Voin vihdoin herätä tästä jatkuvasta painajaisesta ja kaikki on hyvin.. voin olla ikuisesti niissä unissa joissa on hyvä olla.. mulle tärkeimmän ja ihanimman ihmisen kaa (vaik se on eri versio siitä tavallaan, kun hän on täs maailmas joka on mulle helvetti, ilonen ja onnellinen jonkun toisen kaa.. <3).
Tätä helvettiä en kestä ja katso loppuun asti, ja ihmiset yrittää kaikilla sadistisilla tavoilla vielä kiduttaa mua tähän päälle henkisesti kaikella mahdollisella, vaikka en jaksais yhtään ylimääräst kuormitust. Sitä se pieni tunneälykkyys teettää, kun ei pysty näkeen suojakuorien läpi tai näkeen kuka oon, tuntuu toivottomalta ja et oon ihan yksin..
Kuolema on mun ainoa toivo onnesta, mut ihmiset toivoo että kituisin mieluummin tääl ja menettäisin kaiken ihmisyyteni ja sydämeni tälle kivulle (en kestä), en saa unta ja itken ja tärisen usein.
Haluisin vaan olla mulle rakkaimman ihmisen kaa yhdessä ja kattoo tän elämän loppuun hänen vierellään,uskollisena, normaalissa ja onnellises suhtees, jossa molemmat on terveellisiä , mutta sitä en saanut, koska tein virheitä liikaa.
Mikä pahinta tässä on, että en ikinä ollut edes nuoruudessani tietoinen virheistä, en tiennyt että asia x aiheuttaa kipua tai asia y satuttaa toista ihmistä, joten ihmettelin miksi aina onnistuin satuttamaan ihmisiä henkisesti.. sitkun luin epävakaasta ja kaikesta muusta, aloin ymmärtämään itseäni ja käytöstä.
Sain jotain kontrollia, mutta näille tunteille en voi mitään, kun kohtaa sen "oikean" niin sen vaan tietää.. aistii ja huomaa kaikesta. Mitä tahansa olisin tehnyt, että olisin voinut Veeraa rakastaa ja suojella ja varjella, kaikelta tän maailman pahuudelta, ja menneisyydeltä, suojakuorilta ja kaikelta pelottavalta..
Miks ihmisen pitää kärsiä vasten tahtoaan, kun mitään ei ole enää tehtävissä? Kun ei ole toivoa, muuta kuin jos voisin tän kaiken aloittaa alusta, uudessa elämässä.
Jos voisin ees vuoden mennä taaksepäin ajas, niin ehkä kaikki olisi vielä korjattavissa, kaikki ne virheet joita tein, tuntuu kuin valitsin kaikki väärät vaihtoehdot, ja nyt oon umpikujassa ja lukee "Peli on ohi".
Mut sen sanon, että kenenkää ei tarvitse pelätä tai ahdistua musta, en halua purkaa pahaa oloani muihin, haluan vain itselleni sen kostaa, mä en enää kuulu tähän maailmaan ja toivon, että tää loppuu pian.
Oon sinnitellyt aivan liian pitkään, ja vaikka yritin aina olla parempi ja parempi ,niin se ei riittänyt.. en ollut tarpeeksi hyvä, en ollut ihminen jota voisit edes rakastaa, en kelvannut sulle.
Voitaspa olla ees ystäviä, mut et sä kummiskaa hyväksyis mun tunteita, en sais ees niitä pieniä rippeitä onnesta mitä voisin saada, vaikka et musta pitäiskään.. mut et varmaan jaksais sitäkään.
No kaikille on varmaan parasta, että katoan tästä maailmasta sitkun on sen aika. Ainakaan musta ei koidu enempää vahinkoa ja tää painajainen voi vihdoin loppua.. antasin mitä vaan siitä et mun ei tarvis enää herätä ja kitua tääl, epätietoisuudessa ja epätoivossa.. se tuhoo ihmistä sisältä ja syö mun kaikki hyvät persoonallisuuspiirteet, tekee musta ihan tyhjän..
"mee hoitoon" tähän kipuun ei taida mikään lääke tai rohto auttaa, puhuminen auttaa vaa käsitteleen tunteitaan paremmin?
"oo sosiaalisempi niin voit löytää jonkun", ehkä voin löytään jonkun ihan kivan, mut se ei tuu ikinä vastaan millään tasolla tätä.. ja ei tuu ikinä korvaan Veeraa.. ja en mä sit..sais siitä terveellistä millään?
"jollain menee pahemmin kun sulla", varmasti ,mut tää on hyvin subjektiivista ja mun mielestä tää helvetti, joka on mulle luotu on ainakin melkein pahin mahdollinen henkinen kipu mitä ihminen voi kokea, en toivois tätä ees pahimmalle viha miehelle.
"aika parantaa" , musta tulee vaan täysin luuseri, ja menetän loputkin ihmisyyteni rippeet, kun meen niin hajalle. Sellast en haluu..
Toivoisin, että kaikki vois olla toisin, toivemaailmas mä taidan elääkin, kun en enää kestä tätä todellisuutta.. </3
Tätä helvettiä en kestä ja katso loppuun asti, ja ihmiset yrittää kaikilla sadistisilla tavoilla vielä kiduttaa mua tähän päälle henkisesti kaikella mahdollisella, vaikka en jaksais yhtään ylimääräst kuormitust. Sitä se pieni tunneälykkyys teettää, kun ei pysty näkeen suojakuorien läpi tai näkeen kuka oon, tuntuu toivottomalta ja et oon ihan yksin..
Kuolema on mun ainoa toivo onnesta, mut ihmiset toivoo että kituisin mieluummin tääl ja menettäisin kaiken ihmisyyteni ja sydämeni tälle kivulle (en kestä), en saa unta ja itken ja tärisen usein.
Haluisin vaan olla mulle rakkaimman ihmisen kaa yhdessä ja kattoo tän elämän loppuun hänen vierellään,uskollisena, normaalissa ja onnellises suhtees, jossa molemmat on terveellisiä , mutta sitä en saanut, koska tein virheitä liikaa.
Mikä pahinta tässä on, että en ikinä ollut edes nuoruudessani tietoinen virheistä, en tiennyt että asia x aiheuttaa kipua tai asia y satuttaa toista ihmistä, joten ihmettelin miksi aina onnistuin satuttamaan ihmisiä henkisesti.. sitkun luin epävakaasta ja kaikesta muusta, aloin ymmärtämään itseäni ja käytöstä.
Sain jotain kontrollia, mutta näille tunteille en voi mitään, kun kohtaa sen "oikean" niin sen vaan tietää.. aistii ja huomaa kaikesta. Mitä tahansa olisin tehnyt, että olisin voinut Veeraa rakastaa ja suojella ja varjella, kaikelta tän maailman pahuudelta, ja menneisyydeltä, suojakuorilta ja kaikelta pelottavalta..
Miks ihmisen pitää kärsiä vasten tahtoaan, kun mitään ei ole enää tehtävissä? Kun ei ole toivoa, muuta kuin jos voisin tän kaiken aloittaa alusta, uudessa elämässä.
Jos voisin ees vuoden mennä taaksepäin ajas, niin ehkä kaikki olisi vielä korjattavissa, kaikki ne virheet joita tein, tuntuu kuin valitsin kaikki väärät vaihtoehdot, ja nyt oon umpikujassa ja lukee "Peli on ohi".
Mut sen sanon, että kenenkää ei tarvitse pelätä tai ahdistua musta, en halua purkaa pahaa oloani muihin, haluan vain itselleni sen kostaa, mä en enää kuulu tähän maailmaan ja toivon, että tää loppuu pian.
Oon sinnitellyt aivan liian pitkään, ja vaikka yritin aina olla parempi ja parempi ,niin se ei riittänyt.. en ollut tarpeeksi hyvä, en ollut ihminen jota voisit edes rakastaa, en kelvannut sulle.
Voitaspa olla ees ystäviä, mut et sä kummiskaa hyväksyis mun tunteita, en sais ees niitä pieniä rippeitä onnesta mitä voisin saada, vaikka et musta pitäiskään.. mut et varmaan jaksais sitäkään.
No kaikille on varmaan parasta, että katoan tästä maailmasta sitkun on sen aika. Ainakaan musta ei koidu enempää vahinkoa ja tää painajainen voi vihdoin loppua.. antasin mitä vaan siitä et mun ei tarvis enää herätä ja kitua tääl, epätietoisuudessa ja epätoivossa.. se tuhoo ihmistä sisältä ja syö mun kaikki hyvät persoonallisuuspiirteet, tekee musta ihan tyhjän..
"mee hoitoon" tähän kipuun ei taida mikään lääke tai rohto auttaa, puhuminen auttaa vaa käsitteleen tunteitaan paremmin?
"oo sosiaalisempi niin voit löytää jonkun", ehkä voin löytään jonkun ihan kivan, mut se ei tuu ikinä vastaan millään tasolla tätä.. ja ei tuu ikinä korvaan Veeraa.. ja en mä sit..sais siitä terveellistä millään?
"jollain menee pahemmin kun sulla", varmasti ,mut tää on hyvin subjektiivista ja mun mielestä tää helvetti, joka on mulle luotu on ainakin melkein pahin mahdollinen henkinen kipu mitä ihminen voi kokea, en toivois tätä ees pahimmalle viha miehelle.
"aika parantaa" , musta tulee vaan täysin luuseri, ja menetän loputkin ihmisyyteni rippeet, kun meen niin hajalle. Sellast en haluu..
Toivoisin, että kaikki vois olla toisin, toivemaailmas mä taidan elääkin, kun en enää kestä tätä todellisuutta.. </3
Vastaukset 6
Vanhimmat
Etkö voisi ajatella olevasi vahva noiden vastoinkäymisten jälkeen?
Niin kai sen voi noinkin ajatella, mutta liika on aina liikaa. Kun alkaa unetkin jo mennä ja olotila alkaa mennä jo todella epätoivoseks.
Yhteys hoitavaan tahoon ja lääkitys kuntoon.
on jo :p
Ainii muhun puspus.. sivusta
Se onko asiat hyvin kuoleman jälkeen riippuu siitä uskooko Jeesukseen. Ihminenhän kärsii eniten oman himonsa takia. Haluaa niin lujaa että oma elämä olisi jotain muuta, että tuntuu sietämättömän pahalta kun se ei ole sitä jotain muuta. Henkinen kärsimys on tässä mielessä monesti keinotekoista. Nimi.erkki: kokemustaon.