sinua ja tiedän sen, mitä teen. En suunnitellut tällaista, eräänä päivänä vain astelit elämääni ja en osaa enää ajatella aikaa ennen sinua. Se oli toisenlainen aika, istuin hämärässä jotakin odottaen, hehkuvan hiilloksen äärellä viluissani. Nyt ajatellessani sinua lämpö täyttää minut kiireestä kantapäähän. En odota enää mitään, läsnäolosi täyttää jonkin tyhjän paikan minussa. Sen tyhjän paikan kipu tuntuu aina kun en sinua näe. Minua jomottaa, mikään lääke ei tätä särkyä korjaa.
Kun nyt tarvitsen
Anonyymi-ap
21829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Korjaako sen jomotuksen vain miehen molo?
Sellaista ajatusta sieltä.
Hih hih..😂
Murkuilla tuo alapää kehittyy ennen yläpäätä. Ja se näkyy 😏
Kenelle? Oletteko koska tavanneet ensimmäisen kerran?
Eräälle ihanalle ihmiselle, joka muistuttaa erästä sielunkumppaniani jota joskus rakastin. Ovat joskus samaa mieltä keskenään.
Oko tuo vihje hänelle?
Koska näitte viimeksi?
Emme ainakaan viime viikolla.
Kaipaan sinua,voidaan treffata taas..
Minä en enää osaa olla ikäväni kanssa. Olen masentunut (lievä masennus toistaiseksi)Minä en pystynyt välttämään tätä. Sinä et tunne samoin, minä en kuulu kenellekään. Minua ei ole.
Minä olen lamaantunut, menee päin vttua. Minulla on kaikki resurssit ja minä pelkään hajoavani.
Mitä ajattelit silloin aavistitko jotain tulevaa? Naiselta sivusta
Sun on pysyttävä hengissä
Ja kuosissa
Ehkä. Hänen kanssaan oli helppo ja vaikea olla samaan aikaan, vähän kuin kaksoisliekki.
Aika vammastahan tää touhu on.
Kyllä, varmasti.
Heijja!!!
https://m.youtube.com/watch?v=frv93sVjn1U
Maailma tuntuu vaa pahalle ja oon lamaantunut viimese kahden vuoden tapahtumist ihan huolella. Tuntuu et mistää tai kenestäkään ei saa otetta. Ensvuon onneks muutost arkeen se auttaa tai se pahentaa. Kaipaan myös häntä mutta tässä tilanteessa hänenkin tavottelu on liikaa. Ehkä kaikki vaa on.
Minulla on tälläisiä onnellisuuden tuojia elämässäni. He saavat läsnäolollaan jotain minussa täytettyä. En kuitenkaan yhtäkään heistä ottaisi kumppanikseni. Minulle riittää heidän näkeminen silloin tällöin. Sielunkumppaneita.
Yksi on ollut pitkään (vuosia)mielessä ja häntä mietin usein. Nuo uudet ihanat ihmiset on kuitenkin autaneet minua hieman unohtamaan hänet. Pystyn nyt elämään parempaa elämää. Tiedän kuitenkin, että jos hän vastaan tulisi taas, niin alkaisi taas pyörimään mielessä.
Jos vastapuolella on samankaltaisia tunteita niin onko erillään oleminen oikea ratkaisu?
Ei se ole oikea ratkaisu.
Millainen se päivä oli?