Minun näkökulmasta

Moni varmaan ajattelee, että minun pitäisi ajatella lapsiani ja heidän tulevaisuuttaan, mutta en pysty siihen, koska olen monien vuosien rankkojen kokemusten takia lähes tunteeton. Pystyn ajattelemaan vain sitä, että kunpa projekti loppuisi ja saisin sen elämäni takaisin, ettei sitä olisi aloitettu ja olisin saanut asua näihin aikoihin saakka omassa ensimmäisessä asunnossa. Ja toinen mitä pelkään on se, että kuolen projektin takia, että se kauan kestänyt stressi ja ahdistus tappaa minut. Tämä kaikkien kannattaa todellakin sisäistää, olen mieluummin köyhä kunhan vaan saan elää huomisesta lähtien ilman projektia. Lähestymis- ja yhteydenottokielto koskee ihan kaikkia ja kaikenikäisiä, koska en todellakaan jaksa ruveta tutustumaan keneenkään, tunnen eläväni toinen jalka jo haudassa! Olen rukoillut iltaisin, etten enää joutuisi kokemaan minkäänlaista kautta rantain kertomista ja se päivä kun huomaan ettei sitä enää ole ollenkaan, on päivä joka alkaa muuttaa elämääni paremmaksi! En jaksa auttaa ketään, koska oma jaksamiseni menee omaan tarpeeseen. ja siihen että selviän päivästä kerrallaan. Olen hyvin hauras ja vahingoittunut ja hyvin huonosti voiva ihminen pysty muuhun kuin juuri ja juuri itsensä kannattelemiseen. Niin se vain on, ajattelen että varmasti kaikki ne jotka ovat kokeneet äärimmäisen rankkoja vuosia ymmärtävät mistä on kyse, kun ihminen on todella uupunut.

Ihan ymmärrettävää. Toivottavasti pääset projekteista eroon ja saat rauhan.

Olisi mukavaa tietää miten paljon ap kuluttaa aikaansa palstalla. Ei taida jäädä aikaa etsiä sitä itsensä ikäistä. Veikkaan kylläkin, että olet onnellisesti naimisissa ukkopaha.