In memoriam - muisteletko menneitä kontakteja jopa rakkauksia Pyhäinpäivän merkeissä?

Menetin ensirakkauteni joka oli myös elämäni suurirakkaus.
Hän oli siskoni ystävä, tutkin siskoni kännykkää ilman lupaa ja törmäsin outoon nimeen josta en ollut kuullutkaan.
Laitoin siskon puhelimesta hänelle tekstiviestin "Mitäs tyttö tietää, heh heh T: ?" , hän ihmetteli asiaa miksi siskoni laittaa tuollaista viestiä.

Aloimme kirjoitella kun vaihdoimme numerot ja näimme paria viikkoa myöhemmin isosiskoni asunnolla jossa pikkusiskoni vietti perjantai-iltaa tuon tytön ja muiden kavereiden kanssa.
Tuo siskoni ystävä oli ihana blondi pörröpää ja rakastuin häneen jo tuona iltana.
Olin tuolloin yhdeksäntoista ja hän oli täyttänyt paria kuukautta aikaisemmin kuusitoista, iästään huolimatta hän asui opiskeluiden vuoksi jo yksin.
Näin häntä useamman kerran tuolla isosiskoni asunnolla ja kirjoittelimme päivittäin, sovimme jokusen viikon päästä että näemme kahdestaan.
Kävimme kahvilla ja yhdellä R-kioskilla hän ihaili yhtä korttia. Kun kävelimme niin olisin halunnut ottaa häntä kädestä mutta olin liian ujo.
Saatoin hänet yksiin liikennevaloihin josta erkanenimme omiin matkoihimme ja sovimme että menen hänen luokseen eräs päivä viettämään aikaa koulun jälkeen.

Menimme tuona eräänä päivänä hänen luokseen, kun menimme hänen asuntonsa sisään kaivoin repustani tuon kortin jota hän oli ihaillut sillä kävin ostamassa sen hänelle.
Sinä päivänä juttelimme ihan kaikesta, olimme lapsellisia ja pöhköjä. Pidimme parin tunnin tuijotuskilpailun, nauroimme ja tutustuimme.
Hänen kaverinsa tuli yökylään, kun minun piti lähteä niin aloimme leikkisästi riidellä ja painimme lattialla ja olimme siellä lattialla niin kauan että tuli pimeää.
Hänen kaverinsa nukkui sohvalla kun leikkisästi nahistelimme lattialla pilkkopimeässä, vähitellen suumme lähestyivät toisiaan ja tunsin hänen lämpimät huulet omiani vasten.
Se oli ensisuudelmamme ja suutelimme kauan lattialla, lopulta kun lähdin niin sydämeni oli pakahtua koska olin niin onnellinen.

Vietimme aikaa hänen asunnollaan usein ja usein aika tietysti meni pussaillessa, vähitellen aloimme hyväillä toisiamme. Ensin vaatteiden läpi ja sitten enemmän, kerran hän meni suihkuun ja jätti oven lukitsematta.
Riisuin itseni ja sammutin valot suihkusta, menin sinne hänen luokseen. Suutelimme pimeässä valuvan veden alla, hyväilin hänen koko vartaloaan käsin.
Hän laittoi kaluni yläreisiensä väliin (ei siis pimppaan)ja alkoi liikutella jalkojaan, lopulta kun olin tulossa niin hän otti kaluni käteensä ja runkkasi minut loppuun asti.
Se oli ensimmäinen orkku jonka hän teki minulle, sen jälkeen teimme sitä usein mutta usein pimeässä koska olimme niin ujoja.

Juhlimme minun valmistujaisia yhdessä, joimme yöttömässä yössä olutta laiturilla . Hän oli vähän äkäinen minulle kun kuulemma halusin liian aikaisin nukkumaan ja hän olisi halunnut yhdessä katsoa auringon nousua.

Muistan kun näin hänet ensimmäisen kerran alasti, hän riisui itsensä ja makasi lattialla patjalla ja sanoi saa katsoa.
Hänen ihana pörröinen tukkansa oli niin söötisti, hänellä oli ihanat kiinteät B85 kokoiset rinnat, ihana muodokas lantio ja vaaleita pimppakarvoja.

Muutimme heinäkuussa yhteen, viereiseen rappuun missä hän oli aikaisemmin asunut.
Elämä oli ihanaa, emme malttaneet pitää näppejämme erossa toisistamme. harrastimme seksiä joka päivä ja monta kertaa, kokeilimme kaikkea yhdessä kuten sitomista, roolileikkejä, peppuseksiä ja tilasimme leluja.
Harrastimme seksiä joka huoneessa ja joka asennossa, kun olimme elokuvissa hän saattoi laittaa kätensä housuihini ja hyväillä minua teatterissa, hän saattoi ottaa suihin mattolaiturilla tai vanhempieni kotona nurkan takana.
Kävimme aina iltaisin aina yhdessä suihkussa, olimme niin läheisiä ja pystyimme juttelemaan ihan kaikesta.
Hän välillä kärsi vakavasta masennuksesta mutta olin aina huolehtimassa hänestä ja tukemassa.
Syksyllä menimme kihloihin ja pidimme juhlat, menimme lopulta naimisiin kun hän oli yhdeksäntoista ja minä olin kaksikymmentäkaksi, loppu tuli paria vuotta myöhemmin.

En vuosiin pystynyt sanomaan hänen nimeään tai muistelemaan ollenkaan menneitä.
Vasta tänä vuonna olen pystynyt siihen, olen katsellut meidän yhteisiä kuvia ja lukenut nipun kirjeitä joita kirjoitimme toisillemme.

Minulla olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa tästä suhteesta mutta en tältä istumalta nyt jaksa, siksi loppu töksähtää pahasti.

Jatkakaa avautukaa sillä puhuminen eli kirjoittaminen helpottaa surua ja menetyksiä!
Kuten kosketus ja muu huomioiminen läheisiltä.

Muistoja kyllä vaikkei se kuollut ole. Elää ja on upeana. Itse vain tyhmyydelläni menetin sen.