Otsikossa. Millaista kuvittelet, että elämäsi olisi nyt, jos et olisi koskaan tavannut kaivattuasi tai sitä henkilöä jonka takia olet jumittunut palstalle?
Millaista elämä olisi jos et olisi tavannut kaivattuasi
Anonyymi-ap
35622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olisin haudattuna
Kuka täällä nyt mukamaste jumii
Onnellista. Se pöpi pilasi elämäni.
Hän ol mystisina asia elämässäni ikinä. Juteltiin paljon, todella paljon. Neutraalin asiallisesti ja neutraalissa paikassa. En unohda häntä koskaan, vaikka enää ei nähdä. En koskaan.
-vanha nainen sivusta
Hän toi muutoksia sydämeeni, mutta ei varsinaisesti elämääni. Elämä jatkuu, sellaisena kuin se oli ennen kun näin hänet ensimmäisen kerran joskus noin 10 vuotta sitten
Missä näit?Jotain tunnistetta.Minulla on kadonnut muutama ystävä.
En olisi koskaan eksynyt palstalle, se on selvää.
Elämässä olisi ollut vähemmän lämpimiä tunteita ja ilon- ja kaipuunsekaisia ajatuksia.
Kun näin hänet ensimmäisen kerran, tuntui kuin salama olisi iskenyt suoraan minuun. Ihastuin ensimmäisestä sekunnista. Vuodet kuluivat, tutustuttiin. Tunteet omalta osaltani syvenivät. Hänestä en tosiaankaan tiedä, sillä vaikka keskustelimme paljon ja usein, aiheet olivat harrastukseen liittyviä, Kaipaan häntä edelleen, vaikka on jo vuosi siitä, kun viimeksi nähtiin ja juteltiin. Ja siis näimme ihan harrastuksen merkeissä yleisellä paikalla, jossa muitakin. Kaipaan häntä niin paljon
Sattuu. On ikävä.
Hyvä kysymys, jokin syy siihen ihmisillä jos ne tänne eksyy.
Muutosta siihen olisi tullut kuitenkin, nyt sitä on tapahtunut jo vuodessa todella paljon.
En välttämättä ois enää elossa, kun olin niin synkäs paikas ja sekasin kun me tavattiin. Sain itteni kasaan jotenki, mut murenin taas kun välit katkes.. en tiedä, jos en ois tavannut häntä ,niin en ois ikinä tutustunut elämäni rakkauteen ,mut se kipu mikä siitä aiheutuu.. on sietämätönt, en tiiä olisko sit ollu parempi jos ei oltas koskaan tavattu, kun olisin kuiteski vaa jatkanut etsimistä jostain vääristä ihmisistä..? En tiiä kumpi on pahempi vaihtoehto, oon niin tykästynyt ja "rakastunut" häneen, mut oon kehittynyt aika paljon kuitenkin , osittain hänen vuokseenkin.
Mut se kipu,että ei voida olla yhes on sietämätöntä </3, en tiiä oisko sit parempi jos en ois ikinä tavannut veera.. mut hän on rakkain ja kaikkea hyvää hänelle, kenen vierellä hän sit elämänsä ikinä viettääkin.. <3 mut en se minä taida olla ja se sattuu eniten koko maailmas </3
Empä ole tänne jumittunu minkään tai kenenkään takia
Mä oon täällä kirjoittelemassa toisen asioita.
Perheellinen kiusaaja
Tunneskaaloja laidasta laitaan. Kaikki miltä on välttynyt vuosia, tulee samalla kertaa. Traumat nousi pintaan ja tuli voimalla käsittelyyn. Ei kai sellainen huono juttu voi olla. Vielä kun keksisi sen, miten kaikesta pääsee irti. Ettei joutuisi tänne enää uuden elämän muodossa. Kärsimään.
Hän sai aikaan sen, että minulla ja miehelläni menee nykyään paljon paremmin kuin ennen. Tämän sai aikaan kohtaamiseni tämän toisen miehen kanssa. Tarina jota en avaa tässä sen enempää. Pettänyt en kuitenkaan ole miestäni.
No olethan. Sinä olet soitellut ja nähnyt sitä miestä josta puhut kumppaniltasi salassa eikö se ole jo pettämistä ?
On se *oora stana!
Niin. Olen vain tunteiden kaatopaikka. Ihmisillä on tapana vain kaataa pahaa oloaansa niskoilleni. Yksi toisensa jälkeen tulee aina avautumaan ongelmistaan. Ehkä pitäisi vain vetää ranteet auki. Eloni on yksinäistä.
Olisin luovuttanut miesten suhteen ja hankkinut 10 kissaa.
Eron ja entisen kaivattuni takia jostakin ’johdatuksesta’ eksyin palstalle alkuvuodesta. Olinhan ikävissäni. Menny vuosi on ollut heittämällä elämäni vaikein sillä menetyksiä on ollut muitakin,joten kai tämä on ollut jokin keino purkaa, selviytyä ja matalan kynnyksen sosialisoitumista kun kaikki etenkin mieli ollu aiva rempallaan.
Oli onnea että että ihastus osoittautui k*usipääksi että löysin palstan jossa on aivan oma maailma täynnä rakastettavia (varsinkin eräs😘) ja rakastavia ihmisiä❤️🚬👩🏻🦳
Todella hyvä kysymys! Vaikka tuntuu, että pilasin kaiken ihastumalla, ehkä kaikki olisi mennyt enemmän pieleen, jos en olisi ihastunut.
En halua oikein edes ajatella sitä. Kaikki muuttui. Päällisin puolin sitä ei näe mutta tunsin sen yhtenä hetkenä, että kaikki on toisin.
Omituinen tunne jota voi kuvailla sanoilla "ei ole enää elämää ilman häntä". Pääsin hänen lähellä paikkaan josta en halua tulla takaisin. Tuntuu kuin olisin koko ajan kaukana kotoa. Ollut lomalla ja odottaisin kotiin paluuta.
Vautsi. Ihanasti sanottu. Tuoltahan se parhaimmillaan tuntuu.. toinen on kun koti<3 //sivusta
Hienosti sanottu.
Ikävintä tässä on että kirjoitat palstalla. Sivusta
En olekaan tavannut kaivattuani enkä tiedä tavataanko me ollenkaan. Jos ei halua niin ei halua.
Voisin tehdä töitä rauhallisin mielin eikä tartteis miettiä.. helpompaa, todellakin..
Semmosta eufoorista jännitystä toi elämääni.
Olin ihan sekasin.Sitte tuli sekoittavat ja olen todella vihainen ihminen.
Kurjaa, yksitoikkoisien tunteiden johdattamia työpolkuja joista puuttuisi rohkeuden keräämiset ja kohtaamisen tuottamat endorfiini puuskat.
En olisi oppinut miten pskoja ihmisiä maailmassa on. Opin välittämään itsestäni 😊
Kaivatun jälkeen mikään ei oo ollu normaalia.
Olisin oppinut näkemään ihmiset oikealla tavalla. Osaisin etsiä tapoja viihtyä kenen kanssa tahansa.
Haahuilisin ympäriinsä
Hakemassa suuntaa