moi.mä olen 17 vuotias lukiolainen ja pitäs tässä alkaa lukee kirjotuksiin mut ei oikein huvita ku tää koko alku vuosi on ollut aika raskas,tai no mun koko elämäni on varmaan ollu.mulla oli ollu jo vähä pidempää masennusta ilmassa,mut kaikki laukes sillon ku mun äiti tappu mun kissani.mulla on sitä tosi paljon ikävä.mä raivostuin sille ämmälle niin ett kävin sen kimppuun enkä mä kadu sitä yhtää.sit seuraavana iltana poliisit vei mut perhetukikeskukseen,jossa mä majailin kolmisen viikkoa.sieltä sit sain paikan itsenäistyvien nuorten osastolle,jonka kautta nyt sain sit oman kämpän.mua ahdistaa ihan hirveesti olla yksin,mut mä en saa sitä kellekään sanotuks.mä vaan esitän aina hymyilevää ja ilosta tyttöö.tänäänki mä oon vaan itkeny siitä lähtien ku yks työntekijä kävi kattomassa mua.mä en ees oiken tiiä mikä mua ahdistaa tänään ja yleensäkin.mä oon niin huono puhumaan mun asioista. äitini kanssa mä en oo tällä hetkellä minhkään laisissa väleissä. ja sikä nyt yrittää esittää oiken täydellistä isää ja korvata kaiken mitä enne on sen juomisen takia tapahtunu. se ostelee ja lahjoo mua kaikilla mahdollisilla tavoilla.jos mä vaan tietäisin mikä mulla on niin sen yli olis paljon helponpi päästä. mut mun vaan täytyy esittää urheeta tyttöö vanhemmilleni,tai no lähinnä isälle...
olis kiva kuulla toisten lohduttavia sanoja...
olis kiva kuulla toisten lohduttavia sanoja...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos olet itsenäistynyt niin miksikäs et ottas kissaa takas ?, jos se vaikka piristäs...
en tiiä kestäisinkö menettääsitäsit joskus taas ja toiseks tän järjestön asunnoissa ei saa olla kotieläimiä... =(
Moikka, ei sun tartte kärsiä.
Jos kiinostaa voin kertoa lisää.
Lääkkeet ym.
mulla on ollu pitkään riitaa äidin kanssa.masennusta kohta vuoden.mulla on nainen jota rakastan,ja hän rakastaa mua.nyt ei oikein masennakkaan,mutta toi ahdistus,se vie kaikki voimat.en kestä.kamala tunne.en tiedä yhtään minkä takia mua ahdistaa.ehkä tyttöystäväni menettämisen pelko.
oon käyttäny kyll tenozia, opamoxia ja levozinia,mut ei mulla niihin reseptiä oo ollu...pölliny isältäni.tiiän et se on väärin, mut mä en halua mennä lääkärii,koska sit iskä taas huolestuis lisää.vai tarviiko alaikäsen vanhempien tietää jos sä käytät masennuslääkkeitä? en oo niitä nyt kesällä käyttäny ollenkaa ainakaa viel ku aattelin ett kesäl olis kaikki toisin mut en ny tiiä onko...
Moikka.
Mun mielestä sun kannattais kertoa Isälles, et sun ei ole hyvä olla.
Itse Isänä voin vakuttaa sulle ettei Isäsi siitä suutu, päin vastoin.
Mainitsemasi lääkkeet ovat rauhottavia joita myös itse käytän.
Kaikilla lääkäreillä on kuiteskin vaiti-olovelvoite joten siitä ei kannata huolestua.