"Ulkopoliittisen instituutin tutkija Joel Linnainmäki tulkitsee viime aikoina julkisuuteen tulleet ulkopolitiikan linjaerot eräänlaisena kulttuurisodan jatkeena."
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010746155.html
"Ulkopoliittisen instituutin tutkija Joel Linnainmäki arvioi, että ulkopoliittinen johto ei ole onnistunut yrityksessään viestittää yhtenäisyyttään ulkopolitiikan linjassa.
Perjantaina tätä yritettiin sekä tasavallan presidentti Alexander Stubbin että pääministeri Petteri Orpon tiedotustilaisuudella.
”Se, ettei hallituksen ja presidentin välittämä kuva Suomen ulkopoliittisesta linjasta pysynyt yhtenäisenä edes yhtä kokonaista päivää kertoo huonoa. Ulkopoliittisen johdon tavoite välittää yhtenäinen viesti ei onnistunut”, Linnainmäki sanoo.
Stubbin ja Orpon tiedotustilaisuuksien jälkeen perjantaina maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) vahvisti julkisuuteen, että hän oli jättänyt tp-utvassa eriävän mielipiteen koskien Suomen äänestyspäätöstä YK:ssa.
Tp-utva on presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteinen kokous.
Suomi äänesti YK:ssa sen puolesta, että Israelin siirtokunnat miehitetyillä palestiinalaisalueilla todetaan laittomiksi.
Eriävät näkemykset ulkopoliittisesta linjasta eivät sinällään ole poikkeuksellisia. Poikkeuksellista oli, että Essayah kertoi asian Demokraatti-lehdelle. Tp-utvan keskustelut pidetään normaalisti kaukana julkisuudesta.
Ristiriitoja ulkopoliittisessa johdossa syntyi tätä ennen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps) päätöksestä jättäytyä Ukrainan jälleenrakennuksen tasa-arvoliittouman ulkopuolelle. Presidentti Stubb kritisoi tiedonkulkua asiaan liittyen.
Ulkopoliittisen keskustelun vapautuminen on itsessään hyvä asia, tutkija arvioi.
”Eri asia on kuitenkin, käydäänkö yleistä ulkopoliittista keskustelua vai tulevatko ulkopoliittisen johdon sisäiset ristiriidat julkisuuteen.”
Erityisesti keskeisten toimijoiden yhteistyön pitäisi toimia mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti, Linnainmäki sanoo.
Hän muistuttaa, ettei eriävän mielipiteen merkitys tp-utvassa ole kovin suuri, koska kyseessä ei ole muodollisesti päätöksentekoelin.
”Mutta kyllä varmasti olisi ollut viisaampaa kertoa suoraan, että tämmöinen erimielisyys on ollut, koska se joka tapauksessa selvästi haluttiin kristillisdemokraattien näkökulmasta ja ministeri Essayhin näkökulmasta tuoda julkisuuteen.”
Linnainmäki nostaa esiin myös hallituksen sisäisen yhtenäisyyden merkityksen.
”Kysymys on myös siitä miten yhtenäinen hallituksen on ulkopolitiikasta oltava. Mitä erimielisempänä hallitus menee tp-utvan kokouksiin, sitä enemmän pelitilaa presidentille tarjoutuu.”
Miksi ulkopolitiikasta riidellään julkisesti juuri nyt?
Linnainmäki katsoo, että osin on kyse sattumasta. Nyt päivänpolttavia ovat kysymykset, joihin liittyen hallituksessa on arvoristiriitoja.
Esiin tulleet kysymykset, kuten seksuaalivähemmistöjen asema ja Lähi-itä-kysymykset ovat olleet lisäksi kristillisdemokraateille ja perussuomalaisille aiemminkin tärkeitä.
Nyt puolueiden puheenvuorot kuitenkin saavat enemmän painoarvoa, kun puolueet ovat hallituksessa ja kyse on myös Suomen ulkopoliittisesta linjasta.
”Kyllähän tämä on osittain tällaista kulttuurisotien jatketta ulkopoliittisessa tilassa, mikä on tietysti hieman uutta tässä laajuudessa hallituksen sisällä.”"
Kristillisdemokraatteja voi jollain tasolla ymmärtää, vaikka heiltä ei löydy juuri sympatiaa Palestiinan kristitylle vähemmistölle eikä Al-Holin leirin naisten kiduttamalle jesidivähemmistölle. En ainakaan muista heidän tehneen välikysymystä suomalaisten osallisten asettamisesta syytteeseen. Heidän kristillisyytensä vaikuttaa olevan rodullisesti ehdollista, mutta se on ymmärrettävää, koska se on johdonmukaista.
Perussuomalaisten synninpäästö on vielä vaikeampi. Periaatteessa he eivät välitä kummastakaan vähemmistöstä, muslimeista tai juutalaisista. On muistettava puolueen äärioikeistolaiset sympatiat ja se, että puolue vastustaa kiihottamisen kriminalisointia. Käytännössä kyseessä on sivistynyt holokaustin vähättely. Koska muslimit kuitenkin nähdään "pahempina" kuin juutalaiset, puolue kerää nyt populistisia pisteitä Israelin ystävänä.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010746155.html
"Ulkopoliittisen instituutin tutkija Joel Linnainmäki arvioi, että ulkopoliittinen johto ei ole onnistunut yrityksessään viestittää yhtenäisyyttään ulkopolitiikan linjassa.
Perjantaina tätä yritettiin sekä tasavallan presidentti Alexander Stubbin että pääministeri Petteri Orpon tiedotustilaisuudella.
”Se, ettei hallituksen ja presidentin välittämä kuva Suomen ulkopoliittisesta linjasta pysynyt yhtenäisenä edes yhtä kokonaista päivää kertoo huonoa. Ulkopoliittisen johdon tavoite välittää yhtenäinen viesti ei onnistunut”, Linnainmäki sanoo.
Stubbin ja Orpon tiedotustilaisuuksien jälkeen perjantaina maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) vahvisti julkisuuteen, että hän oli jättänyt tp-utvassa eriävän mielipiteen koskien Suomen äänestyspäätöstä YK:ssa.
Tp-utva on presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteinen kokous.
Suomi äänesti YK:ssa sen puolesta, että Israelin siirtokunnat miehitetyillä palestiinalaisalueilla todetaan laittomiksi.
Eriävät näkemykset ulkopoliittisesta linjasta eivät sinällään ole poikkeuksellisia. Poikkeuksellista oli, että Essayah kertoi asian Demokraatti-lehdelle. Tp-utvan keskustelut pidetään normaalisti kaukana julkisuudesta.
Ristiriitoja ulkopoliittisessa johdossa syntyi tätä ennen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps) päätöksestä jättäytyä Ukrainan jälleenrakennuksen tasa-arvoliittouman ulkopuolelle. Presidentti Stubb kritisoi tiedonkulkua asiaan liittyen.
Ulkopoliittisen keskustelun vapautuminen on itsessään hyvä asia, tutkija arvioi.
”Eri asia on kuitenkin, käydäänkö yleistä ulkopoliittista keskustelua vai tulevatko ulkopoliittisen johdon sisäiset ristiriidat julkisuuteen.”
Erityisesti keskeisten toimijoiden yhteistyön pitäisi toimia mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti, Linnainmäki sanoo.
Hän muistuttaa, ettei eriävän mielipiteen merkitys tp-utvassa ole kovin suuri, koska kyseessä ei ole muodollisesti päätöksentekoelin.
”Mutta kyllä varmasti olisi ollut viisaampaa kertoa suoraan, että tämmöinen erimielisyys on ollut, koska se joka tapauksessa selvästi haluttiin kristillisdemokraattien näkökulmasta ja ministeri Essayhin näkökulmasta tuoda julkisuuteen.”
Linnainmäki nostaa esiin myös hallituksen sisäisen yhtenäisyyden merkityksen.
”Kysymys on myös siitä miten yhtenäinen hallituksen on ulkopolitiikasta oltava. Mitä erimielisempänä hallitus menee tp-utvan kokouksiin, sitä enemmän pelitilaa presidentille tarjoutuu.”
Miksi ulkopolitiikasta riidellään julkisesti juuri nyt?
Linnainmäki katsoo, että osin on kyse sattumasta. Nyt päivänpolttavia ovat kysymykset, joihin liittyen hallituksessa on arvoristiriitoja.
Esiin tulleet kysymykset, kuten seksuaalivähemmistöjen asema ja Lähi-itä-kysymykset ovat olleet lisäksi kristillisdemokraateille ja perussuomalaisille aiemminkin tärkeitä.
Nyt puolueiden puheenvuorot kuitenkin saavat enemmän painoarvoa, kun puolueet ovat hallituksessa ja kyse on myös Suomen ulkopoliittisesta linjasta.
”Kyllähän tämä on osittain tällaista kulttuurisotien jatketta ulkopoliittisessa tilassa, mikä on tietysti hieman uutta tässä laajuudessa hallituksen sisällä.”"
Kristillisdemokraatteja voi jollain tasolla ymmärtää, vaikka heiltä ei löydy juuri sympatiaa Palestiinan kristitylle vähemmistölle eikä Al-Holin leirin naisten kiduttamalle jesidivähemmistölle. En ainakaan muista heidän tehneen välikysymystä suomalaisten osallisten asettamisesta syytteeseen. Heidän kristillisyytensä vaikuttaa olevan rodullisesti ehdollista, mutta se on ymmärrettävää, koska se on johdonmukaista.
Perussuomalaisten synninpäästö on vielä vaikeampi. Periaatteessa he eivät välitä kummastakaan vähemmistöstä, muslimeista tai juutalaisista. On muistettava puolueen äärioikeistolaiset sympatiat ja se, että puolue vastustaa kiihottamisen kriminalisointia. Käytännössä kyseessä on sivistynyt holokaustin vähättely. Koska muslimit kuitenkin nähdään "pahempina" kuin juutalaiset, puolue kerää nyt populistisia pisteitä Israelin ystävänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kullttuurisodan jatke ... ? Natsikulttuurin ja normaalien ihmisten kulttuurin
välinen vai mikä ... ?
Putin on pyhä . Venäjä on hieno maa . Ei lakkoja eikä mielenosoituksism . Valtio ja olikarkit tietää työläisen parhaan .