämistä ja olin hampaisiin asti aseistettu.
Katko oli alusta asti lääkkeetön, joten vieroitusoireet olivat kovat.
– Ensimmäiseen viikkoon en päässyt sängystä ylös. Pikkuhiljaa alkoi elämä voittaa.
Katkaisuhoidon jälkeen Kristianille löytyi lääkkeetön vieroituspaikka Villa Hockeyn huumekuntoutuskodista.
– Olen ehdottomasti lääkkeettömän vieroituksen kannalla. Jos lääkkeitä käytetään, huumeongelmaa vain pitkitetään, sanoo Kristian.
Paikka miellytti Kristiania alusta asti. – Se on kodinomainen yhteisö, jossa kaikilla on sama tavoite, päästä huumeista irti. Minulla oli alusta asti halu tehdä kovasti töitä ja luulen, että henkilökunta huomasi sen.
Kristian kiittelee Villa Hockeyn työntekijöitä. – He ovat ammattitaitoisia ja monilla heistä on paljon elämänkokemusta. Se auttoi monessa asiassa, vaikkei kaikilla hoitajilla olekaan itsellään päihdetaustaa.
Villa Hockeyn perheryhmästä on ollut apua Kristianin äidille, joka silloin tällöin on osallistunut sen toimintaan.
"Päihteetöntä elämää
päivä kerrallaan"
Kristian kotiutui kymmenen kuukauden kuntoutuksen jälkeen. Nyt on meneillään jälkihuoltovaihe, jossa hän saa tukea Tampereen Huumeklinikalta. Se on myös järjestänyt hänelle asunnon ja tukihenkilön.
Kristian käy edelleen Villa Hockeyn tilaisuuksissa ja kannustaa tarinallaan kuntoutuksessa olevia päihteettömään elämään. Monista kuntoutuskodin ihmisistä on tullut ystäviä.
Kristian on saanut elämänsä raiteilleen. Hänellä on naisystävä ja hän tapaa lapsiaan kerran viikossa. Myös yhteys vanhempiin on löytynyt ja välit ovat lämpimät. Kristianilla on töitä ja asunto. Rikostuomiot on jo lähes sovitettu.
– Jos joku olisi pari vuotta sitten kertonut, miten elämäni muuttuu, en olisi uskonut. Nyt osaan nauttia tavallisesta elämästä ja pienistä asioista. Kristian ei osaa sanoa, miksi hänestä tuli narkomaani. – Olin ainoa, joka siitä 15 hengen kaveriporukasta jäi koukkuun.
Hän ei syytä sairaudestaan perimää eikä moiti vanhempiaan huonosta kasvatuksesta. –Sairaus on itsestäni lähtöisin. En vyörytä vastuuta elämästäni kenenkään muun harteille.
Kristian sanoo olevansa päihdeongelmainen koko loppuelämänsä. – En pysty hallitsemaan aineita, joten raittius on mahdollista vain kieltäytymällä ehdottomasti kaikista päihteistä.
Alussa raittiudesta oli päätettävä päivä, jopa tunti kerrallaan. – Nyt asiaa ei tarvitse koko ajan hokea itselleen, mutta silti töitä on tehtävä itsensä kanssa jatkuvasti, miettii Kristian ja kiittelee vertaistukiryhmiä, joista hän on saanut paljon apua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"– Ensin juotiin alkoholia ja noin 14-vuotiaana ryhdyttiin polttelemaan myös kannabista."
"kannabiksen lisäksi ekstaasia, amfetamiinia, heroiinia ja subutexia eli kaikkia mahdollisia Suomesta saatavia aineita."
Niin. Kannabis on se kaiken pahan alku ja juuri? Kannabiksella alkoi aineidenkäyttö ja kannabis oli syy miksi ongelmia tuli. Sillä että tämä jannu päätti koitta myös heroiinia ja amfetamiinia ei varmaankaan ole mitään tekemistä ongelmien kanssa?
Jos haluatte vastustaa kannabista niin etsikää KANNABIKSENKÄYTTÄJÄ joka on joutunut vaikeuksiin. ei sellaista joka on kiskonut kaikkea mahdollista.