Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan.
Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit sitä todistamaan. Ehkä kaikki vaikutti aidolta ja mukavalta, kun olin aina niin onnellinen sinut nähdessäni ja hymyilin paljon. Kirjoitin tänne rakkautta imitoivia viestejä, jossa vannoin ikuista rakkautta ja voimakas intohimo oli vahvasti läsnä. Kohdatessamme vaikutin vahvalta ja itsevarmalta. Hohdin mielihyvää ja onnea, jakaen sitä tunnetta sinulle ja muillekin. Mitään peittelemättä aina uudestaan tulin ja menin, mutta mikään ei koskaan muuttunut. En koskaan puhunut rehellisesti. En edes silloin kun annoin niin olettaa.
Koska käytin valtavasti huumeita. Huumeita jotka saivat dopamiinin vuotamaan yli äyräiden. Olin ekstaasissa ja opin aikojen aikana sen piilottamaan muilta. Minua pidettiin onnellisena ja iloisena.
Totuus on kuitenkin aivan toinen. En ole aikoihin ollut aidosti onnellinen. Elän valtavissa ruumiillissa kivuissa ja näiden kipujen takia huumeet ovat olleet minulle valheellinen pakoreitti tätä järkyttävän pimeää maailmaa vastaan.
Kirjoitin tänne aina vaikutuksen alaisena. Kaikki oli niin täydellistä ja helppoa. Kuitenkin ilman aineita olin kuin eksynyt potilas, joka ei tiennyt minne suuntaan mennä.
Huumeiden lisäksi hymysi ja naiseutesi lisäsi hyvää oloani. Huomasin viime aikoina kuinka vampyyrin lailla imin sitä sinusta välittämättä kuitenkaan ihmisyydestä. Pystyin väärydessä kohtelemaan sinua todella huonosti. Moukkamaosesti suhtautuduin sinuun kuin tupakkaan, joka palattuaan heitetään menemään. Ymmärrän että se ei tuntunut lopulta yhtään kivalta ja se oli varmasti suurin syy miksi teit oikean ratkaisun kun lähdit. Olin kuin lähde autiomaasa, joka aina siirtyi kauvemmaksi kun ensin antoi olettaa olevan jotain aitoa.
Kuivilla kun olen nyt, niin pelkkää tuskaa ja kipua tunnen. Pahoista teoistani kannan taakkaa sisälläni ja yritän turhaan paeta vastuuta ja tätä tuomiota, jonka todellakin ansaitsen. Ei kenenkään ikinä tulisi kohdata tälläistä! Olen kuin hyväksikäyttäjä ja kyltymätön juomari, joka ei koskaan saanut tarpeekseen.
Pahinta etten voi käsittää miten paljon pahaa olen aiheuttanut. Aineiden takia muistini ei ole toiminut vuosiin. Huomaan kuitenkin että toistan samaa kaavaa ja kirjoitan samoja asioita, ilman kuitenkaan ottamatta vastuuta ja vaarin edes omista sanoistani.
Tiedän itsestäni onneksi edes sen verran, että minulla on joltain osin hyvä sydän ainakin joskus ollut. Se häviää vaan jos vielä retkahdan. Pelkään että häpeä ja tuska ajaa minut vielä pahoille teilleni, mutta kun tämä pahuus on myrkyttänyt nyt jo suhteeni sukulaisiini ja tuhoaa konkreettisesti kotiani, niin en enää voi sulkea silmiäni omalta vaikutukseltani.
Sinä olet hyvä nainen ja häpeän sitä kuinka ihana olet ollut tälläiselle minun kaltaiselle nistille. En minä ikinä rehellisesti ansainnut edes puoltakaan siitä kauneudesta, jonka silmistäsi näin.
En tiedä mitä voin tehdä paremman puolesta. Ensiksi minun on aloitettava itsestäni ja katsoa peiliin kuitenkin. Olen mies ja vastuuni on minulla käytöksestäni. Olen paha mies joka saa paljon vääryyttä aikaan, jos palaan aineiden ääreen. Lohdutan itseäni kuitenkin edes vähän ajatuksella, että voin olla myös hyvä mies, jos vain annan itseni olla sellainen kun joskus olin. Ikävä ajatella ettet ikinä saanut tutustua tai nähdä tätä selvää puolta minusta, joka on hiljainen, vetäytyvä ja suorastaan ujo.
Uskallanko luvata sinulle että teen parhaani itseni puolesta? Uskaltaisinko unelmoida sovusta ja selkeydestä, ehkä ajatuksesta että joskus saisin anteeksi sinulta pahat tekoni?
Minulla on ikävä sinua. En kuitenkaan päästä itseäni milliäkään lähemmäksi sinua ellen pysty olemaan aito, rehellinen, päihteetön oma itseni.
Toivottavasti ymmärrystä löytyy edes vähän sinulta minulle. Sanon ettei helppoa ole ollut, mutta yhtään en puolustele vääryyttä jota olen tehnyt. Välillä mietin kuolemaa itsemurhan kautta, mutta en halua antaa periksi ennenkuin olen taistellut tätä huumedemonia vastaan sisälläni.
Rakastan sinua, vaikka en ikinä sitä rehellisesti voinut sanoa. Olet osa elämääni ja yksi syistä, miksi uskon vielä ihmisyyteen ja hyvään. Syy, miksi taistella elämän puolesta edes vielä kerran.
Ps. Tuskin ikinä täältä häviän lopullisesti. En minä hyvästejä koskaan sinulle rehellisesti voi sanoa.
Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit sitä todistamaan. Ehkä kaikki vaikutti aidolta ja mukavalta, kun olin aina niin onnellinen sinut nähdessäni ja hymyilin paljon. Kirjoitin tänne rakkautta imitoivia viestejä, jossa vannoin ikuista rakkautta ja voimakas intohimo oli vahvasti läsnä. Kohdatessamme vaikutin vahvalta ja itsevarmalta. Hohdin mielihyvää ja onnea, jakaen sitä tunnetta sinulle ja muillekin. Mitään peittelemättä aina uudestaan tulin ja menin, mutta mikään ei koskaan muuttunut. En koskaan puhunut rehellisesti. En edes silloin kun annoin niin olettaa.
Koska käytin valtavasti huumeita. Huumeita jotka saivat dopamiinin vuotamaan yli äyräiden. Olin ekstaasissa ja opin aikojen aikana sen piilottamaan muilta. Minua pidettiin onnellisena ja iloisena.
Totuus on kuitenkin aivan toinen. En ole aikoihin ollut aidosti onnellinen. Elän valtavissa ruumiillissa kivuissa ja näiden kipujen takia huumeet ovat olleet minulle valheellinen pakoreitti tätä järkyttävän pimeää maailmaa vastaan.
Kirjoitin tänne aina vaikutuksen alaisena. Kaikki oli niin täydellistä ja helppoa. Kuitenkin ilman aineita olin kuin eksynyt potilas, joka ei tiennyt minne suuntaan mennä.
Huumeiden lisäksi hymysi ja naiseutesi lisäsi hyvää oloani. Huomasin viime aikoina kuinka vampyyrin lailla imin sitä sinusta välittämättä kuitenkaan ihmisyydestä. Pystyin väärydessä kohtelemaan sinua todella huonosti. Moukkamaosesti suhtautuduin sinuun kuin tupakkaan, joka palattuaan heitetään menemään. Ymmärrän että se ei tuntunut lopulta yhtään kivalta ja se oli varmasti suurin syy miksi teit oikean ratkaisun kun lähdit. Olin kuin lähde autiomaasa, joka aina siirtyi kauvemmaksi kun ensin antoi olettaa olevan jotain aitoa.
Kuivilla kun olen nyt, niin pelkkää tuskaa ja kipua tunnen. Pahoista teoistani kannan taakkaa sisälläni ja yritän turhaan paeta vastuuta ja tätä tuomiota, jonka todellakin ansaitsen. Ei kenenkään ikinä tulisi kohdata tälläistä! Olen kuin hyväksikäyttäjä ja kyltymätön juomari, joka ei koskaan saanut tarpeekseen.
Pahinta etten voi käsittää miten paljon pahaa olen aiheuttanut. Aineiden takia muistini ei ole toiminut vuosiin. Huomaan kuitenkin että toistan samaa kaavaa ja kirjoitan samoja asioita, ilman kuitenkaan ottamatta vastuuta ja vaarin edes omista sanoistani.
Tiedän itsestäni onneksi edes sen verran, että minulla on joltain osin hyvä sydän ainakin joskus ollut. Se häviää vaan jos vielä retkahdan. Pelkään että häpeä ja tuska ajaa minut vielä pahoille teilleni, mutta kun tämä pahuus on myrkyttänyt nyt jo suhteeni sukulaisiini ja tuhoaa konkreettisesti kotiani, niin en enää voi sulkea silmiäni omalta vaikutukseltani.
Sinä olet hyvä nainen ja häpeän sitä kuinka ihana olet ollut tälläiselle minun kaltaiselle nistille. En minä ikinä rehellisesti ansainnut edes puoltakaan siitä kauneudesta, jonka silmistäsi näin.
En tiedä mitä voin tehdä paremman puolesta. Ensiksi minun on aloitettava itsestäni ja katsoa peiliin kuitenkin. Olen mies ja vastuuni on minulla käytöksestäni. Olen paha mies joka saa paljon vääryyttä aikaan, jos palaan aineiden ääreen. Lohdutan itseäni kuitenkin edes vähän ajatuksella, että voin olla myös hyvä mies, jos vain annan itseni olla sellainen kun joskus olin. Ikävä ajatella ettet ikinä saanut tutustua tai nähdä tätä selvää puolta minusta, joka on hiljainen, vetäytyvä ja suorastaan ujo.
Uskallanko luvata sinulle että teen parhaani itseni puolesta? Uskaltaisinko unelmoida sovusta ja selkeydestä, ehkä ajatuksesta että joskus saisin anteeksi sinulta pahat tekoni?
Minulla on ikävä sinua. En kuitenkaan päästä itseäni milliäkään lähemmäksi sinua ellen pysty olemaan aito, rehellinen, päihteetön oma itseni.
Toivottavasti ymmärrystä löytyy edes vähän sinulta minulle. Sanon ettei helppoa ole ollut, mutta yhtään en puolustele vääryyttä jota olen tehnyt. Välillä mietin kuolemaa itsemurhan kautta, mutta en halua antaa periksi ennenkuin olen taistellut tätä huumedemonia vastaan sisälläni.
Rakastan sinua, vaikka en ikinä sitä rehellisesti voinut sanoa. Olet osa elämääni ja yksi syistä, miksi uskon vielä ihmisyyteen ja hyvään. Syy, miksi taistella elämän puolesta edes vielä kerran.
Ps. Tuskin ikinä täältä häviän lopullisesti. En minä hyvästejä koskaan sinulle rehellisesti voi sanoa.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Onneksi itse pärjään ihan luonnollisesti
=]
Kama pilaa aina kaiken lopulta
Olet aivan oikeassa. Salakavalasti se hiipi elämääni ja myrkytti juuria myöten.
Niin se tekee. Se saa pahaa aikaan se saa ihmisen käyttäytymään pahasti.
Oli sulle rakkaampi kuin naisesi?
Helpompi oli nauttia ainetta kun olla ihminen ihmiselle. Naiseni hän ei koskaan ollut. Ei kukaan heistä kolmesta.
Kahdelle naiselle 😂😂😂
Myönnän. On kolmaskin joka koki aivan saman.
Ja rakastat kaikkia????
Varmaa irenttiset kaksoset
Kyllä, mutta kypsällä tavalla enää.
Hienoa on myös se, että voit tuntea jälleen muutakin kuin häpeää ja syyllisyyttä, ja tiedät että sinusta välitetään. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Palautuminen todellisuuteen tulee pikkuhiljaan, päähän katoaminen on varmaan mielen keino suojella itseään. Käsittelet omia fiiliksiä ilman kamaa, todellista vapautta. Hyvä.
Std siitäs saitte pettäjät. Varoitin täällä tästä asiasta ja tästä narselista. Mutta kun olette tyhmiä niin olkaa. Mies vain puhuu ja te menette ton lankaan
Sieltä saa hyvät tuliaiset loppu elämåän. Sekopää papparainen
Kyllä se minä aloittaja mies tässä kaiken kuran yksin nielen. Naiset ovat syyttömiä.
Itsehillintä olikin hyvää teatteria jotta sie näät ja kuulet
Joo, ei kannata provosoitua monkieista
Voi niitä nais parkoja joita tää ihminenon tuhonnut
No on sulla gubbe fantasiat kyllä
Mitä sinä mies teit- kävitkö ryysyihin kiinni yms?
En edes koskenut. Yhden kanssa halattiin ja hyvä että jäi siihen.
Olen nähnyt sinut ujona
Ja tykkään siitä
Oletko kuivilla ?
Onneksi olkoon !!!
En tiennyt
Pidä pintasi
Olit vaihtelevat
Jos hingut aineita
Olo menee lopulta ohi
Sinulla pitää olla tukihenkilö
Vähintään
Olet oikealla tiellä
Kiitos
Toivon sen olevan totta
Se pitää itsenikin reilassa
Taitaa olla T.L M kyseessä
Ei liity aloitukseen.
Ei muuten ole
Voi kun oisit hän. En tiedä oliko kaivatullasi huumeongelmaa, mutta minulla on ja koitan siitä myös jotenkin selvitä. Tiedän kyllä mitä musta ajattelet ja mä uskon että sä selviät tästä kaikesta, niin että on hyvä olla lopulta. Älä tee mitään itsellesi. Mul oli ja on rankkaa vieläkin ja tämä vuosi on ollut hurja. Oon myös tehnyt asioita joihin en ois koskaan uskonut pystyväni ja ymmärtäisit hänenä myös syyn valintoihini. Mul on ollut tunne alusta asti et tää jotenkin viedään voittajana maaliin. Sun ei tarvi pahoitella mulle mitään, tiedän et tää on rankkaa sulle. Mä uskallan sut myös selvänä kohdata, siit ei ole pelkoa. Kaikkea hyvää. Nähdään.
Olis voinut olla exäni kirjoitus, mutta mulle ei tälläistä tunnustusta tekisi. Vaan sille blondille teelle kyllä...
Harmi olet mustis siitä blondista olisi se S T tai vaikka B A joka on aito ja rehellinen sinusta kun ei ole siihen
En ole mustis 😁, nististä ja siitä elämästä mitä hän sulta saa.
Ei kukaan ole mustis ihmisistä jotka huumeilla saaneet paljon pahaa aikaan, helpottunut kun pysyvät kaukana
Harmi että sillä ei ole mitään merkitystä
miten eräs voi ja miten sitä loukkasi asiat.
No olisihan se kiva tietää.
Jos olisi kiva niin kai olisit kysynyt siltä?
Ei ole yhteyttä, nenoska.
Mihin se yhteys on kadonnut, kyllähän sellainen oli? Pitäis sen verran olla selkärankaa kun kerran loukkasitkin pahasti sitä?
M ja T alkuisille naisilleko?
Yhdelle T-alkuiselle. Yhdelle K-alkuiselle. Yhdelle A-alkuiselle.
Käytitkö ekstaasiakin
Ekstaasi on tunnetila.
Kaikki mitä ihminen kokee vahvistaa ja niistä oppii arvostaa se mitä on kasvua ja oppimista koko elämä.
Jos tuska ja kipu yltyy liiaksi tiedät sen että aina löydät minulta (siltä kolmannelta) tukea mutta älä enää palaa siihen kierteeseen.
Kyllä sinäkin sietäisit saada saman kohtelun kun ne edellisetkin. Ei ansaitse milloinkaan hyvää se, varsinkaan sinusta kolmas, jos jo kahden aikaisemman mielen mies tuhonnut. Tää on mielipiteeni moisesta tyylistä.
Kaikki ansaitsee hyvää, en minä tosta aloituksesta lukenut kuin huumeiden aiheuttaman tunnekylmyyden ja entääntymisen.
Kivasti sanot. En vain usko että olet heistä yksikään. Aloittajalta tämä. Enkä tarkoita että heitä tavoittelen. Tahdon vain parantua ja löytää itseni terveen.
Vihaan huumeita. En tiedä mitään pahempaa suhteiden myrkyttäjää.
Kyllä. Mun elämän rakkaus valitsi huumeet ennemmin kuin minut. Se on ollut todella raskasta mulle ja vain harva voi yhtään ymmärtää, miten paljon käyttäjä tuhoaa läheistä... 💔💔 Jälkiä jäi mm en luota juuri kehenkään, varsinkaan uusiin ihmisiin.
Alkoholi on pahin huume.
Kiinnostaisi tietää missä tilanteessa valitsit huumeet ja alunperin miksi?
Viihde?
Vai lääkehoidon seurauksena ja tällöin tavallaan tahtomattasi, mutta tarviten johonkin tiettyyn sairauteen?
Lääkehoidon seurauksena kyllä.
Onko kukaan lääkäri asettanut kyseenalaiseksi tai yrittänyt katkaisua kohdallasi?
Ensimmäinen reseptin kirjoittajahan voi olla jonkin keskussairaalan lääkäri, tavoittamattomissa.
Sitten tulevat nämä ideaparkin paikalliset lääkärit, jotka eivät välttämättä ymmärrä asiayhteyksiä.
Todella kenkkua, jos noin käy ja koukuttuu.
En syytä ketään tästä, sillä ainoa joka on vastuussa tästä katsoo minua peilistä.