Kesällä luulin, että olisin omat kehitystehtäväni käynyt läpi, ja että olisin valmis kohtaamaan sinut. Nyt näen, miten alussa matkallani olinkaan. Olen syksyn edetessä opetellut nauramaan, vapautumaan. Olen pohtinut maskuliinisuutta ja feminiinisyyden itsessäni, meissä. Olen ollut onnellinen.
Toisinaan mietin, mitä sinä mahdat käydä läpi. Uskon, että joudut vastaavalla tavalla työstämään omia kysymyksiäsi, minuuttasi. Yhteys välillämme oli käsinkosketeltava ja säkenöivä, mutta olimme vielä keskeneräisiä, kesken itsemme kanssa. Molemmat tiedämme tämän.
En ole nähnyt sinua vähään aikaan, edes vilaukselta. Halusin vain sanoa, että minulla on ikävä sinua.
Ja miehelle tämä, kun joku kuitenkin kysyy.
Toisinaan mietin, mitä sinä mahdat käydä läpi. Uskon, että joudut vastaavalla tavalla työstämään omia kysymyksiäsi, minuuttasi. Yhteys välillämme oli käsinkosketeltava ja säkenöivä, mutta olimme vielä keskeneräisiä, kesken itsemme kanssa. Molemmat tiedämme tämän.
En ole nähnyt sinua vähään aikaan, edes vilaukselta. Halusin vain sanoa, että minulla on ikävä sinua.
Ja miehelle tämä, kun joku kuitenkin kysyy.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Laulaako hän Maaveden mieskuorossa?
En ole kuullut hänen ikinä laulavan. Eikun ei, olenpas. Mutta ei kuorossa laula.
Kauniita ajatuksia järkevää pohdintaa sisäinen kauneus sädehtii suorastaan pidän kyllä
susta myös 👱🏿♀️💋
Minkälainen mies kyseessä. Varmaan komea, keskipitkä vaaleilla hiuksilla. Hyvä ammatti.
Tummat hiukset.
Mulle?
En ole Veera.
Teinix peelo.
Unohda maskuliinisuutesi pohtiminen. Naisilla kaikki sellainen on vain päälleliimattua feminiinisyysvajeen peittelemistä, eli sinulla ei oikeasti ole sellaiseen mitään tarvetta. Keskity vaalimaan upeaa säihkyvää naisellisuuttasi.
Ei kai elämä ole sinulle ainaista odettelua? :(
Että peräännytään aina kotiin nuolemaan haavoja ja välttelemään kaikkea?
Yhdessäkin voi kasvaa.
"Kesällä luulin, että olisin omat kehitystehtäväni käynyt läpi, ja että olisin valmis kohtaamaan sinut. Nyt näen, miten alussa matkallani olinkaan."
Ihan uteliaisuudesta: oletko 20-25v?
Muistelen, että nuorena ajatteli, että elämä on sitten joskus tulevaisuudessa ja silloin on valmis ties mihin. Vanhempana ajattelen niin, että sitä taittaa matkaa ihmisten kanssa epätäydellisenä eikä mitään valmistumisen hetkeä ole.
Toisen ihmisen kanssa on pakko kohdata omat ikävät puolet pikakelauksella, koska niistä kärsivä ihminen peilaa niitä takaisin.
Kotona yksin ollessa ja (valheellisesti?) tsemppaavien ystävien ympäröimänä ei ikinä tarvitse tarkastella punnita omia toimintatapoja.
Sillä tavalla rehellinen, avoin ja luottavainen parisuhde on ihmisenä kasvamisen kurssi numero yksi. 10 000 op.!!!
Vähän pintapuolisesti tulkittu. Elän kyllä, mutta en koe välttämättömäksi parisuhdetta, ellei se ole hänen kanssaan. Olen riittävän vanha, että voin valita. Vien suhteeseen kaiken tai sitten niitä on nolla.