niin tuntuu siltä, että ehkä viimeksi lapsuudessa on ollut sellainen ajanjakso, jolloin ei ole ollut mitään stressiä tai tilannetta että joku "jäytää" sisäisesti. Jatkuvaa henkistä piinaa, jota ei välttämättä pääse pakoon edes unessa.
Olisi mukavaa joskus vaan olla, ilman mitään huolia menneestä tai tulevasta. Unohtaa olevansa olemassa.
Olisi mukavaa joskus vaan olla, ilman mitään huolia menneestä tai tulevasta. Unohtaa olevansa olemassa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sitten kun olet päässyt velvollisuuksista voit olla huolestumasta mistään.Itsensä kanssa ei tarvitse huolestua.
Aika vaikea velvollisuuksista on päästä eroon. Tähän on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko olet taloudellisesti riippumaton miljonääri tai vapaaehtoisesti asunnuton "omavarainen" nuuskamuikkunen, joka kiertää paikasta toiseen vailla huolia.
Itse odotan taivaaseen pääsemistä. Elämä täällä ei ole lopulta mitään. Aika harva tuntuu sisäistävän sen miten katoavainen elämä lopulta on.
Rakastan elämää, vaikka omani on mitä on.
Onneksi minua on siunattu :) ehkä pääsen pois
En tiedä mitä tähän pitäisi vastata? ihailen uskoasi, olisinpa yhtä varma.
Niin. Jeesukseen uskovaiselle on tärkeää ymmärtää ettei kuolema ole loppu, vaan siitä vasta alkaa Elämä. Mutta ei Raamatussa ohjeisteta kyllä toivomaan kuolemaa sen enempää kuin täällä oloa. Jumala vahvistaa uskovia kaikessa, että uskomme säilyisi meissä, elämme tai kuolemme.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18688448/elaman-alkupera-ja-jeesuksen-kuolleistanouseminen
Sitä onnen päivää kun kuolee ja voi jättää kaiken tämän taakse
Opetusministeriö piti huolen siitä ettei lapsuudessakaan ollut hyvää ajanjaksoa.
Tänään ajattelin kesää joskus 80- luvulla maalaismaisemissa, pääskysten lento ja siitä tuleva ääni soi korvissani
Pyyteetön rakkaus parantaa jos sen on valmis vastaanottamaan...