Kivaa on olla tällanen RunaWayWife-elämä kun aina voi lähteä kiitää jos asiat ei miellytä. Varsinkin kun tullaan Aina hakemaan takas. Varsinkin kun kysytään, että etkö vieläkään tiedä missä se sun paikka on ja asema? Varsinkin kun aina on palkinto koska en ole koskaan asemaani sotkenut😀 En kussut koskaan omiin muroihini! En koskaan niin tyhmä olis voinut olla vaikka moni ehkä luuli. Mulla on asema Mies ja paikka enkä ole sitä mitenkään koskaan loannut. Aina tykätä voi! Vai mitä olet mieltä?
Kyllähän se Mies aika
Anonyymi-ap
26444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
jotenkin en päässy mukkaan tuohon
En minäkhään päässyt tähän naisellisen miehen höpinään mukaan
Vaikea sanoa tähän yhtään mitään aloittajalle. Kaikilla on se asemansa kuitenkin.
Kaikilla on asemansa ja kaikilla oma päätäntävalta kuinka petaa niin elää. Eihän se sitä katso etteikö joskus olisi tehnyt mieli panna menemään. Tiukan paikan tullen aina tietoisena siitä, että moraali ja järki kulkee Aina kuitenkin alapään edellä. Niin ei kyllä aina kaikilla valitettavasti ollut. Itsellä ei mitään ongelmaa tässä yhteydessä koskaan ollut. Kukin tyylillään.
Ei pidä muroihinsa pissiä. Aina kostautuu jos ei heti niin pitkässä juoksussa. Se on sellanen sanontakin että jos sutta lähtee pakoon tulee karhu vastaan!
Ja venäläisistä sanotaan, että kyllä ne miinaa raivaa kun enemmän pelottaa omat lahtarit
Yläpään pitää tietää mitä alapää tekee vai mitä Mies?
Tai alapään mitä yläpää on mieltä.
Kyse ei ole mistään ei miellytä -asiasta vaan ihan oikeasta elämästä. Miten sellainen voisi miellyttää että jutellaan vaikka kuukausitolkulla, vaikka kuinka kauniisti puhuen, mutta vain puhuen. Sekin voisi olla elämää jos seassa on oikeaa, fyysistä elämää, jolloin jonkinlainen reaalipohja asiassa säilyisi. Sensijaan yksinomaan jossain netissä keskustelu näyttää enemmänkin pakenemiselta kun aidolta halulta ottaa ja ylläpitää yhteyttä toiseen.
Jaa no mikä sen sitten käynnistäisi. Ei mikään iltarukous ainakaan vuosien kokemus jo tästä.
Sitä toista osapuolta ei kiinnosta muuta kun silloin kun alapää niin sanoo.
Onpa katkeraa menoa kehitellä miesrollin juttuihin jännittäviä jatkokertomuksia
Aina voi jälkikäteen jossitella ja yrittää ajatella, minä tein kaiken oikein mut se toinen kusi vaikka muroihinsa jos ei muuta älynnyt. Yleensä näkee sen toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset suurennuslasilla ja se oma tekeminen voi olla kai liian lähellä itseä arvioida puolueettomasti. Minulla lähtökohtana on aina realismi ja rehellisyys, enkä todellakaan ajattele kusseeni mihinkään kuin normaalisti mustaan aukkoon. Jos vahingossa eksyn Kempeleelle, enkä näe siellä ristin sielua. Fiksuna ihmisenä päätän, en jää tänne. Venäjälle en mene kun eri raideleveys, jotain muuta voisi ollakin hyvä vaihtoehto. Pääasia et siellä on elämää, inhimillisiä, avoimia, rehellisiä ihmisiä, ainakin joita elämääni voisin päästää.
Rehellinen pitää aina olla älä mene venäjälle!
Suksi vit...uun silmistä. Saa...tanan paskaläjä.
T. Hän 1
Hermot mennyt jollain.
No mutta onpahan sullakin jotain mitä päivitellä, ei nämä aloittajamiehen maneerit ny niin kekseliäitä ole, eikä sinunkaan
Hän on homohermoinen. Huonohermoinen jos hermoja ollenkaan.
Ulkopuolelta seuranneena. Kestäisitkö pari vuotta vattuilua itse kuunnella sinuun kohdistettuna.. Varmaan tykkäät vattuilusta, leipälajisi.
Onhan se mukavaa olla sellainen joka paikan lirkutteleva naistenmies. Vaihtaa naista kuin sukkaa ja häippäsee, kun tilanne käy ahtaaksi. Kliffa juttu hei!
Sukat pitää vaihtaa päivittäin samoin kalsarit.
Voisit vähän vähemmällä vaihdolla selvitä naisten suhteen. Yksi riittäisi mun mielestä.
Osui! Huh! 🫣
Kiitollisena vedestä ja Wilfasta nyt kun vettä on. Tok'manilta veden keitin, heitinkeitin.
Voi aikoja, voi tapoja. Kiusaamisen yksi paradoksi on se, että kiusaaja luulee olevansa kovakin mies.
Palstaa voisi verrata puitten kasvuun ja huoltoon.
Koneellako vaan sileäksi. Jep, kyllä olen tehnyt monta jousta sillä tavalla. Vannesahalla vaan puu halki keskeltä ja sitten ohentelua ja vähän kaventeluakin samalla aseella. Kuivauksen jälkeen saatan näyttää puukkoakin, mutta loppu menee pääasiassa hiomakoneella. Jos selässä on isoja kyhmyjä, niin pyrin tietysti seurailemaan niitä ottamalla vatsapuolelta vähän enemmän kyhmyn kohdalta. Varsinainen tilleröinti sitten siklillä ja raspilla.
Tässä menetelmässä on kieltämättä omat riskinsä, kuten jokainen vannesahaa käyttänyt tietää. Terä saattaa ottaa nurjalta puolelta puuta enemmän kuin mitä päälle näkyy ja silloin esim. jousen keskikohdasta saattaa tulla liian heikko. Ei auta olla liian hätäinen tai varomaton.
Voi olla, että kiilan kanssa halkaisu on silti parempi ratkaisu, puu kun repeää silloin syiden mukaisesti. Saattaa olla, että vannesahalla syistä piittaamatta halkaisu puu vetää itsensä hieman propelliksi helpommin kuivausvaiheessa. Tämä pieni propellius tai kieroon kuivuminen ei ole minua niin haitannut omaan käyttöön tulevissa jousissa. Monasti siitä on etuakin, kun jousenjänne tulee lähemmäksi toista reunaa, niin paradoksi pienenee ja nuolten jäykkyyserot eivät ole niin kriittisiä.