Katumattomuuden ja syyntakeettomuuden pelko

En oikein tiedä mitään neurokirjosta, mutta miksi ei voisi tuntea empatiaa tai katumusta, tai vaikka mitä. Ei kai se välttämättä tunteita pois vie, että on neurokirjolla.
Sitä suosittelen, että ei kannata miettiä, mitä muut mahtavat ajatella sinusta, se tekee vaan itsellesi ikävän olon. Voi tulla itselle ajatus, että on huonompi ihminen kirjolla olon takia, jos luulee, että muut ajattelee jotain esim. pahaa.
Ihmiset eivät välttämättä luule sinusta, minusta, tai kenestäkään yhtään mitään, eikä me edes tiedetä, jos joku luulee jotain. Ei ole hyvä keskittyä siihen, mitä muut ajattelevat. Parasta kun olet sellainen kuin olet, kelpaat kyllä.
Yhden Asberger ihmisen olen tavannut ohimennen elämässäni, niin että oltiin jonkin aikaa tekemisissä, ja hän oli todella ihana ihminen pohjimmiltaan. Jokaisella meillä on omat vaikeutemme ja ongelmamme.
Erilaisuus tai poikkeavuus voi olla joskus jopa rikkaus ihmiselle, kunhan vain osaa olla oma itsensä ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Autisminkirjon ihminen pystyy kokemaan syyllisyyttä ja katumusta. Autisminkirjon ihmiset eivät ole tunteettomia. Itse asiassa monella autisminkirjon ihmisellä on hyvinkin rikas tunne-elämä, mutta tavat ilmaista tunteita usein poikkeavat "normaalista", jolloin muille voi syntyä harhakäsitys tunteettomuudesta. Autisminkirjon ihmisillä on myös usein korkea oikeudentunto.

Kenelläkään ei ole mitään eroavaisuuksia näiden luonteen ominaisuuksien suhteen, kaikki ovat täysin samanlaisia.