Olen tapaillut nuorta miestä, joka on 23, ja itse olen 41. Moni varmaan nyt huutaa kauhusta, ja itsekin poden outoa syyllisyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen (eikä tämän ikäinen nyt muutenkaan vanha vielä ole...), eli emme ehkä näytä naurettavilta yhdessä, mutta silti tilanne vaivaa. Tiedän ettei tällainen voi jatkua, koska kuulumme aivan eri sukupolviin. Mutta kun olen niin hullaantunut tuohon suloiseen nuorukaiseen, joka on mukava, älykäs ja ihana rakastaja. Sydäntä riipii kun tiedän että tämä loppuu. Hänellä on elämä tuossa vaiheessa, minulla tässä. Pitäisikö tämä laittaa kerrasta poikki vai antaa kestää niin kauan kuin kestää ja kärsiä vasta sitten?
Kun mies on paljon nuorempi
Orvokki X
182990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse olen 24v mies, ja minulla on/ollut useita seksuhteita/suhteita ikäistesi naisten kanssa. Tiedetään kyllä molemmat ettei pitkällä tähtäimellä vakavaa suhdetta tule. Mutta nauttii toisestena seurasta ja seksistä niin kauan kun molemmat haluaa ja tuntuu hyvältä. Ikäänkuin "päivä kerrallaan".
lukenut, että n.25-v mies ja nelikymppinen nainen ovat molemmat seksuaalisuutensa huipussa, ja TÄYDELLINEN pari lakanoiden välissä!! Anna mennä!!!
minulla oli 28v poikaystävä. Ei se ikä ollut este. Suhteemme loppui sitten muista syistä.
Oletko joskus kuullut miehen vastaavassa tilanteessa miettineen asiaa tai nähneen siinä mitään ongelmaa? Tietynlaiset 5-kymppiset setäihmiset suorastaan etsiskelevät nuorten missukoiden seuraa.
Elä ja nauti elämästäsi, kun olet rehellinen itsellesi ja kumppanillesi!
Myytti ihanasta 4-kymppisestä naisesta ei ole tuulesta temmattu. Samanikäisiltä miehiltä se usein oman alemmuudentunteensa vuoksi unohtuu. Se on heidän vahinkonsa ja häviönsä.
Kun olen kuullut joidenkin "isojen poikien" sanovan, että he vaihtavat 4-kymppisen vaimonsa kahteen 2-kymppiseen, olen aina sanonut, että kyllä yksi 4-kymppinen nainen vähintään kahta 2-kymppistä vastaakin. ;)
Sanoo varttuneempi täti-ihminen.
Aurinkoista keskikesää!
Joo, niin se vaan on, että nelikymppisenä Nainen vasta alkaa ollakin elämänsä kukoistuksessa... Jokin sieltä sisältä huokuu lämpöä, hehkua ulos! Kesää!
Kunpa joku tulisi minulle sanomaan sen...
...päivänä joku sen Sinulle sanoo henkilökohtaisesti, ja aidosti sitä tarkoittaen! Iloista ja lämmintä Juhannusta! *halaus*
toivon niin.Hyvää Juhannusta sinullekkin.Olet aarre jollekkin.
Kiitos.
PERVERSSI PEDOFIILI!!!111!!!! MEE HOITOON!!!111!!!
Noinhan te naiset olette aina sanomassa, jos joku ton i9känen mies ihastuu tai rakastuu ton ikäseen tyttöön, eli eikös se sitten teistä ookkaan sama juttu jos nainen on vanhempi?
nautitte toisistanne niin kauan kuin on mahdollista!
Olen aivan ihastunut yhteen 19-vuotiaaseen jätkään. Näytän ikäistäni paljon nuoremmalta/tunnen itseni ikäistäni nuoremmaksi. Molemminpuolista levottomuutta ja tuijottelua on paljon...Saa nähdä, että mitä tästä syntyy...
Minä olen naimisissa 16v. vanhemman naisen kanssa ja meillä menee ihan hyvin. Meillä on 6 ja 7 vuotiaat lapset. Aloimme seurustelemaan, kun olin 24.
Onkos vaimollasi pää usein kipeä, kun tekisi mieli. Ja onko takamus levinnyt, kun usein tuon ikäisillä äideillä ei ole ykkösluokan takamus. Sääliksi käy sua.
Kadehditko toisten onnea ? Kyllä se niin on, että aivan muut syyt aiheuttaa päänsärkyä kuin ikä. Kateus esimerkiksi. Sun säälis on kateutta !
Kaverini on 36 ja avoliitossa 49v. naisen kanssa, ovat seurustelleet jo vuosikausia.
Suurin kriisi oli kun mies tajusi ettei tule koskaan isäksi.
Päättivät jäädä yhteen ja ovat onnellisia.
Itse 36-vuotias nainen,sinkku, avioliitto ilman lapsia takana, kumpikaan ei halunnut. Näyttää nykyään siltä, että miehet jotka lähestyvät ovat 3-kymppisiä eronneita tai karanneita... Sitä nuoremmat yleensä ihan ok, lähemmäs 4-kymppiset taas välillä rasittavia vonkaajia tai arvostelevia rajan hieman liian ylös asettaneita.. no, jääköön sanomatta... :) 5-kymppisiin en ,tunne olevani vielä tarpeeksi aikuinen, joten parhaaksi vaihtoehdoksi jää alle 3-kymppiset!!! Joten onnea teille!
Ihanaa huomata, että suhtautuminen on pääasiassa positiivista. Toisaalta, eihän muiden mielipiteillä pitäisi edes olla väliä... Sitä ei kuitenkaan voi miksikään muuttaa, että mielessäni taka-alalla väijyy tietoisuus siitä, ettei tämä voi jatkua ikuisesti, vaikka itse sitä ehkä haluaisinkin. On todennäköistä, että nuori mies haluaa jossain elämänsä vaiheessa perheen, jota en hänelle enää pysty antamaan. Tai no miksen vielä tässä vaiheessa, mutta en taida olla sellaiseen enää valmis. Siispä nautimme yhdessä olosta. Melankolisena ihmisenä siinä on minusta jotain riipaisevan kaunistakin, että suhteemme loppu on ikään kuin läsnä koko ajan. En puhu siitä, mutta tajuan, että näin on.