Kaikki oli jätettävä

Hoitosuhde ei lopu, jos on lääkitys loppuelämäksi, vaikka haluaisi.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitosuhde ei lopu, jos on lääkitys loppuelämäksi, vaikka haluaisi.

Onko lääkityksen pakko kestää loppuelämän ajan ?
Ei se kaikissa tapauksissa niin ole, toki jotkut saattavat tarvita lääkettä.
Miten sitten siellä ulkomailla, jos sattuu oireet pahenemaan, tulee jotain psyykkistä ongelmaa vaikka pahemminkin ? Meneekö sitä siinä vaiheessa paikalliselle psykiatrille hakemaan apua ? Lääkkeillä nekin taitavat hoitaa.
Omia ongelmia ei pääse karkuun, lähtee minne tahansa. Oma psyyke ei jää kotimaahan, se on täysin mahdotonta, se seuraa aina mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitosuhde ei lopu, jos on lääkitys loppuelämäksi, vaikka haluaisi.

Käytän edelleen yhtä lääkettä, jota käyttänyt jo vuosia, ja käyttö jatkuu. Hoitosuhdetta psykiatrian puolella ei enää ole.

Anonyymi kirjoitti:

Onko lääkityksen pakko kestää loppuelämän ajan ?
Ei se kaikissa tapauksissa niin ole, toki jotkut saattavat tarvita lääkettä.
Miten sitten siellä ulkomailla, jos sattuu oireet pahenemaan, tulee jotain psyykkistä ongelmaa vaikka pahemminkin ? Meneekö sitä siinä vaiheessa paikalliselle psykiatrille hakemaan apua ? Lääkkeillä nekin taitavat hoitaa.
Omia ongelmia ei pääse karkuun, lähtee minne tahansa. Oma psyyke ei jää kotimaahan, se on täysin mahdotonta, se seuraa aina mukana.

Lue lisää

Jos sattuu oireet pahenemaan ? Se ei ole jos , vaan ne todella tulevat pahenemaan .sairaus on sairaus ja niillä tämäkin menee.

Kun nyt ei ole kyse rikollisesta ihmisestä, vaannihmisestä, joka ei kestä neuroleptejä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun nyt ei ole kyse rikollisesta ihmisestä, vaannihmisestä, joka ei kestä neuroleptejä.

No kun ei. Vaan kyse on pakenemisesta.

Ihan sama pakenetko thaimaan poliisia vai thaimaan psykiatriaa.

Millä tavalla se sairaus muuttuu siinä pakomatkalla?

Anonyymi kirjoitti:

No kun ei. Vaan kyse on pakenemisesta.

Ihan sama pakenetko thaimaan poliisia vai thaimaan psykiatriaa.

Millä tavalla se sairaus muuttuu siinä pakomatkalla?

Lue lisää

Se muuttuu sillä tavalla, että ei tarvitse syödä neuroleptej, jotka ovat kammottavia lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Se muuttuu sillä tavalla, että ei tarvitse syödä neuroleptej, jotka ovat kammottavia lääkkeitä.

Totta on, että siinä paetaan kauheita lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Totta on, että siinä paetaan kauheita lääkkeitä.

Mitäs sen jälkeen paetaan, jos meneekin psyyke ihan sekaisin ilman niitä lääkkeitä ?

Anonyymi kirjoitti:

Kun nyt ei ole kyse rikollisesta ihmisestä, vaannihmisestä, joka ei kestä neuroleptejä.

Ei kestä? Silloin niitä ei siis syödä jos eimketään vaan annetaan toisenlaista hoitoa . Itsekkyys ihmisellä on jo pitkällä jos jättää kaiken eikä ymmärrä omaa tilaansa .
Aina vaan näyttää olevan näitäkin joilla ei ole käsitystä hoitomenetelmistä .
Itse en jättäisi lapsiani egoistisesti vaan tekisin yhteistyössä lääkärin kanssa hoitosuunnitelman joka sopisi minulle, niin se hoito nykyään toimii . En tunne mitään myötätuntoa ihmistä kohtaan joka ensinnäkin on tietämätön omasta tilastaan ja toisaalta lähtee sairauden huumassa muualle . Se on sitä minä minä tyyppiä eikä mitään muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Se muuttuu sillä tavalla, että ei tarvitse syödä neuroleptej, jotka ovat kammottavia lääkkeitä.

Miten nin kammottavia lääkkeitä , ivat ihan tavallisia lääkkeit sairauteesi ja moni voi todella hyvin lääkityksensä kanssa. Ne jotka eivät voi hyvin omaavat ennakkoluuloja joissa ei ole mitään järkeä ovat kuunnelleet näiden propaganda ihmisten juttuja ymmärtämättä että ne puheet tulevat ainoastaan sairailta ihmisiltä joilla mielikuvitus lentää . Tavallinen mt potilas kyllä avun lääkkeistä

Anonyymi kirjoitti:

Miten nin kammottavia lääkkeitä , ivat ihan tavallisia lääkkeit sairauteesi ja moni voi todella hyvin lääkityksensä kanssa. Ne jotka eivät voi hyvin omaavat ennakkoluuloja joissa ei ole mitään järkeä ovat kuunnelleet näiden propaganda ihmisten juttuja ymmärtämättä että ne puheet tulevat ainoastaan sairailta ihmisiltä joilla mielikuvitus lentää . Tavallinen mt potilas kyllä avun lääkkeistä

Lue lisää

Ilman lääkkeitä ihminen paranee helposti sairaudesta joka on enemmänkin psykiatrien keksimä stereotypia


Sen sijaan
Lääkitty potilas ei parane koska lääkkeet itsessään ovat aiheuttaneet mielenterveydelle itä epätasapainoa

Anonyymi kirjoitti:

Ilman lääkkeitä ihminen paranee helposti sairaudesta joka on enemmänkin psykiatrien keksimä stereotypia


Sen sijaan
Lääkitty potilas ei parane koska lääkkeet itsessään ovat aiheuttaneet mielenterveydelle itä epätasapainoa

Lue lisää

Sanoisin, että lääkkeet eivät aiheuta mielen epätasapainoa, mutta ne voivat ylläpitää sitä epätasapainoa, joka on ollut jo ennen lääkitystä.

Kukaan ei tarvitse loppuelämäksi neuroleptejä.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei tarvitse loppuelämäksi neuroleptejä.

Ne heikentävät mm. luustoa. Kolina vaan kuuluu suussa, kun hampaat lohkeilevat ja irtoavat.

Anonyymi kirjoitti:

Ne heikentävät mm. luustoa. Kolina vaan kuuluu suussa, kun hampaat lohkeilevat ja irtoavat.

Vähemmän valittamista ja enemmän muuttamista.

Ei ole olemassa mitään mielisairautta joka estää muuttamasta johonkin parempaan maahan.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei tarvitse loppuelämäksi neuroleptejä.

Vähänpä tiedät!

Anonyymi kirjoitti:

Vähänpä tiedät!

Vähän tiedät sinäkin. Tietenkään ei ole edes omaa kokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei tarvitse loppuelämäksi neuroleptejä.

Et ole tainnut kovin montaa potilasta tavata, jos näin kuvittelet.

Anonyymi kirjoitti:

Vähän tiedät sinäkin. Tietenkään ei ole edes omaa kokemusta.

Tiedän tietysti vain sen minkä olen itse kokenut ja oppinut.

Sen olen oppinut lyhyen elämäni aikana, että "yhdenkoon sukkahousut" eivät sovi kaikille. Vaikka itse olen siitä onnekkaassa asemassa etten syö neuroleptejä tai ssri lääkkeitä enää, niin ymmärrän hyvin sen että oma kokemukseni niistä ei ole mikään abosluuttinen totuus, että kaikkien muiden ihmisten tarina menisi niin kuin omani.

Sen verran on myös kokemusta sieltä maailmalla asumisestakin, että sekään ei aina vastaa niitä makailuesitteiden mielikuvia. Mutta suomalainenhan on sellainen että se uskoo vasta kun itse näkee.

Ei ketään lähetetä pois Suomesta, se on kyllä jokaisen itsensä päätettävissä, jos jostain syystä lähtee.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei tarvitse loppuelämäksi neuroleptejä.

Minulle väitettiin vuosia, että tarvitsisin niitä loppuelämän ajan.
No, toisin kävi.

Anonyymi kirjoitti:

Vähemmän valittamista ja enemmän muuttamista.

Ei ole olemassa mitään mielisairautta joka estää muuttamasta johonkin parempaan maahan.

Mikä ja missä voisi olla parempaa, jos itsensä kanssa ei ole hyvä olla ?
Lähdetäänkö vaikka tällaisesta ajatuksesta liikkeelle ?

Anonyymi kirjoitti:

Vähemmän valittamista ja enemmän muuttamista.

Ei ole olemassa mitään mielisairautta joka estää muuttamasta johonkin parempaan maahan.

Taitaa menettää työkyvyttömyyseläkkeensä jos muuttaa pois Suomesta.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle väitettiin vuosia, että tarvitsisin niitä loppuelämän ajan.
No, toisin kävi.

Mites puolisot, lapset, työnantajat. Ovatko samaa mieltä?

Anonyymi kirjoitti:

Mites puolisot, lapset, työnantajat. Ovatko samaa mieltä?

Ei ole puolisoa, ei lapsia, ei työnantajaa.
Mutta joo, kaikki omaiset, läheiset, ystävät, kaverit, tuttavat, ovat sitä mieltä, että pärjään hyvin.
Myös omasta mielestäni pärjään ja voin psyykkisesti aivan hyvin. On mennyt jo yli kymmenen vuotta ilman lääkkeitä, eli tuskin kummempia muutoksia tulee tapahtumaan.
Olisi kiva tietää, miksi tuli mieleesi kysyä tuollaista ?

Anonyymi kirjoitti:

Vähänpä tiedät!

On ihmisiä jotka tarvitseva lääkkeitä ja ovat siihen tyytyväisiä että lääkkeen avulla elävät normaalia elämää . Et ymmärrä edes miten lääke auttaa , että huutele siellä vaan sairaana mielikuvituksiesi kanssa .

Anonyymi kirjoitti:

Minulle väitettiin vuosia, että tarvitsisin niitä loppuelämän ajan.
No, toisin kävi.

Ei kaikkien potilaiden tarvitse syödä koko elämäänsä vaan voi lopettaa kun lääkäri on todennut että ei enää tarvitse . Joidenkin on syötävä kauan riippuen sairauden laadusta

Anonyymi kirjoitti:

Mites puolisot, lapset, työnantajat. Ovatko samaa mieltä?

Eihän egoistin sellaisia ajattele miten puolison ja lasten elämä on. Egoisti se vaan ajattelee omaa itseään eikä vissiiin ole sairas edes omasta mielestään , Niin se usein menee näillä minä minä ihmisillä ayyt ovat aina muualla oma vastuu vanhempana lapsilleen ja puolison osa eivät ole hänelle tärkeitä koskaan ainoastaan mielikuvituksen tuottamat skenaariot lääkkeestä

Anonyymi kirjoitti:

Ei kaikkien potilaiden tarvitse syödä koko elämäänsä vaan voi lopettaa kun lääkäri on todennut että ei enää tarvitse . Joidenkin on syötävä kauan riippuen sairauden laadusta

Lue lisää

Kohdallani ei lääkäri todennut, etten enää tarvitse lääkkeitä, hän ( tai joku muu lääkäri ) olisi niitä mielellään syöttänyt varmaankin loppuelämäni.
Päätöksen tein itse, yritin kyllä puhua lääkäreille, että voisiko lääkitystä lopettaa, mutta siihen ei suostuttu, joten oli tehtävä itse jotain. Eli lopetin, eikä siitä seurannut mitään ikävää psyykelleni.

Muutamia kymmeniä vuosia sitten olisin päässyt jäämään etelän maille töihin loppukesäksi ja syksyksi, asiat olisi hoidettu tarkkaan sitä varten.
Minulla sattui olemaan lääkitykset, eikä psyykekään ollut missään parhaassa kunnossa, niin yksinkertaisesti en uskaltanut jäädä, olin kovin epävarma itsestäni, en halunnut riskeerata mitään. Mitä, jos olisikin tullut ongelmia ?
Sen verran aina ymmärsin, vaikka kuinka huonona henkisesti ajoittain olin, että millaiset riskit missäkin asiassa saattaa olla.

Anonyymi kirjoitti:

Muutamia kymmeniä vuosia sitten olisin päässyt jäämään etelän maille töihin loppukesäksi ja syksyksi, asiat olisi hoidettu tarkkaan sitä varten.
Minulla sattui olemaan lääkitykset, eikä psyykekään ollut missään parhaassa kunnossa, niin yksinkertaisesti en uskaltanut jäädä, olin kovin epävarma itsestäni, en halunnut riskeerata mitään. Mitä, jos olisikin tullut ongelmia ?
Sen verran aina ymmärsin, vaikka kuinka huonona henkisesti ajoittain olin, että millaiset riskit missäkin asiassa saattaa olla.

Lue lisää

Onko sinulla vieläkin lääkitys?

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla vieläkin lääkitys?

Ei ole ollut enää suunnilleen kymmeneen vuoteen.
Sain ongelmani ratkottua ja aloin pärjäämään psyykkisesti paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ollut enää suunnilleen kymmeneen vuoteen.
Sain ongelmani ratkottua ja aloin pärjäämään psyykkisesti paremmin.

Elämän ongelmat eivät ole sairauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Elämän ongelmat eivät ole sairauksia.

Eivät olekaan, mutta esim. kohdallani tapahtui niin, kun ongelmat kasaantuivat ja pahenivat, aloin oireilemaan psyykkisesti aika rajustikin.
Kaikki se haittasi jokapäiväistä elämääni, niin kyllä itse sen ajattelin sairaudeksi.
Siis ongelmat ei ollut sairaus, mutta niistä seurasi sairastuminen.
Ja toki kun vuosien jälkeen viimein sen ymmärsin, oli toipuminenkin silloin vasta mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät olekaan, mutta esim. kohdallani tapahtui niin, kun ongelmat kasaantuivat ja pahenivat, aloin oireilemaan psyykkisesti aika rajustikin.
Kaikki se haittasi jokapäiväistä elämääni, niin kyllä itse sen ajattelin sairaudeksi.
Siis ongelmat ei ollut sairaus, mutta niistä seurasi sairastuminen.
Ja toki kun vuosien jälkeen viimein sen ymmärsin, oli toipuminenkin silloin vasta mahdollista.

Lue lisää

Mikä se sairaus sitten oli?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä se sairaus sitten oli?

Sinulle on ihan turhaa sanoa mistään mitään, kun joka palstalla olet jo pitkään inttänyt vastaan kaikessa, mihin joku ottaa kantaa.
"....se kun ei ole sairaus....vaan mielikuva...kielikuva...jne..."

Anonyymi kirjoitti:

Elämän ongelmat eivät ole sairauksia.

Mutta ne tekevät ihmiset sairaaksi jos on herkkä hermosto . Joten tuollaiset sananlaskut eivät auta ketään

Anonyymi kirjoitti:

Mutta ne tekevät ihmiset sairaaksi jos on herkkä hermosto . Joten tuollaiset sananlaskut eivät auta ketään

Silloin pitäisi selvittää ja korjata ne ongelmansa. Itse! Lääketiede hoitaa sairauksia, ei muita elämän ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät olekaan, mutta esim. kohdallani tapahtui niin, kun ongelmat kasaantuivat ja pahenivat, aloin oireilemaan psyykkisesti aika rajustikin.
Kaikki se haittasi jokapäiväistä elämääni, niin kyllä itse sen ajattelin sairaudeksi.
Siis ongelmat ei ollut sairaus, mutta niistä seurasi sairastuminen.
Ja toki kun vuosien jälkeen viimein sen ymmärsin, oli toipuminenkin silloin vasta mahdollista.

Lue lisää

Ei elämän ongelmista johtuva stressi ja pahoinvointi ei ole sairaus.Ei ole vaikka kuinka rajuja ja toimintakykä alentavia ne oireet on.

Minä muutin vuodeksi Kreikkaan. Lopetin lääkkeet seinään, ja paranin..

Tullaan delegaation kanssa ovelle hakemaan piikkiä, jos ei ole mennyt itse sinne.

Eli psykiatriaa pakoon lähteminenkin on siis mielisairaus!

Anonyymi kirjoitti:

Eli psykiatriaa pakoon lähteminenkin on siis mielisairaus!

Jaa, Mites oisko tahallaan väärin ymmärtäminen osa mielisairautta?

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, Mites oisko tahallaan väärin ymmärtäminen osa mielisairautta?

Taas nähdään, että mielisairaus tarkoittaa käytöstä josta joku toinen ei pidä.

Valittamiseen taipuvainen ihminen tuskin lopettaa valittamista koskaan, vaikka elämäntilanteet muuten vaihtelisivatkin.