projekti on ollut kuoleman projekti, koska menetin paljon hyviä elinvuosia, enkä pystynyt kauhistukseltani edes ajattelemaan normaalisti, alkaen yli kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta, liittyen itselle mieluisaan työpaikkaan. Siitä lähtien olen kokenut projektin kiusaamisprojektina! Kymmenen vuotta hakattu henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Haluan elää rauhassa ja vähällä rahalla, kunhan hakkaaminen loppuu, sitä toivon todella, koska haluan tunteeni takaisin omien lapsieni takia. Olen kokenut olevani huono äiti, koska en tunne asioita ja elämää samalla tavalla kuin tunsin vielä monia vuosia sitten, tunteet ovat latistuneet olo ja on voimaton. Marraskuun alusta toivon pääseväni tekemään itselle mieluista työtä, muuten vointi yhä huonoee ja siksi alkoholikin maistuu enemmän.
Minun näkökulmasta
Anonyymi-ap
5225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moni varmaan ajattelee, että minun pitäisi ajatella lapsiani ja heidän tulevaisuuttaan, mutta en pysty siihen, koska olen monien vuosien rankkojen kokemusten takia lähes tunteeton. Pystyn ajattelemaan vain sitä, että kunpa projekti loppuisi ja saisin sen elämäni takaisin, ettei sitä olisi aloitettu ja olisin saanut asua näihin aikoihin saakka omassa ensimmäisessä asunnossa. Ja toinen mitä pelkään on se, että kuolen projektin takia, että se kauan kestänyt stressi ja ahdistus tappaa minut. Tämä kaikkien kannattaa todellakin sisäistää, olen mieluummin köyhä kunhan vaan saan elää huomisesta lähtien ilman projektia. Lähestymis- ja yhteydenottokielto koskee ihan kaikkia ja kaikenikäisiä, koska en todellakaan jaksa ruveta tutustumaan keneenkään, tunnen eläväni toinen jalka jo haudassa! Olen rukoillut iltaisin, etten enää joutuisi kokemaan minkäänlaista kautta rantain kertomista ja se päivä kun huomaan ettei sitä enää ole ollenkaan, on päivä joka alkaa muuttaa elämääni paremmaksi! En jaksa auttaa ketään, koska oma jaksamiseni menee omaan tarpeeseen. ja siihen että selviän päivästä kerrallaan. Olen hyvin hauras ja vahingoittunut ja hyvin huonosti voiva ihminen pysty muuhun kuin juuri ja juuri itsensä kannattelemiseen. Niin se vain on, ajattelen että varmasti kaikki ne jotka ovat kokeneet äärimmäisen rankkoja vuosia ymmärtävät mistä on kyse, kun ihminen on todella uupunut.
En nyt pysty edes ajattelemaan milloin voisi olla sellainen aika, että jaksaisin ruveta tutustumaan uusiin ihmisiin. Sitä ei voi määritellä ulkopuolelta sen tietää vain ihminen itse, eikä sitä muut voi nopeuttaa ulkopuolelta. Voi myös käydä niin, ettei sellaista tarvetta tulee enää koskaan ja se voi myös liittyä siihen että, koska kokee tulleensa kiusatuksi niin ei enää jaksa luottaa ihmisiin! Projektin aloitus ilman lupaani niin laaja-alaisena tuntuu sekin kiusaamiselta ja oikeastaan koko projekti oli täysin turhaa, koska se pilasi omat itselle tärkeät suunnitelmat ja siinä tehtiin se todella kammottava virhe, ettei minulta edes kysytty tarvitsenko apua! Jos minulta olisi sitä kysytty olisin vastannut etten tarvitse, koska olen jo suunnitellut miten sen haluan elää. Ylipäätään uusiin ihmisiin ei ole minulle mitenkään välttämätöntä ja projekti on vain vahvistanut tätä tunnetta. Se liittyy juuri siihen kauheaan kautta rantain kertomiseen, jonka olen kokenut aivan kammottavaksi kokemukseksi. Mitään niin kauheaa en ole koskaan elämässäni kokenut!
Ihan ymmärrettävää. Toivottavasti pääset projekteista eroon ja saat rauhan.
Ketä sinä mielestäsi tulet taukki ymmärtämään, kun vastailet tälle miestrollille? Et taida olla itse sen eheämäii henkisesti
Olisi mukavaa tietää miten paljon ap kuluttaa aikaansa palstalla. Ei taida jäädä aikaa etsiä sitä itsensä ikäistä. Veikkaan kylläkin, että olet onnellisesti naimisissa ukkopaha.