Onko ketään ylipainoista, joka voisi kertoa kokemuksistaan raskaudesta ja synnytyksestä? Onko ollut jo ennestään paksun masun kanssa ongelmia? Sujuiko normaalisti? En sitten kaipaa laihdutus ohjeita enkä muuta vittuilua.
Ylipainoisten synnytys
160 cm/ 90kg
228261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
olin 74 kiloinen kun sain positiivisen testin tikkuun. pituutta 162. raskauden lopulla paino oli 83kg. mulla meni ainakin hyvin synnytys, eikä muutenkaan ylipaino "painanut" raskauden aikana. hyvin jaksoin liikkua koirankanssa parikin kertaa päivässä sellasia 3 kilometrin lenkkejä. imettänyt en kuin 1,5kk ja siltiki paino on nyt tippunu 65kg, ja arvaa vain olenko onnesta sekaisin =)
kaikillahan se on se synnytyskin niin erinlainen. joillakin ylipaino tuottaa ongelmia ja toisilla ei taas yhtään. mutta eihän se synnytys ole mikään pikku juttu, että kyllähän siinä voimia tarvitaan. ainahan se on plussaa jos on hyvä kunto!
tsemppiä!
olin "ihanne painoinen" esikoisen raskauden alkaessa, mutta vauvan synnyttyä raskauskiloja jäi kymmenen ja ennen kuopuksen raskuden alkua tuli toiset kymmenen vielä lisää. kuopuksen raskauden aikana minulle tuli vielä raskausdiapetes ja sain tarkan ruokavalion jota noudattamalla pudotin raskauden aikana 10 kg!
tämä siis ei ole laihdutus ohje, mutta kysy neuvolasta oman painoindeksisi mukaista ruokavaliota , se voi helpottaa elämääsi.
muuten minulla ei ole ollut mitään ongelmia masun kanssa,nautin molemmilla kerroilla raskausajasta kovasti, vaikka toisella kerralla olin oikeasti ihan valtava.
Mä painoin raskaaksi tullessani 104 kg ja olen 168cm pitkä. Olin laihdutellut muutaman kilon ennen raskautta ja ekstreme pahoinvointi hillitsi myös painonnousua alkuraskaudesta. Laitokselle lähtiessä painoa oli 122 kg, ja sieltä kotiin tullessa 102 kg. Kuten varmaan arvasit, mulla oli toksemia ja ihan kohtuullinen nestelasti. Toksemiariski nousee ylipainon myötä ja synnytys oli myös tosi rankka. Kätilö sanoi kauniisti mulla olevan paljon "vatsanpeitteitä", joten supistuskäyrää ei saatu ollenkaan rekisteröityä, vauvan sydänäänet kylläkin. Synnytys jouduttiin käynnistämään sen toksemian takia ja oli siksikin niin vaikea, mutta jaksoin paremmin kuin olin itse odottanut. Esim. ponnistaminen ei ollut ollenkaan niin kamalaa kuin olin odottanut. Silti tietenkin kantsii kysellä neuvolasta painosta ja ruokavaliosta, itse sain upeasti apua ja neuvoja, enkä yhtä ainoaa moraalisaarnaa.
Syynä tietenkin se, että oli vastuussa sekä vauvan että itsen hyvinvoinnista - ruokaili järkevästi, alkoholi tauolla joten nekin kalorit jäivät saamatta. Liikkuminen oli must, että jaksoi. Hedelmiä tuhosin himolla monta kiloa. Raskausaikana paino nousi 3,5kg, eli käytännössä laihduin raskausaikana ja synnytyksen jälkeen oli ihanan kevyt olo! Kannattaa siis pitää huoli siitä, että sinunkaan painosi ei pääse nousemaan liikaa. Plus vielä on tämä raskausdiabeteksen vaara, jos lähtöpaino on korkea. Pidä vaikka tavoitteena, että painosi ei saa olla kolminumeroinen lukema - siitä on hyvä lähteä.
Minun eräs ystävättäreni "lihoi" raskausaikanaan vain kuusi kiloa ja luulin, että se on ennätys (itse lihoin 25 kg).
Minulle neuvolan terveydenhoitaja sanoi (kun tuskailin kilojeni kanssa) että ensin paino nousee ns. "normaaleihin" lukemiin (painoin ennen raskautta 48 kg, pituutta 167cm) ja sen jälkeen alkaa sitten muu "lihominen" ja vauvan kasvuun liittyvä painonnousu ym.
Saako kysyä, kuinka paljon painoit ennen raskautta?
eli elopaino OLI siinä 89 hujakoilla kesän juominkien ja syöminkien jälkeen...
ylipainoa siis minullakin...
eka raskaudessa tuli 7kg ja toisessa 6kg
nyt kolmatta odotan rv 24 1 ja paino vielä -3kg laski siis alussa ja nyt rv23 oli tullut jo 200g takaisin....
koskaan ei paino ole tuonut ongelmia odotukseen tai synnytykseen,painoa en ole tarkkaillut ja neuvolassa siitä ei koskaan ole mainittu sanaakaan...
sokerirasituksessa tietysti täytyy käydä,mut mulla ei ole siinäkään ikinä mitään ollut.
positiivisella asenteella eteenpäin ja riemu rinnassa!
pituutta 162 ja painoa reilu 100. Eka raskaus ihan "normaali", painoa lopuksi 110 kg. Synnytyksen kesto reilu 11 tuntia ja ponnistus 7 min. Sen jälkeen kiloja jäi 106. Toinen raskaus meni yli, käynnistettiin, kesto 4 tuntia, ponnistus 2 min, painoa enimmillään 111 kg. Kiloja jäi synnytyksen jälkeen 106. Nyt on alle 100. Raskaaksi olen molemmilla kerroilla tullut ensi yrityksellä. Selän päälle kävi tämä toinen synnytys, mutta niinhän se ottaa normaalipainoisellakin. Ei raskausmyrkytyksiä, diabetesta eikä mitään turvotuksia (vaikka kesäaika).
Aina voi silti tapahtua jotain kun on ylipainoa(siis runsaasti).Itsellä toinen muksu, nyt 7 vee jäi tosi pahasti kiinni hartioistaan ja sai syntymässä hermoratavaurion.Joka ei ikinä parane.
Lapsen paino oli viisi ja puoli kiloa ja pituutta 57 cm.
Vieläkin ylipainoisena ja näin jälkiviisaana voin sanoa että kun raskausaikana pitää extra hyvin huolta itsestään niin ongelmia ei luulisi tulevan.Tsemppiä!!
tuo vauvan olkapään hermovaurio voi toki tulla vaikkei äiti olisi ylipainoinenkaan, syntyyhän niitä isoja vauvoja normaalipainoisillekin äideille joille sitten voi tulla noita komplikaatioita. Se kyllä on totta, että mikäli äidillä on raskaudenaikainen diabetes, se lisää riskiä että vauvasta tulee iso. Mutta; raskausdiabetes voit tulla myös normaalipainoiselle äidille!
Ison vauvan olet kyllä pukannut ulos, huh huh! Meillä nuorimmaiselle muuten epäiltiin myös tuota olkahermopunoksen vauriota, mutta ei sitten onneksi ollutkaan, käsi oli vaan muuten jäänyt juntturiin ja ärtynyt synnytyksessä (poika oli 4170g/52cm)
Synnyttäjän ylipaino lisää lapsen painoa tutkimusten mukaan melkein samassa suhteessä kuin gestaatiodiabetes. Ylipainoisten synnyttäjien vatsanpeitteiden päältä on vaikea rekisteröidä sydänääniä, mikäli joudutaan kiireelliseen tai hätäsektioon, on ylipaino riski nukuttamiselle ja leikkaushaavan paraneminen on selkeästi hitaampaa, ylipaino on riskitekijänä korkealle verenpaineelle, raskaudenaikaiselle sokeritaudille, leikkauskomplikaatioille, sikiön ylipainolle ja sitä myöten riskitekijä myös sikiön äkkikuolemalle ja muille itse synnytykseen liittyville komplikaatioille.
Näin tämä virallisesti menee, se että löytyy poikkeuksia ei tarkoita että ylipaino ei olisi suurikin riskitekijä. Ennenkuin joku älähtää on kai kerrottava, että olen itse synnyttänyt kaikki lapseni reilusti yli satakiloisena ja välttynyt kaikilta edellämainituilta komplikaatioilta, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö tutkittu fakta olisi faktaa.
juupa juu, kyllä ylipaino vaikuttaa vauvankin painoon, mutta kyllä se on lähinnä se raskaudenaikainen painon nousu, joka vaikuttaa myös vauvaa lihottavasti. Ei se äidin "valmiiksi hankittu" ylipaino yht´äkkiä siirry sikiöön! Joten jos ylipainoinen äiti tarkkailee painoaan raskauden aikana, ei ole hätää.
Sekä synnyttäjien paino, että vastasyntyneiden paino on ylipäätänsäkin kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana, eikä nykyään kuitenkaan esiinny yhtään sen enempää komplikaatoita kuin aikaisemmin.
Jossakin viestissä sanottiin, ettei sydänääniä voi kuunnella paksujen vatsanpeitteiden läpi ja se on tietyssä suhteessa totta, mutta käytännössä en ole vielä tavannut sellaista ylipainoista synnyttäjää jolta ei olisi jollakin tavalla voitu ääniä rekisteröidä.
En yritä puolustella ylipainoisuutta tai vähätellä sen riskejä, mutta ylipainoisuus ei aina automaattisesti tuo mukanaan riskitekijöitä. Paljon on täysin perusterveitä synnyttäjiä, joilla paino on yli sadan, eikä se vaikuta raskauteen tai synnytykseen mitenkään.
Näinhän se on..itselläki oli raskauden ajan sokeriarvot suht kohdallaan, koska tiesin jo miten toimitaan ruokavalion suhteen. Kuitenkin poika joka syntyi 38 2 viikol oli tosi iso kuten jo aiemmin mainitsin.Vanhempi muksu oli vaan neljä kiloa ja 52 cm.
Vaikka itsellä ylipainoa useampi kymmenen kiloa niin ihan hyvin sydän äänet kuului,tiedä sitten kun poika syntyi perjantai 13.päivä niin samana aamuna polilla ultra arvio oli hiukan vaille viisi kiloa...jos niitä michelin kerroksia on paljon vatsan päällä niin vaikuttavat ultraamiseen luulisin.
vuosia on kulunut jo seitsemän kun poika syntyi enkä yhtäkään vaihtaisi pois.Olkapunos vaurio on kuitenkin NIIN pieni juttu..pahemminkin olis voinu käydä.
Ja näin lopuksi voisin mainita että Satakunnan keskussairaala on ihan yhtä hyvä paikka synnyttää kuin muutkin..
Tsemppiä kaikiile äidiksi tuleville!!
Mun vauvalta irtos scalppi ponnistusvaiheen alussa ja sydänääniä ei saatu kuulumaan millään. Tuli muuten hoppu: saliin ryntäs ihmisiä ja koneita ja loppujen lopuksi UÄ:llä saatiin selville vauvan voivan hyvin. Autettiin kuitenkin imukupilla ulos, kun kuppi kerran oli kiinni...ja repeämät oli sitten sen mukaiset. Mutta se on toinen juttu. Joka tapauksessa sydänäänten rekisteröinti oli vaikeaa jo avautumisvaiheessa ja supistuksia ei missään vaiheessa saatu rekisteröityä.
...myös tänne kirjoitettuja viestejä, kun kerran luet noita faktojasi oppikirjoistakin. Toistit suurinpiirtein kaikki sanomani omissa "faktoissasi", ja silti sinulla on otsaa tulla urputtamaan minulle noinkin tylyllä otsikolla. Asiantuntija en ole, et sinäkään, mutta minulla on omakohtaista kokemusta asiasta, ja jos huomasit niin kirjoitin ettei ylipaino ole aina syy...
Juu, paljon on maailmassa tutkittu asioita, todettu yhtä ja toista, mutta sellaista tutkimustulosta ei tässäkään asiassa ole kukaan keksinyt joka todenmukaistaisi että ylipainolla on AINA osuus kertomiisi seikkoihin, koska näin ei todellakaan ole. Ja sitä yritin alkuperäisessä viestissäni kertoa mutta kun sinulta näkyy puuttuvan sisälukutaito niin ei voi kuin valittaa!
Ps. Sokeritautia ei ole edes nykykielessä/lääketieteessä olemassa, vaan sairauden nimi on diabetes
Ei minultakaan ekalla kerralta saatu ensimmäistäkään supistuskäyrää otettua, mutta sydänäänet kuului tosi hyvin. Toisella kerralla näkyi ja kuului molemmat hyvin.
ponnistusvaiheessa ei usein saada kunnon käyrää piirtymään edes scalpin avulla normaalipainoisiltakaan, joten siihen ei ylipaino vaikuta mitenkään.
Jos ajatellaan, että neuvolassa kuunneltavan dopplerin (joka on todella heikko laite rekisteröimään verrattuna varsinaisiin ktg-laitteisiin)avulla saadaan kuuluviin jo 10 viikkoisen sydänäänet syvältä synnyttäjän sisältä, niin kyllä varsinaisilla laitteilla saadaan täysiaikaisen sikiön äänet kuuluviin ylipainoiseltakin synnyttäjältä. ongelmana on vain se, että vyöt pitäisi laittaa todella kireälle (koska paksut vatsanpeitteet liikkuvat enemmän kuin pinkeät ja anturi liukuu pois paikaltaan) ja se tuntuu supistusten aikana todella tukalalta ja siksi usein turvaudutaan ylipainoisten kohdalla helpommin juuri tähän scalppiin, joka taas vaatii kalvojen puhkaisun.
Supistusten mittaaminen onkin sitten jo aivan eri asia. Niitä ei todellakaan saa piirtymään kunnolla, jos vatsanpeitteet ovat runsaat, mutta niiden piirtymisellä ei ole niin suurta merkitystäkään. Synnytyksen edistyminen arvioidaan kuitenkin loppujen lopuksi aina sen perusteella mitä supistukset tekevät kohdunsuulle, ei miten hienosti ne piirtyvät paperille. Sitäpaitsi, monilla hoikilla synnyttäjillä joilla on erittäin treenatut vatsalihakset on sama juttu -supistuksia on vaikea saada piirtymään hyvin.
mulla oli ylipainoa sellanen 50 kiloo kun tulin raskaaksi! raskauden aikana paino nousi 4kg. minkäänlaisia ongelmia ylipaino ei tuonut odotukseen eikä synnytykseen joka oli tosi helppo!!
mulla ei nouse paino ollenkaan vaan pysyy samassa ja jopa laskee. syömisestä ei ole kiinni koska karsee makean himo ollut aina odottaessa. kyse siis hormoonitoiminnasta. muuten raskaudet ihan erilaisia olleet. verenpaine laskee kun laskettu lähestyy ja siitä jopa oltu aika huolissaankin jo välillä.
synnytys ihan ok ja siinä ei ratkaise paino vaan kunto ja lantion tilavuus suurelta osin ja lisäksi kiputunto/kivun hallinta. eli luikulla voi olla todella paljon ongelmia.
onhan tosiasia että painossa on omia riskejä, mutta niiden toteutuminen on sitten eri juttu. varmaan jos olisi ongelmia ollut olisi asialle tehnyt jotain ja etukäteen ei voi taas tietää miten menee.. toisaalta olen ihminen josta omalääkärini sanoo että ei muuta vikaa kuin koko ja sitä ei usko jos ei näkisi.. eli veriarvoja myöden kaikki ok. sokerin kanssahan tulee monia ongelmia mutta jos ei kohtuutonta pupellusta niin samalla viivalla muiden kanssa siinäkin.
neuvoloissahan suhtautuminen on aika erilaista. mulla kivat tädit jotka todenneet että kyllä se paino saakin tippua, vaikka sitten kyllä tentanneet syömisiä kun se todellakaan ei nouse..
jännä huomio on osunut sairaalassa kyllä silmiin muutaman kerran; sektioäidit ovat olleet kaikki lihavia! mikä lienee yhteys kun tutuissa sektioäidit luikkuja ja lyhuitä eli liian pieniä!
eli huolehdi että olet hyvässä kunnossa esim uimalla tai kävelemällä niin olet voiton puolella ainakin siinä!
Ensimmäisessä raskaudessa bmi oli 29 (olin juuri laihduttanut 10 kg). Painoa kertyi yht. 16 kg, jotka tulivat lähinnä loppuraskaudessa raskausmyrkytyksen vuoksi. Sokerirasitusarvot olivat hyvät. Käynnistetty synnytys rv 37 oli todella rankka, mutta nopea. Kesto n. 5 h, ponnistus 25 min. Paino tippui alussa lähes lähtölukemiin n. 4 kuukausessa, mutta nousi imetyksen loputtua hurjaa vauhtia.
Toinen raskaus alkoi vajaa vuosi edellisestä synnytyksestä ja bmi 33. Neuvolassa sanottiin, ettei painon tarvitsisi nousta ollenkaan. Jälleen kymmenen viikkoa kestänyt pahoinvointi ja elämä vuoden ikäisen lapsen kanssa pitivät kiireisenä ja toisessa raskaudessa painoa tuli 8 kg. Sokerirasitus taas normaaliarvoissa. Synnytys alkoi yllättäen 1 kk ennen la:ta ja oli helppo. Kesto 4 h, ponnistus 15 min. Tuo 8 kg tippui parissa viikossa. Synnytyksestä nyt 6 kk ja paino -4 kg. Vielä siis muutama kilo siihen, kun aloin odottamaan esikoista.
Omalla kohdallani ylipaino oli enemmänkin henkinen juttu, eikä niin vaikuttanut raskauksiin, tai ainakin luulen niin. Tarkka kuitenkin saa olla, että paino taas nousisi. Liikunta ja terveellisen elämäntavat auttaisivat - mutta miten niiden toteuttaminen voikaan olla niin vaikeaa :(
Mielenkiintoisia juttuja. Mä luulin olevani tosi läski, sillä neuvolassa annettiin ruokailuohjeet ja varoiteltiin ylipainosta. Pituuteni on 180 cm ja paino alkuraskaudessa 82 kg, viimeisilläni n. 100 kg. Siispä vaan mietin mitä oltaisiin sanottu 160 senttiselle saman painoiselle :o Mä itkin aina punnituksen jälkeen kotiin tullessa! Enkä voinut noudattaa sellaisia 1600 kalorin ruokavalioita mitä käskettiin, sillä heräsin keskellä yötä nälkään ja sain vapinakohtauksia missä verensokeri meni tosi alas.
eihän sulla toi lähtöpaino / paino alkuraskaudessa pituuteen nähden edes ole ylipainoa.
Mulla pituutta 174com ja paino ekalla neuvolakäynnillä (rv 8) vähän vajaat 87, oli ollut ennen raskautta ja/tai kotivaa´alla siinä 84-85 kg:n paikkeilla. Nyt rv 38 menossa ja painoa 97kg. Neuvolaterkkari ja lääkäri suhtautuneet koko ajan asiallisesti ja ystävällisesti eikä mitään saarnoja ole joutunut kuulemaan. Ehkä tilanne olisi ollut toinen jos painonnousu olisi ollut runsaampaa tai sokerirasituksessa olisi ilmennyt ongelmia. Mutta koska sokerirasituksen tulos oli todella hyvä, verenpaine on ollut hyvä ja virtsan sokerit hyvät läpi raskauden, ei kai sitten ole ollut syytä valittaa.
Tai sitten on osunut suhtautumiseltaan avarakatseisempi terkkari.