Katumattomuuden ja syyntakeettomuuden pelko

En oikein tiedä mitään neurokirjosta, mutta miksi ei voisi tuntea empatiaa tai katumusta, tai vaikka mitä. Ei kai se välttämättä tunteita pois vie, että on neurokirjolla.
Sitä suosittelen, että ei kannata miettiä, mitä muut mahtavat ajatella sinusta, se tekee vaan itsellesi ikävän olon. Voi tulla itselle ajatus, että on huonompi ihminen kirjolla olon takia, jos luulee, että muut ajattelee jotain esim. pahaa.
Ihmiset eivät välttämättä luule sinusta, minusta, tai kenestäkään yhtään mitään, eikä me edes tiedetä, jos joku luulee jotain. Ei ole hyvä keskittyä siihen, mitä muut ajattelevat. Parasta kun olet sellainen kuin olet, kelpaat kyllä.
Yhden Asberger ihmisen olen tavannut ohimennen elämässäni, niin että oltiin jonkin aikaa tekemisissä, ja hän oli todella ihana ihminen pohjimmiltaan. Jokaisella meillä on omat vaikeutemme ja ongelmamme.
Erilaisuus tai poikkeavuus voi olla joskus jopa rikkaus ihmiselle, kunhan vain osaa olla oma itsensä ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Autisminkirjon ihminen pystyy kokemaan syyllisyyttä ja katumusta. Autisminkirjon ihmiset eivät ole tunteettomia. Itse asiassa monella autisminkirjon ihmisellä on hyvinkin rikas tunne-elämä, mutta tavat ilmaista tunteita usein poikkeavat "normaalista", jolloin muille voi syntyä harhakäsitys tunteettomuudesta. Autisminkirjon ihmisillä on myös usein korkea oikeudentunto.

Kenelläkään ei ole mitään eroavaisuuksia näiden luonteen ominaisuuksien suhteen, kaikki ovat täysin samanlaisia.

Itse käyn tällä hetkellä läpi autisminkirjon omahoito-ohjelmaa. Vaikka siellä puhutaan paljon ikävistä asioista ja haasteistakin (muun muassa sosiaaliset suhteet ja arjen hallinta), on siellä myös listattu erilaisia vahvuuksia ja myönteisiä asioita, kuten vahva oikeudentaju, rehellisyys, kyky huomata yksityiskohtia jne.

Lisäksi jokainen ihminen on yksilö.

Tämä on ensinnäkin ihmiskohtaista. Itse autismin kirjolaisena en pysty tuntemaan juurikaan empatiaa enkä pienimmissäkään määrin katumusta. Oma epäilys on että empatiavajaat autistit eroavat psykopaateista pragmaattisuudellaan. Psykopaatit haluavat yleensä valtaa ja suosiota, kun taas empatiavajaat autistit kykenevät näkemään sen läpi, että sosiaalinen valta ei todellista, vaan pelkkä illuusio (mikä ei toki tarkoita, että se ei vaikuttaisi elämään) ja keskittyvät mieluummin omaan elämäänsä ja omiin kiinnostuksiinsa.

Tuo on väärinkäsitys, ettei autistit tuntisi empatiaa! Autistit tuntee empatiaa eri tavalla kuin neurotyypilliset. Neurotyypillisillä siihen empatiaan liittyy kaikenlaista epäloogista ja sosiaalista kuten että rikasta ihmistä kohtaan tunnetaan enemmän empatiaa kuin köyhää kohtaan ja ihmistä kohtaan enemmän kuin eläintä, pupua kohtaan enemmän kuin käärmettä. Autisteilta kun puuttuu sitä tietämystä, miten pupu on tärkeämpi kuin käärme tai rikas ihminen tärkeämpi kuin köyhä, niin se neorotyypillisten mielestä näyttää siltä kuin autistit eivät tuntisi empatiaa, vaikka oikeasti autistit tuntevat sitä varmasti enemmän ja syvemmin kuin neurotyypilliset. Neurotyypillisyyden tyypillisyys, eli enemmistönmuodostus perustuu väkivaltaan: ovat aikojen saatossa listineet epätyypillisiä niin paljon, että epätyypillisistä on tullut vähemmistö.

Itsehän olet tuon oma-oletuksen rakentanut, että ihmiset olettaisi sinun olettavat sinun olevan leikisti psykopaatti, ettei sinulla olisi empatiaa tai katumusta oletetuista teoistasi.
Oikeasti meistä jokainen tietyssä elämäntilanteessa joutuu kysymään; teenkö nyt jotenkin väärin.

Minullakin on neurokirjo-diagnoosi. Olen kertonut siitä julkisesti. Niinpä jotkut ihmiset näyttävät kaihtavan jopa vastaan kävelyäni.
- Katit mie siitä välitän, kunhan pysyn kaidalla tiellä.
Rohkaistu olemaan yhtä hyvä kuin muutkin ihmiset. Näihin "kirjoihin" ripustautuminen on ylimääräistä rasitetta psyykellesi. Ollaan mitä ollaan!
-väpä-

Osaan kyllä katua liikaakin ja syytän itseäni kaikesta ehkä turhankin paljon. Tuntuu siltä että ihmiset ei edelleenkään ymmärrä tälläisia häiriöitä ollenkaan. Olen kohdannut lähinnä pelkkää tuomitsevuutta muiden ihmisten taholta. Tai sitten on vain ollut huono tuuri enkä ole löytänyt oikeanlaisia ihmisiä ympärilleni.

36-vuotias asperger mies

Tämä kommentini oli niin loistava, että laitan sen ketjuun omanakin kommenttina. Sitä saa kommentoida, jos jonkun autistiset aivot löytävät jotain sanottavaa. Varoitus: sisältää sarkasmia, jota osa autisteista ei koskaan tule ymmärtämään.

"Muutenkin te "empatiakykyiset autistit" olette käsittämätöntä porukkaa. Teille ei riitä että teidän itsensä annetaan olla mitä olette, vaan te haluatte että muut autistit ovat samanlaisia kuin te. Vaikka itseltäni puuttuukin empatiaa, minulla on sentään järkeä päässä, koska tajuan että kaikki muut eivät ole samanlaisia kuin minä. Ymmärrättekö sitä, että empatiallanne ei ole mitään merkitystä, jos ette ymmärrä alkeellistakaan mielen teoriaa? Ketä kiinnostaa, jos teillä on hyvät aikeet, jos vain loukkaatte ihmisiä käytöksellänne.

Eiköhän kohta joku valopää kohta laukkaa syyttämään minua "nentismistä". Sinänsä surullista että olette niin etääntyneitä muista ihmisiä, että teille nyt lievästi autistiset edustavaa pahaa nentismiä. Oikein kyynel tulee.🥲

T. Kyseisen kommentin kirjoittaja"

moi avauspostaaja asseja on monneen junaan että sie oot omanlaisensa assi ja taas joku on empaattinen assi että ei voi lokeroida asseja eikä mitään muitakaan ahtaaseen lokeroon että oot ihan kirjottanu mun mielestä fiksun avauspostin.

terveisin Juha pohjola(erakkomieli)

Tuo joku kirjoittaja on varmaan jokseenkin oikeilla jäljillä ettei sillä meikäläisenkään empatialla taida olla kenellekkään mitään merkitystä. Olenhan täysin samantekevä ja mitätön ihminen kaikille. Varmaan tyhmäkin lisäksi. Ja onko sillä empatialla merkitystä jos suuri osa ihmisistä vihaa niin paljon että on laittanut välit poikki pysyvästi. Sitä en kuitenkaan tietääkseni keneltäkään ole vaatinut että heidän pitäisi olla samanlaisia kuin minä. Olkaa mitä olette ihan vapaasti.

T: 36 vuotias asperger mies