Kun satutin sinua

Upeasti kerroit. Olen myös pikkuhiljaa koittanu opetella kontorolin tarpeesta eroon se on sairautta. Tuntuu että pakko tehdä kaikki asiat itse esim suhteessa jne. Eihän se niin mene. Ei tarvitse. Voi hyvillä mielin antaa toisenkin tehdä asioita ja hänellä voi olla vieläkin parempi työnjälki ja näkemys. Rakastuminen silti pelottaa muilta osin minuakin. Jos antaa kaikkensa ja silti se ei ole tarpeeksi niin se pelottaa. Siinä tippuu niin jumalattoman korkeelta ja on vaikea antaa etenkään itselle anteeksi sitä ettei ollut riittävä.

On toki luontaista ihmisille, joita on satutettu tai jotka pelkäävät hylkäämistä työntää toisia ihmisiä pois, mutta aloittajan kuvailema on aikalailla jo ihan uuden tason saavuttamista tuossa.
Tehdä paskaa toiselle ettei itse kokisi paskaa varmuuden vuoksi on sairas ajatusmalli.

Tavannut joitakin naisia, jotka kieltämättä ehkä omanneet tuon ajattelumallin sekä huomannut että heillä on halu hallita tilanteita ja ihmisiä muunmuassa vähättelemällä ja negaamalla toista. Antaa aika heikon kuvan ihmisestä.

Omassa käytöksessä huomannut sen että vaikka en varsinaisesti työnnä ihmisiä pois niin luovutan todella helposti koska odotan naiselta aktiivisuutta ja tietyt ennusmerkit erityisesti saavat minut lopettamaan kiinnostuksen kuin napista koska en tahdo taas pettyä millainen nainen sieltä alta löytyy.

Harmittavasti aika usein tai lähes aina olen ollut oikeassa arvioinnissani naisista eli itseni suojelu on tullut tarpeeseen.

Aloittajankin kohdalla voi olla myös kyse siitä että kokee ettei toisen kanssa kuitenkaan sovi yhteen ja kaipaa jotain muuta joten tiedostamattomasti tai tiedostaen sabotoi suhdetta jotta toinen tajuaisi mistä kyse.

Ihmiselle voi kehittyä kieroutuneita malleja joista suurimpana kärsijänä usein on vain ihminen itse lopulta.

Mikään tässä elämässä ei ole pysyvää. Joten jos voit nähdä sen arvon niissä hetkissä joita teillä oli, ja oppia tekemistäsi valinnoista, on se kaikki koettu ollut silloin sen arvoista.

En tiedä ymmärsitkö siinä tilanteessa, taisit olla "vähän" muuntuneessa tajunnan tilassa - tai edes myöhemmin - mutta nolasit mut aika pahasti, ja se v- vieläkin.

Itse en pelkää kontrolloivaa miestä. Mies johon olin tosi ihastunut, oli kontrolloiva ja mustasukkainen. Tästä oli tietysti haittaa, mutta pidin hänestä ihan omana itsenään.

Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Itsensäkieltäminen ja fatalistinen alistuminen eivät ole mikään ratkaisu.

Minusta on hienoa, että näet itsesi syvemmin, se on todellista kontrollia kontrolloimatta mitään;)

Koska satuttaminen tapahtui?

En minä sieluasi puhututa, ei, en se minä ollut.

Olen iloinen, että tietoisuutesi on kasvanut ja olet oivaltanut hyvin tärkeitä asioita elämästäsi. Se ei varmasti ole ollut helppoa myöntää tuota kaikkea itselle. Toivon että löydät anteeksiannon, myötätunnon ja rakkauden itseäsi kohtaa. Hiljalleen kaikki helpottaa . Varmasti vielä vahvistut ja rohkaistut ottamaan vastaan aitoa rakkautta. Kuin pimeydessä eläneen silmät ovat niin herkät ensimmäisille valonsäteille. Ne polttavat silmiä, mutta hiljalleen ne pystyvät ottamaan enemmän valoa vastaan, huomaten ettei se valo olekaan vaara vaan auttaa näkemään kaiken aivan uudella ja ihmeellisellä tavalla ❤️🕉️

Miten voit tiedostaa noin mutta et pysty tietoisesti muuttamaan käytöstä kohti hyvää?

Epäilen että selitys ei jaksaisi kantaa seuraavaa törmäystä..

Ei näitä sun juttujas lue ainakaan se jolle niitä kirjottelet. Kannattais heittää vaikka YV facebookissa jos olet tosissas. Ei nämä johda mihinkään.

Haluan miehen, joka on kiltti minulle.

En satuttais sua koskaan, jos olet hän, ymmärrän. Oon vaan niin sekasin ja en pystynyt nukkuun kovin hyvin öisin kun mietin kaikkea, myrskyt pään sisäl on välil niin suuria.

Anna kontrollin mennä, kuuntele tunteitasi ja sydäntäsi, olet hieno ihminen, enkä usko että pahaa haluat kellekkään. Et koskaan ois liikaa mulle, traumoja ymmärrän, ymmärrän suojakuoria ja selfsabotaasia, se kaikki on niin tuttua mulle, mutta tiedän miten tässä pitäisi toimia ,tiedän et kun kuuntelen sydäntäni, ja hillitä omia tunteita ja rakastaa sua turvallisesti niinkuin tarttisit, Veera liikutit mun sydäntä niin paljon ja se on sun, ei koskaan oo kenenkää muun, jos vaan annat mulle sun sydämen, niin voit luottaa että en riko sitä ikinä, en vaik ois kuin vaikeeta <3

Pidän susta kiinni ja arvostan sua, tiedän et selfsabotoin paljon ja tbh kyllä mulla on välil pelkoi, että en osais rakastaa sua oikein tai olisin vaa liikaa, sun ei tarvitse enää peitellä omia tunteitas tai tykkäämistäs tai mitään, voit olla avoin mulle ja hyväksyn sut sellasena kun oot. Mä oikeasti aistin.. meidän välil on jotain, ollut jo pitkään, mut kumpikaan ei oo osannut hoitaa asioitaan sillee oikein.. ja nyt ollaan täs, sä oot jonkun muun kaa, mä oon yksin, ja molemmat ehk kaivataan toisiamme ihan yht paljon <3

Oot upee lämmin, rakastettava, herkkä, kaunis, ja herkkä ihminen, täysin omanlainen sielu, anna mun rakastaa sua, jotta mun sydän sais rauhan <3 Jos mä vaan oon sulle "oikea", tiiäthän.. tärkeint et oot onnellinen, olit kenen tahansa kanssa, et vaa pysty käsittään kuinka huolissani oon ollut susta, kun tää käytös on ollut ristiriitast ja kaikki.. pelkäsin , pelkäsin et satuat ittees, tai että selfsabotoit liikaa.. pelkäsin ja itkin tosi paljon. Oot tärkeä mulle. <3

Rakkaudella ~ siltä ihmiselt joka ei oo sun tiedät kyllä kuka oon mun tekstistä ja kaikesta ~

Minkä ikäinen olet ja oletko mies ?

Köyhäksi tuleva ei voi puolustaa olemassaoloaan.

Hienoa ap, että olet ymmärtänyt vahingollisen toimintatapasi. Siitä peilaten on varmasti helpompi toimia oikein jatkossa. Sitä mietin myös, että kuinka toinen osapuoli selvisi tapahtuneesta? Olisiko keskustelu oikeassa elämässä reilua häntä kohtaan?

Ja höpö, höpö. Jollain tavalla on pahuutta seliteltävä.

En usko. Olet vaan kusipää.

Olet vaan inhottava.

Selittelyt sikseen
Ja käsittelemään ja kohtaamaan pelkoja
Eli elämään jotekin muulla tavpin
kuin kontrollifriikisti ja nolosti.
Sanon siksi ettei ihmisellä oo loputtomasti aikaa luoda ihmisusteita tai pelleillä pelleilyjään
Kieroudella et selittele ku kuolema ja sairaus tulee kyseleenmiten päin persettä elitkään
Kun keskityit johonki kieroon mieleen etkä elämään elämääsi..
Etkö mieti yhtää niitä muita ihmisiä siinä tai muita asioita.
Voisitko poistaa itsesi valokeilasta ja ollavain ihminen?
Eiko sun elämässä oo muuta siltöä ku sä itse AP.
Säälittävää selitystä.
Sanoisin narstiksi suoraan.
Aikä karmeaa luettevaa..
Ok jos oot alle 20 v mutta 20 jälkee tulee kyllä kiite kasvaa aikuiseksi kun on tollei eläny asiota kivaksi selitellen

Dildo satuttaa paremmin 😉

Selittelet oman pahuutesi hyväksi vähätellen samalla toisen kokemaa tuskaa. Eihän toinen oikeastaan kärsinytkään, vaan sinä 🤣

Olet säälittävä. Koitahan pärjäillä..

Surkee

H V

Rakastan sinua, aina ❤️

Hyvä on. Kiitos että jaoit tällaisen näkökulman.
Olet ehkä ihan eri ihminen, mutta tämä olisi yksi selitys hänen käytökselleen, jonka syytä en ole saanut kuulla vieläkään. Jos se olisi näin, kävisi kyllä järkeen, että hän ei välittäisi selittää. Mutta tuohon voi löytää muitakin, kielteisempiä syitä.
Mua ei pelota omat tunteet, vaikka olisin monta kertaa niihin voinut kuolla - riski tulee olemaan jatkossakin, halusin tai en.
Osa minusta on katunut - ja osa ei. Elämää ei voi kukaan pelata täydellisesti läpi.
Tiedän että tein jokaisessa eri tilanteessa parhaaksi näkemälläni tavalla, silloisten kykyjeni, mielentilani ja tahdon mukaisesti.
Toivon että voit löytää tällaisen armon itsellesikin, ja antaa itsellesi anteeksi.
Anteeksipyynnöt eivät ole turhia. Vaikka joku ei ottaisi sitä vastaan, ainakin sitten voit sanoa että olet yrittänyt. Ja sitten voit antaa asian olla omalta kohdaltasi.
Se toimii myös toisinpäin.
Minä yritin kovasti tavoittaa toista, monta kertaa sen jälkeen kun ehdimme lyhyesti olla kavereita romanttisella kiinnostuksella.
Hän satutti aina uudestaan, myös tarkoituksella, koska jotkut hänen tekstinsä oli erittäin ilkeästi ja sattuvasti kirjoitettu. Olin myös todella pahassa henkisessä sairaudessa silloin, niin kuin aiemminkin. Olen voinut huonosti, ja voisin väittää, että hän on pidentänyt sairauttani, mutta lopulta, vaikka kuinka moni olisi aiheuttanut minulle kohtelullaan henkistä harmia, olen tavallaan ainut joka voi auttaa itseään paranemaan (koska ilman omaa tahtoa siihen eivät toisetkaan voisi minua auttaa), vaikka en ole vastuussa siitä, kuinka toiset ihmiset minua satuttavat.
Eikä kukaan voi sille mitään, jos jokin heidän toimensa minua sattuu, vaikka sitä ei olisi tarkoitettu sattuvaksi. Ja jotkut eivät vain huomaa tai välitä kun satuttavat toisia.
En voi sanoa että olen pysynyt itseni hallinnassa, joten en olisi vihainen sellaisesta hänellekään - osa minusta haluaa uskoa että varmasti sille on syynsä miksi hän toimii niin kuin toimii. Ja olet tarjonnut yhden mahdollisen selityksen sille, kiitos jälleen.
Mutta, totuus on minulle silti spekuloitavissa, vaikka kuinka haluaisin uskoa hyviin asioihin. Se ei vain ole varmaa.

Jokainen yksilö on hyvin paljon geneettisen koodinsa ja ympäristön armoilla. Kaikki ovat vähän erilaisia ja ihmisiä sattuu ja asioita tapahtuu. Niin ollut jo pitkään ennen meitä... ja silti, jokaisen tunteilla on väliä. Jokainen on arvokas. Jos ei kenellekään niin sitten itselleen.
Joten vaikka et olisi hän, vaikka olisit satuttanut toisia - jos tunnet syyllisyyttä, voit sen hyvittää itsellesi pitämällä parempaa huolta itsestäsi.
Yritetään jokainen rakastaa itseämme vähän enemmän, ja kun voimme paremmin, on voimavaroja huomioida myös toiset ihmiset ja tulla paremmin toimeen heidän kanssaan.
Yritetään ainakin.