Viesti taivaiseen! En ikinä unohda sinua

Voisinpa viimeisen kerran nähdä sinut ja hyvästellä erilailla miten tein. Kunpa olisin sinun kuoleman jälkeen ehtiny viimeisen kerran nähdä kuinka sinut oli puettu kauniiksi ja rauhallinen ilme sinulla.

Mutta viimeinen näky, että näin sinut kuolleena sängyssä ja miksi se oli minä joka sinut löysi kuoleena. Sitä olen miettinyt ehkä muuten en ikinä olisi uskonut, että olet kuollut.

En edelleenkään meinaa uskoa, mutta on pakko.

Haluaisin palata koko sydämestäni siihen viimeiseen iltaan kun näin sinut elossa ja sanoa, että rakastan sinua yli kaiken ja olet ehdottomasti tärkein ihminen minulle ja kiittää sinua kuinka monet kerrat siedit minun käytöstä ja etkä koskaan luovuttanut.

Sinä olet koko elämäni ollut ainoa ihminen, joka on uskonut minuun ja halunnut että minun elämäni on hyvää.

Sinä olet ainoa ihminen joka EI koskaan antanut porttikieltoa.

Sinä et koskaan hylännyt minut tai jättänyt.

Sinä olet ainoa, joka on ikinä koskaan hyväksynyt minut sellaisenaan kuin oikeasti olen.

Kiitos, että rakastit minua aina vaikka en aina ymmärtänyt kun ohjasit minua kohti itsenäistä elämää ja käytökseni oli minulta sinua kohtaan välillä hirveä.

Sinä näit kuitenkin, että koska olet minut tänne luonut ja ilman sinua en koskaan olisi edes syntynyt, että et halua hylkää jotain mikä on lahja. Oma lapsi on kaikista suurin lahja.

Kiitos, ettet koskaan hylännyt minua!

Kuka kuoli?

Ikävä palstalla siksi koska joskus ihminen rakastaa toista niin paljon, ettei hylkää vaikka toinen olisi ollut huono.

En tarkoita nyt mitään että pitää hyväksyä väkivaltaa missään muodossa vaan sitä että minä olen oikeasti kokenut aidon rakkauden.

Rakkauden , joka on omanlainen joka syntyy jo aivan pienestä elämästä alkaen.

Lasten tekeminen on ihmiskunnan
suurin taakka, mitä voi kuvitella.

Entä hänen oma elämä?

Pitääkin tehdä nopeasti testamentti.