Mietin kuinka karmivaa olisi olla joku seko; pelimies, epävakaa, narsisti tms. Sellainen joka sössii kaiken. Elää itsekkäästi, valehtelee, manipuloi, mustamaalaa jne. Sitten jos sattuisi ihme kohdalle ja rakastuisi. Sitten ei osaa toimia vaan on yhtä idiootti kuin aina, sama vanha tollo. Mitähän tuntuu tajuta ettei ole sen rakastamansa rakkauden arvoinen?
Puupäät vain on
Anonyymi-ap
9269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enbuske?
Tuontyyppinen ihminen ei rakasta muita kuin itseään.
Voi joskus rakastuakin, kun oikea astelee kohdalle. Mutta ei osaa toimia koska on pölvästi. Silloin tajuaa mikä on ja sen ettei ole toisen arvoinen. Raaka tunne kun totuus lyödään päin pläsiä.
Ei rakasta kun ei osaa. Tunnevammaisena jäljittelee muiden tunteita. Tuollainen on vain tyhjä kuori. Iilimadot irtoaa polttamalla. Elämä alkaa kun niistä iljetyksistä pääsee eroon.
Puhutko itsestäsi vai luuletko puhuvasi jostain julkkiksesta?
Kun pää on täynnä sahanpurua, ei ole paljoa tehtävissä.
ja sitten aloittaja huomasi olevansa juuri tuollainen...?
Olisi surullista olla tuollainen seko, narsku tai psykopaatti tai muutoin mielenvikainen. Tyhjä sisältä, aina pitää varastaa muilta. Epäonnistunut luonnonoikku jolla ei ole arvoa, riesana muille. Muut sairastuvat, kun joutuvat olemaan hänen pauloissaan, tulee uupumusta, syöpää ja yleensäkin sairastuu helpommin kun toinen imee voimat. Kaikkein parasta olisi että riesa kuolisi pois muita kiusaamasta. Niille on oma paikka alakerrassa.
On se onni että osaan rakastaa, olen poskettoman rakastunut yhteen upeeseen naiseen. Ei itsellä ole ongelmia itsekkyyden ja mielenterveyden parissa.