Mutta en rakasta itseäni että olisin minkään arvoinen. Opettelen sitä kuitenkin ja valtavan askeleen juuri tänään olen viimein onnistunut ottamaan. Ymmärrystä, hyväksymistä ja pyytetööntä. Nämä ovat osa uutta perustusta, joille itseni olen alkanut rakentamaan.
Jos joku päivä olen sen arvoinen, niin uskon että minua on sinun mahdollista lähestyä. Ilman epäilyksenkään pelkoa.
Jos joku päivä olen sen arvoinen, niin uskon että minua on sinun mahdollista lähestyä. Ilman epäilyksenkään pelkoa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
En ole minkään arvoinen
Olet minulle rakas.
Itse miehenä koen nyt enempi sitä, uskallanko edes rakastaa, koska olen mennyt melkoista alamäkeä koko Ukrainan sodan ajan, vaikutukset olleet minulle suuria 😢 en halua sitouttaa itseäni, koska haluan saada ensin oman talouden paljon parempaan kuntoon, ennen kuin olen valmis rakastumaan?
En halua olla riippana toiselle, sellainen masentaa ja luo itselle alakuloa. Tuleva vuosi tulee entisestään haastamaan minua, toivottavasti olen onnekkaampi sen kaiken edessä, tuntuu nyt siltä, ettei minusta olla edes kiinnostuneita työmarkkinoilla, mikä huolestuttaa vielä enempi?
Lisään, tämä oli sivusta.
Mitä tänään tapahtui?
Kun puhun hiljaa rakkaudesta vain taivas kuulla sen saa.
Veera on arvokkaampi kuin koko maailman kaikki tähdet <3, oli kauniita tähtiä ulkona, niitä ois ihana ihailla hänen kanssaan. Maailma ois meidän siinä ja just nyt. Olet kaunis luonne ja persoona, sulla on kauniit ja upeet siniset silmät, ja oot muutenki upea kokonaisuus, älä ikinä vähättele ittees <3
Ja hyvä jos oot oppinut rakastaan itseäsi, se on todella tärkeää ja arvokasta. <3 Kukaan upee ihminen ei saa vähätellä itseään, vaik tiiän sen, kun oon vihannut itseäni pretty much melkein koko elämäni.
Puhut niin kauniisti hänestä .. Olet niin rakastettaca kultainen
Tästäkin päivästä taas selviydytään vaikka demonit kirjaimellisesti huutaa. Itsekin just mietin päivän askareita asenteella vtun helvetin pska mutta pakko se on. Laitan kuulokkeet nyt ensalkuun ja raivotan hetken sitte koitan olla zen.
sivusta
Kirjoitat hienosti. Muuta vain "Veera" omaan nimeesi, niin olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti todellista rakkautta.
ero on,että mä en ansaitse noin paljoa rakkautta, ja Veera ansaitsee kaiken rakkauden maailmassa. <3
Ennenkuin rakastat itseäsi niin et rakasta ketään muutakaan. Muuta tuo niin ihmeitä tapahtuu.
tiedän sen ,itsetunto on kohdillaan mulla, muuten vihaan koska olen aiheuttanut paljon kipua :(
Vihan takaa löytyy aina pelko ja se saa kaiken niin paljon vaikeammaksi. Monesti olen lohduttautunut ajatuksella, että ei se mitään tapahtuu ole merkittävintä, vaan miten näihin asioihin suhtautuu. Jokainen ongelma on kuin vihje kuinka eteenpäin.
Olen valmis aloittamaan ihan kaveripohjalta tutustumisen.
En itsekään haluaa rynnätä suinpäin suhteeseen ja sitten jos ei olekaan sitä yhteistä säveltä, lopettamaan.
Kavereiden kesken voidaan kumpikin olla omanlaisiamme, ilman odotusta toisen täydellisyydestä.
Itseasiassa en arvosta täydellisiä ihmisiä, heissä ei ole mitään mielenkiintoista.
Jos aikaa myöten kiinnymme toisiimme niin että pelkkä kaveruus tuntuu liian laimealta, päätetään jatketaanko sitten suhteessa. Edelleen omanlaisinamme epätäydellisinä, mutta kaikkemme siihen antavina!
Vain niin ja sen tutustumisajan katselet muitakin?
Ensinnäkin seurustelu on oltava kaikkien tiedossa ja toisekseen yhteiseen ei muuteta ennenkö ollaan sitte tutustuttu hyvin,täytyy myös ajatella taloudellisesti kannattaako muuttaa edes yhteen.
En koskaan voi alkaa suhteeseen aitoon, ennenkuin suhteeni omaan itseeni on edes positiivisella puolella. Kun en tiedä itseäni ja arvosta tunteitani, niin en pysty sitä toisessakaan arvostamaan. Jos jätän itseni huomiotta, niin jätän myös sinut huomiotta. Sitä ei kukaan halua kokea.
Ei kannata muuttaa yhteen. Juuri niistä syistä.
Ihan pelkkä kaveruus riittää. Ei mitään intiimiä siis. En harrasta sitä kavereiden kanssa!
Vain jos asun yhdessä jonkun kanssa, suhteessa.
Minulla tunteet menevät aaltoina. Joskus levänneenä arvostan itseäni usein en.
Mul on sillee et välil tunnen olevani ku euroopanoomistaja sillon en oo oma itteni. Yleensä lähtee just keulimaan huolella ja hävettää jälkeenpäi.Sitte välil oon sisältä tyhjä, ontto, heikko, tuijotan vaan ku en saa sanotuks mitään. Välimalli on mukava tila ja sillon on helpoin hengittää. Mutta kyllä tää on semmosta keikkumista mun saappaissa et vaikeeta on.
Löydät tasapainon kun seisot omilla jaloillasi. Lupaan sen.
No seisonhan mä nytkin. Tai siis joutunut seisomaan aina. :D Ottanu vastuuta aivan liikaa jo ihan pienestä. Porukat ei ollu läsnä aina duunis ei ne ollu näkemäs mitä mä teen. Sit muuttanu alaikäsenä himast tehny nuorena lapset jne. Hoidin mies lasta siinä sivussa vuosia. Ei se ole ihme että nyt aikuisena mun pää on on vähänpimeenä ja tarvinnu aikalisää. En mä oo ollu kunnos pitkää siis oikeesti mut oon hyvä feikkaa siin et kaikki on hyvin. Nyt oonki vaa jauhanu on se tuska helpottanu. Välil vaikeit hetkii mietin mitävttuu ja sit välil tuntunu et kyl tää täst.
Lisään. Paussi kaikest tehny hyvää toki mul on edellee lapset ja vastuu heistä mut noin niinkun muuten. Jokane joka ei ymmärrä mua ni oon siirtäny heidät sivuun. Oon silti kiitollinen monesta. Ei se luovuttaminen mul oikeesti helpolla oo käyny mieles kyl täs on tuntenu matkan varrella semmosta tuskaa et ei se ihme ole. Järjellinen ihminen kumppaniks ois hyvä mut mul on aina tää pidänhuolta asenne vttu. Se on paha ja siihen en haluis mennä mut oon kovaa vauhtii taas menos nähtävästi. Tollo mikä tollo tai sitte se on vaan mun pala kakkuu. Ite kokenu niin paljon yksinäisyyttä on mun on vaikee kattoo sivusta jos joku on täysin yksin.Tulee semmoset sympatiat heti ei mitää rajaa.
Kompensoit oikealla jalalla vasentasi. Olet todella välittävä, huomioiva ja toisista huolta pitävä. Mutta kuka pitää sinusta huolta? Kuka jätti noin hienon ihmisen yksin? Sisälläsi on uhrautuja, jonka puolesta ei toiset uhranneet. Sisälläsi on huolehtija, josta ei huolehdittu. Sisälläsi on rakkaus, jota ei osattu rakastaa.
Minä näen sinut ja tekosi. Minä rakastan sinua.
Jos sillon vielä kohdataan ja sinkkuja ollaan, avaan sylini sulle. Suutelen ja hellästi halaan niin, että tiedät mun välittävän.
Iloa ja valoa prosessiisi ❤️
Arvostakaa hyvät ihmiset itseenne nyt edes sen verran, että jätetty nämä joutavat sentimentaaliset analyysit pois
Oot jo nyt mun arvoinen! Älä jää poteroon mökkiytymään
Jos luovun itsestäni, niin luovun rakkaudestani. Ei kukaan minua voi rakastaa, jos en voi rakastaa itseäni ja sitä millainen olen.
Itsensä rakastamisen kautta luo hyvän perustan koko elämälle ja omalle hyvinvoinnille. Vain siten pystyy rakentamaan terveen parisuhteen. Yhdessä voi tätä opetella myös johonkin pisteeseen saakka, mutta ne omat valot ja varjot täytyy meistä jokaisen oppia hyväksymään.
Rauhaa ja rakkautta kaikille! 🙏❤️
Allekirjoitan tämän, usko hyvään voi palata myös, jos kohtaa itselleen oikeanlaisen ihmisen? Väärän kohtaamalla tilanne voi mennä vain huonompaa suuntaan. Loppujen lopuksi voi olla pienestä kiinni se mullistava muutos omassa elossa. Onnekas pääsee aina elämässään helpommalla kuin epäonnekas.
Totta tuo. Olen niin samaa mieltä, että oikea ihminen voi aukaista monta lukkoa, jolloin ne ratkaisut löytyy helpommin. Meissä itsessäh on kaikki se viisaus, mutta niiden löytyminen voi ottaa paljon aikaa. Koska meissä on monta kerrosta erilaisia uskomuksia ja ajattelumalleja, jotka ei ole meille hyväksi. Aina on kuitenkin toivoa eikä uskoaan hyvään lopputulokseen tule koskaan menettää. Pitää luottaa elämään, joka on kaikista viisain. Mulle se tarkoittaa, että luotan Universumiin. Hän tuo aina oikeat ihmiset ja tilanteet mulle 🙏❤️🥰
https://youtu.be/qxZInIyOBXk?si=-uQUyadrxOBXMb2F
Ei mulla muuta kun tää.
Tule ja anna mun näyttää kuinka paljon
arvoinen sä olet. Sä olet täydellinen just noin.
<3
Melko pieniksi jää kyllä mahkut jatkolle tolla asetelmalla.
En kaipaa nyt ketään muutskuin itseäni.
Aloittaja
Olet kyllin hyvä. Niinkuin suurin osa.
No olipas ihana ketju 🥲💚