Minua särkee puolestasi

Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan.

Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit sitä todistamaan. Ehkä kaikki vaikutti aidolta ja mukavalta, kun olin aina niin onnellinen sinut nähdessäni ja hymyilin paljon. Kirjoitin tänne rakkautta imitoivia viestejä, jossa vannoin ikuista rakkautta ja voimakas intohimo oli vahvasti läsnä. Kohdatessamme vaikutin vahvalta ja itsevarmalta. Hohdin mielihyvää ja onnea, jakaen sitä tunnetta sinulle ja muillekin. Mitään peittelemättä aina uudestaan tulin ja menin, mutta mikään ei koskaan muuttunut. En koskaan puhunut rehellisesti. En edes silloin kun annoin niin olettaa.

Koska käytin valtavasti huumeita. Huumeita jotka saivat dopamiinin vuotamaan yli äyräiden. Olin ekstaasissa ja opin aikojen aikana sen piilottamaan muilta. Minua pidettiin onnellisena ja iloisena.

Totuus on kuitenkin aivan toinen. En ole aikoihin ollut aidosti onnellinen. Elän valtavissa ruumiillissa kivuissa ja näiden kipujen takia huumeet ovat olleet minulle valheellinen pakoreitti tätä järkyttävän pimeää maailmaa vastaan.

Kirjoitin tänne aina vaikutuksen alaisena. Kaikki oli niin täydellistä ja helppoa. Kuitenkin ilman aineita olin kuin eksynyt potilas, joka ei tiennyt minne suuntaan mennä.

Huumeiden lisäksi hymysi ja naiseutesi lisäsi hyvää oloani. Huomasin viime aikoina kuinka vampyyrin lailla imin sitä sinusta välittämättä kuitenkaan ihmisyydestä. Pystyin väärydessä kohtelemaan sinua todella huonosti. Moukkamaosesti suhtautuduin sinuun kuin tupakkaan, joka palattuaan heitetään menemään. Ymmärrän että se ei tuntunut lopulta yhtään kivalta ja se oli varmasti suurin syy miksi teit oikean ratkaisun kun lähdit. Olin kuin lähde autiomaasa, joka aina siirtyi kauvemmaksi kun ensin antoi olettaa olevan jotain aitoa.

Kuivilla kun olen nyt, niin pelkkää tuskaa ja kipua tunnen. Pahoista teoistani kannan taakkaa sisälläni ja yritän turhaan paeta vastuuta ja tätä tuomiota, jonka todellakin ansaitsen. Ei kenenkään ikinä tulisi kohdata tälläistä! Olen kuin hyväksikäyttäjä ja kyltymätön juomari, joka ei koskaan saanut tarpeekseen.

Pahinta etten voi käsittää miten paljon pahaa olen aiheuttanut. Aineiden takia muistini ei ole toiminut vuosiin. Huomaan kuitenkin että toistan samaa kaavaa ja kirjoitan samoja asioita, ilman kuitenkaan ottamatta vastuuta ja vaarin edes omista sanoistani.

Tiedän itsestäni onneksi edes sen verran, että minulla on joltain osin hyvä sydän ainakin joskus ollut. Se häviää vaan jos vielä retkahdan. Pelkään että häpeä ja tuska ajaa minut vielä pahoille teilleni, mutta kun tämä pahuus on myrkyttänyt nyt jo suhteeni sukulaisiini ja tuhoaa konkreettisesti kotiani, niin en enää voi sulkea silmiäni omalta vaikutukseltani.

Sinä olet hyvä nainen ja häpeän sitä kuinka ihana olet ollut tälläiselle minun kaltaiselle nistille. En minä ikinä rehellisesti ansainnut edes puoltakaan siitä kauneudesta, jonka silmistäsi näin.

En tiedä mitä voin tehdä paremman puolesta. Ensiksi minun on aloitettava itsestäni ja katsoa peiliin kuitenkin. Olen mies ja vastuuni on minulla käytöksestäni. Olen paha mies joka saa paljon vääryyttä aikaan, jos palaan aineiden ääreen. Lohdutan itseäni kuitenkin edes vähän ajatuksella, että voin olla myös hyvä mies, jos vain annan itseni olla sellainen kun joskus olin. Ikävä ajatella ettet ikinä saanut tutustua tai nähdä tätä selvää puolta minusta, joka on hiljainen, vetäytyvä ja suorastaan ujo.

Uskallanko luvata sinulle että teen parhaani itseni puolesta? Uskaltaisinko unelmoida sovusta ja selkeydestä, ehkä ajatuksesta että joskus saisin anteeksi sinulta pahat tekoni?

Minulla on ikävä sinua. En kuitenkaan päästä itseäni milliäkään lähemmäksi sinua ellen pysty olemaan aito, rehellinen, päihteetön oma itseni.

Toivottavasti ymmärrystä löytyy edes vähän sinulta minulle. Sanon ettei helppoa ole ollut, mutta yhtään en puolustele vääryyttä jota olen tehnyt. Välillä mietin kuolemaa itsemurhan kautta, mutta en halua antaa periksi ennenkuin olen taistellut tätä huumedemonia vastaan sisälläni.

Rakastan sinua, vaikka en ikinä sitä rehellisesti voinut sanoa. Olet osa elämääni ja yksi syistä, miksi uskon vielä ihmisyyteen ja hyvään. Syy, miksi taistella elämän puolesta edes vielä kerran.

Ps. Tuskin ikinä täältä häviän lopullisesti. En minä hyvästejä koskaan sinulle rehellisesti voi sanoa.