Harri Petteri Henrikki Bimbsatti rupee ilopojaksi ja pistää bordellin pystyyn.

"Se nyt alkoi aivan vahingossa, tämä kikkelini jakelu rahasta naisille", selitti Harri Petter Henrikki kuulustelijoilleen kotikaupunkinsa poliisiasemalla.
"Kertokaa siitä!"
"Niin, hyvän hyvyyttänihän minä tähän hommaan ryhdyin, alkaessani niitä naisia naurattamaan, joita heidän tyhjä sänkynsä itketti."
Kuulustelijat vilkaisivat virnistellen toisiaan.
"Nauratitte myös poliisipäällikön vaimoa."
"En tunnusta, en tunne hänen vaimoaan! Hänen vaimonsa on nauranut jollekin aivan muulle, kuin minulle, jos nyt yleensä on nauranut millekään! On yhtä hyvin voinut itkeäkin! Huhupuheita että me toisemme olisimme tunteneet! Ha ha naurettavaa!"
"No siinä tapauksessa sitten nauratte sitä itse poliisimestarin kanssa!"
"Teillä varmaan tulee olemaan hyvin hauskaa täällä kahdestaan rupatellessanne!"
"Kahdestaan? Ette voi jättää minua tänne kahdestaan hänen kanssaan!"
"Kyllä me voimme, jos ette nyt heti kerro meille, että mikä sai teidät aloittamaan seksipalvelujenne myynnin naisille!"
"No hyvä on, minä kerron!"
"Minulla oli jo viikon ajan ollut suhde erääseen kuusikymmentäkuusi vuotiaaseen pikkutyttöön."
Kuulustelijat katsoivat toisiaan päätään puistellen.
"Niin no eihän hän enää mikään pikkutyttö ole, mutta on vain sellainen pienikokoinen.. eläkeläisnainen."
"Hänellä oli miehettömiä, sekä pikkukullisten miesten kanssa naimisissa olevia naisystäviä, jotka iltaisin olivat miehen puutteessa!"
"He kaipasivat miestä.. miestä pitämään heitä kädestä kiinni."
"Iltaisin? Miksei öisin?"
"Koska lähettivät Pekkaa ja Pätkää iltaisin, eivät öisin! Naurettiin niille yhdessä!"
"Joskus jäin yöksikin, ja nauratin heitä, heille seksivitsejä aamuun saakka kertoen!"
"Pidätte meitä pilkkananne!"
"No niinhän minä pidän!"
"Enkä minä pelkää sitä sen vaimon mukaan kuulemma pikkukullista polliisiakaan, sitä teidän poliisimestariannekaan!"
"Sen vaimo lupasi antaa sille sellaisen selkäsaunan, että muistaa sen lopun ikänsä, jos se minuun edes sormellaan koskee!"

(Anteeksi jos nyt vein teiltä teidän kallista aikaanne, tätä tyhmää tarinantekelettäni teillä luetuttaessani!
Mutta kun en nyt parempaa tälläkään kertaa keksinyt!)