Remu Aaltonen suoltaa kaameeta skeidaa Iltalehden jutussa.

Ja tietysti joku nuori naistoimittaja, joka imponeeraantunut näiden vanhojen horopierujen kuuluisuusimagosta, on kasannut koko naurettavan haastattelun.

Kääpiö, narsujen tapaan, on kaikkea ja kaikessa mukana. On upeaa uutta musaa tehty, on selätetty sairaudet ihan omin voimin tietysti, ollaan yhteydessä universumiin, joka vastaa kun kääpä kysyy siltä jotain, on valtavat määrät ulkomailta tuotuja vanhoja esineitä, joiden kaikkien tarinan Remu tuntee. Käytännössä krääsää ja romua, keräijämania niin ei voi heittää mitään pois, ostaa vaan lisää krääsää, kuvassa on mm kymmenet rillit. Näidenkö jokaisen tarina Remu tuntee, ne rillitkö muka jotenkin erityisen arvokkaita? No eivät ole. Remu poltti entisen kotinsa, eikä ollut vakuutusta, silloin äijällä oli vähän arvokkaampaakin kamaa, mutta kaikki se paloi.

Remu ottanut näköjään myös Veijo Balzarin roolin ja ympäröi itsensä nuorilla naisilla, jonkun naurettavan mentori-setämies-kuuluisuus-new age-universumkuiskaaja
- suitsutuksen avulla, "työstää elektronista vaihtoehtomusiikkia nuorten feministitaiteilijoiden Vivian Leskisen ja Aliisa Koiviston kanssa". Oksennus. Jos Vivian ja Aliisa tietäisivät mikä tää Remu oikeasti on kuvotuksiaan niin jäisi työstämiset siihen.

Kääpä vois liurumlaarumiensa sijaan kysyä siltä universumiltaan, että miten nopeasti pedofiliarikokset vanhenee.