Olen ollut tosi

kyllästynyt projektiin ja sen toistavaan kerrontaan vuosi toisensa jälkeen! En jaksa sitä enää siinä' muodossa kuin se on ollut jo vuosien ajan. Ainoa minkä koen olevani minunnäköistä elämää on olla yhdessä ystävänä ikäiseni vanhemman miehen kanssa. Olo on ollut kauan huono ja monet asiat ovat vaikuttaneet siihen, että koen olevani perillä vain siellä missä minun pitääkin olla, kun jaan elämäni ikäiseni miehen kanssa. Enää ei ole sitä mahdollisuutta että mikään voisi vaikuttaa minuun niin, että haluaisin muuttaa tätä mielipidettäni. Viimeiset viisi vuotta tuhosivat kaiken kauniin elämästä. Oli liian rankkaa elämää liian kauan, kun ei pystynyt edes töissä käymään ja sen takia vointi huononi olennaisesti! Projektin toteutus vaikutti siihen, ettei sillä siinä muodossa kuin se toteutettiin, ollut koskaan mahdollisuutta saada aikaan mitään hyvää. Kymmenen vuotta meni siksi täysin hukkaan. Jos se olisi toteutettu nopeatempoisemmalla aikataululla, ei olisi kenellekään tullut sitä tunnetta, ettei vaan enää jaksa sitä yhtään ja toisaalta minun ei tarvitsekaan jaksaa. Minulla on ollut jo kauan omat periaatteet siitä minkänäköistä oma elämäni voisi olla-ja projekti ei anna siihen sitä vastausta, mikä kuvaisi juuri sitä mitä minä haluan elämältäni nyt ja tulevaisuudessa! Hiljaisuus oli liian pysyvää liian kauan, mikä myös osaltaan vaikutti siihen että jaksaminen alkoi olla hyvin vähäistä! Miksi mitään ei tapahtunut viimeistään sillloin, kun hoidin kaupungilla sitä pientä poikaa! Ei minulla ollut silloin mitään mahdollisuutta sanoa tietylle henkilölle yhtään mitään!