Sain opiskelupaikan yliopistosta ja saan varmaan opiskelupaikan myös ammattikorkeasta.Jos valitsen yliopiston, minusta tulee FM ja ammattikorkeassa sh.
Ammattikorkeakoulu sijaitsee lähellä kotiani ja yliopistoon joutuisin muuttamaan kauemmaksi.
Mitä te tekisitte minun sijassani? Yliopisto on aina yliopisto ja siellä saisin luettua yleishyödyllisiä aineita seuraavaa opiskelupaikkaa varten.Ammattikorkeassa saisin takuu varmasti hyvän duunin loppuelämäksi,mutta toisaalta en sitten tiedä haluanko sh:ksi.
Ammattikorkeakoulu sijaitsee lähellä kotiani ja yliopistoon joutuisin muuttamaan kauemmaksi.
Mitä te tekisitte minun sijassani? Yliopisto on aina yliopisto ja siellä saisin luettua yleishyödyllisiä aineita seuraavaa opiskelupaikkaa varten.Ammattikorkeassa saisin takuu varmasti hyvän duunin loppuelämäksi,mutta toisaalta en sitten tiedä haluanko sh:ksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No melko hajanaiset suunnitelmat sinulla kyllä kaiken kaikkiaan.. Siis mitä olisit menossa sinne yliopistoon opiskelemaan? Ehkä selkeintä olisi sinun tapauksessasi vaan mennä sinne sh-koulutukseen, niin ei tarvitse paljon miettiä.
Jätä sh-koulutus ihan omaan arvoonsa. Paska palkka, paska työ, paska tulevaisuus.
ei todellakaan kannata kouluttautua sh:ksi. Paskaa tulee niskaan 'ylemmiltä', jotka useinmiten purkavat perhehuoliaan työpaikalla kuvittellen, että ko. käytös on täysin sallittua heille paremman aseman ja hyvän palkan vuoksi (?). Samaiset henkilöt törttöilevät usein työssään niin, että joudut selittelemään heidän ratkaisujaan potilaille ja jopa korjailemaan heidän jälkiään sekä vastaanottamaan potilaiden turhautumat hoitolinjauksiin liittyen, kun nämä eivät koe voivansa olla erimieltä lääkärin kanssa.
Sh:n työ on usein sekä fyysisesti että psyykkisesti raskasta. Käytännössä et voi antaa lähtöpasseja hankalille asiakkaille, vaan joudut kuuntelemaan valituksia ja lisäksi joudut kohtaamaan mitä ihmeellisimpiä ihmiskohtaloita, kuolemaa ja kärsimystä.. paitsi jos tietysti menet leikkuriin..
Mutta siis jos haluat elämälle vieraan, siistin ja 'helpon' duunin, niin mene ihmeessä yliopistoon!
Sh:n alkupalkka kolivuorotyössä on kuukaudessa n. 2200 euroa. Niin ja tuo kolmivuorotyö on asia erikseen. Kaikki eivät jaksa sellaista.
Jos kuitenkin koet 'kutsumusta' (mitä ikinä se tarkoittaakin..) hoitaa ihmisiä, niin ehkä jaksat sh:n työssä, mutta jos se ei tunnu ehdottomasti omimmalta alalta, niin kehotan vakavasti harkitsemaan muuta. Arvostusta et sh:n työssä tule saamaan, etkä voi edetä urallasi, vaan samat työtehtävät lankeavat kontollesi kaksikymppisenä kuin kuusikymppisenäkin.
Sh-opiskelijat ovat usein laumasieluisia naisia, jotka harvoin ymmärtävät muuta kuin oman pienen elämänsä pienet piirit ja nekin hyvin pinnallisesti..
..niin siis koulutus amk:ssa ei ole hääppöistä. Opettajat epäpäteviä ja käytännöstä vieraantuneita. Opiskelu ei valmenna sinua edessä olevan työn todellisuuteen, joten käytännössä opit ammatin vasta työelämään siirtyessäsi: kantapään kautta.
No mutta noinhan se on joka ammatissa/työssä. Koulu antaa valmiuksia työn hoitamiseen, mutta itse työn opit vasta, kun sitä teet.
Siitä voimme kuitenkin olla yhtä mieltä, onko tällainen järkevää nimenomaisesti silloin, kun kyse on työstä, jossa ollaan konkreettisesti vastuussa ihmisistä (lääkäri, hoitaja).
Kirjoitukseni tarkoitus oli kokonaisuudessaan osoittaa, että mikään koulu ei täydellisesti opeta sinulle sitä työtä, mitä tulet tekemään, ei yliopisto eikä AMK.
Lisäksi et voi yleistää kaikkien sairaanhoitajakoulutusta antavien oppilaitosta opetusta, jos oma koulusi on ollut huono.
..onhan täysin eri asia opiskella hoitotieteen teoriaa ja vääntää tekstiä tekstin perään näiden arkikokemukselle vieraiden näkemysten pohjalta, kuin opiskella käytännössä työtä, jossa ei todellakaan tehdä korkealentoista perustutkimusta hoitotieteestä, vaan pestään, syötetään, avustetaan syntymässä ja kuolemassa jne.
Toisekseen jos puhutaan evidenssiin perustuvasta hoitotyöstä, niin siitä ainakin on näyttöä, ettei AMK-koulutus ole ainakaan lisännyt sh:ksi valmistuvien ammattitaitoa. Päin vastoin. Vanhemmat hoitajat ovat aika tiukilla joutuessaan kädestä pitäen ohjaamaan tumpeloita vastavalmistuneita kaiken muun kiireen ja yleisen vyön kiristämisen ohessa.
Oma kouluni oli varmaan niitä parhaita mahdollisia, eli ongelman ydin taitaa olla siinä, että kun väenvängällä yritetään tehdä korkeakoulua laitoksesta, jonka opettajakunnan ammattitaito, opiskelija-aineksen huono laatu ja opetussisällöt eivät siihen riitä, niin eihän siitä voi tulla hyvää tulosta. Pelkkää kissanhännän nostoa koko AMK
...niin ja tietysti taas osoitus siitä, kuinka kulissien kunnostamisella pyritään varautumaan suurten ikäluokkien eläköitymiseen ja sisällöltään epäkiitollisen alan kiinnostavammaksi tekemiseen..
...kun nyt todella olet noin katkera niin LOPETA, sinun laisista tulee juuri niitä kyllästyneitä, katkeria ja -suoraan sanottuna- mulkkuja hoitajia joita kukaan ei halua työkaverikseen. Tee muille sh:lle palvelus ja lopeta!
Jos on kertaalleen esimerkiksi ammattikorkea koulusta valmistunut,niin ei sitä ihan heti hypppää takaisin opiskelijaksi.
Ensinnäkin millä elätät itsesi? Eikö opintotukikuukausien määrä ole rajattu? Vai alkaako se alusta kun aloittaa uuden opiskelupaikan myötä? Epäilen. (Myönnän etten tiedä). Toki tiedän,että on olemassa ns. aikuisopiskelutuklea,mutta ei sekään hääppöinen ole.
Sitä kai ainakin suurin osa korkeakoulun penkillä istuva haluaisi valmistua heti oikeaan ammattiin. Eli usealla opiskelijalla on unelma paremmasta ainakin hetkellisesti taloudellisesti. Sosiaali sektorilla usein myös ns. kutsumuksella on usein iso -osa.
Tuskin kenestäkään parempaa ihmistä tekee vain pelkkä opiskelu "asiantuntijaksi" oli tuo ala mikä hyvänsä -ihmisinä pysytään koulutuksen jälkeenkin. Toisin sanoen pelkällä tittelillä saati itse eronneena työntekijä joka pettyi järjestelmän kylmyyteen ei paljoa elätetä itseä saati esim. perhettä. Perheenkään perustaminen saattaa usein muutenkin viipyä. Eli vaikka hoitohenkilökunnasta on paikoin, myös Suomessa pula niin useat alan ammattilaiset joutuvat kituuttamaan itseään pätkätöissä, ilman toivoa paremmasta ja vakaammasta taloudellisesta tilanteesta. (Siis tilanteesta joka ehkä olisi parempi mahdollisten lapsien kehitykselle.
Minusta nimimerkki Katkera hoitsu toimi siinä hienosti,että hän toi myös esiin hoitotyön varjopuolia. (Aika monella erityisesti ammattikorkea koulussa alaa opiskelevalla on todella suuria odotuksia tulevasta ammatin kuvastaan) Miksi varjopuolista pitäisi vaieta? Siksikö,että paperimiehille ja muille "kone-ammattilaisille" pitäisi jatkossakin maksaa parempaa palkkaa kuin kanssa ihmisiä ammatikseen tukeville. Ja, että ihmisten mielissä hoitotyö olisi vain kivaa ja leppoista jutustelua vanhusten kanssa jossa ehkä joskus pistetään lääkettä siististi suoneen tai annetaan lusikalle suuhun,mutta kaikki kiirettömästi ja hyvällä ajalla kiireettömästi ilman kenenkään valittamatta... Ja kun arki olisi valheellisesti näin kivaa niin sitähän voisi melkein kysyä,että miksi ihmeessä siitä vielä pitäisi maksaakin?
Valitettavasti arki on liian usein aivan toista kuten nim.merk. Katkera kirjoituksessaan osoitti. Saattoi olla,että hän hieman kärjisti tilannetta,mutta kova vaatimus on kehoittaa lopettamaan työ,jota on ehkä joskus kuvitellut oikeaksi ja kokenut suurtakin kutsumusta, mitä se tarkalleen sitten on tarkoittaakaan.
Nostamalla kisssa pöydällä ja kyseenalaistamalla hoitosektorin tilannetta,niin ehkä hoitosektorilla muutkin kuin lääkärit saavat hyvää palkkaa. Tai ainakin paremmin työn vaativuutta vastaavaa palkkaa tulevaisuudessa.
Hoitohenkilökunta kun on kokemuksen mukaan sanoisinko niin kilttejä ja kuuliaisia ,että he tuskin koskaan pystyvät olemaan kuukautta saati yli kuukauden lakossa "osoittaakseen" hieman ammatin varjopuolia. Tai kertoakseen meille muille mitä se arki heillä oikeasti liian usein on.
Toki toivon,että nimimerkki Katkera hoitsu ja mahdolliset muut enemmän ja vähemmän katkeroituneet ja pettyneet sosiaalipuolen työntekijät eivät pilaa muutenkin raskasta hoitotyön ilmapiiriä,vaan että esim. tällaiset palstat kuin suomi24.fi:n keskustelupalstat voivat toimia "paineen purkupaikkoina." Se,että mahdollisilla työpaikalla alamme kyräilemään toisiamme ja esim. miettimään kuka teki ja mitä yhdistettynä olemattomiin rakentaviin ehdotuksiin ei tee muuta kuin hallaa työyhteisö-(i)lle;mutta työyhteisö ei ole terve jos vaikeitakin asioita ei pysty tai saa sanoa koskaan ääneen. Toki suurin osa työyhteisöistä näkee itse olemassa olevat ongelmat, mutta toisinaan niiden esiin tuominen julkisesti voi myös auttaa viemään niitä eteenpäin, ns. puhdistaa ilmaa.
Ei sihteeriksi kannata mennä, ennemmin vaikka yliopistoon.
Ei ollut sitten mitään järkevää sanottavaa?
"Yliopisto on aina yliopisto ja siellä saisin luettua yleishyödyllisiä aineita seuraavaa opiskelupaikkaa varten..."
eli et siis ole jäämässä yliopistoon? Onko järkeä mennä raskaisiin ja vaativiin yliopisto-opintoihin vain siksi, että voi lukea yleishyödyllisiä aineita seuraavan vuoden opiskelupaikkaa varten? Yliopistoon ei mielestäni myöskään kannata mennä vain sen takia on "hienoa" opiskella yliopistossa. Tietysti jokin opiskelupaikka on parempi kuin ei mitään ja on hyvä varmistaa tulevaisuutensa jollain tapaa.
"Ammattikorkeassa saisin takuu varmasti hyvän duunin loppuelämäksi..."
Onkohan ihan noinkaan? SH työ on kuulemma raskasta ja matalapalkkaista. Toisaalta työllisyystilanne on ilmeisestikin hyvä, joten parempi sekin kuin kortisto.
"...mutta toisaalta en sitten tiedä haluanko sh:ksi."
Kannattaa miettiä, mitä oikeasti haluat. Onko jotain muuta ns. "parempaa" alaa ja voitko päästä sinne? Loppupeleissä kyse on siitä kiinnostaako sinua lukea ennemmin FM:ksi vai SH:ksi ja mitä haluat tehdä "isona". Ja sen tiedät parhaiten Sinä.
tekemään keikkatyötä vaikka vanhainkotiin perushoitoa tekemään, ehkä se selkeyttää sua, mitä haluat. Näet käytännössä osa-alueen sh:n työstä, sieltä pohjalta alkaen!
Olen menossa lukemaan yliopistoon kemiaa,koska olen ajatellut hakea lääketieteelliseen myöhemmin.
Luulin tässä keväänä,että sairaanhoitaja juttu on minun juttuni,mutta minä taidan olla enemmän teoreettinen kuin ns käytännöllinen eli toisaalta yliopisto olisi minun juttuni.Mä tässä olin jo miettinyt,että miksi ihmeessä halusin sairaanhoitajaksi kun ei se kuitenkaan tunnu omalta alaltani?
Lähinnä sitten pelottaa myös se,että ammattikorkeassa joutuu jo heti ensimmäisenä vuonna harjoittelemaan sairaaloihin.En kuitenkaan tiedä olenko valmis siihenkään ;)
Joten taidan valita sittenkin yliopiston ja jos joudun kortistoon,sitten joudun mutta tiedän aina,että voin kouluttautua myöhemminkin joksikin muuksi.
Auta minua käytännössä = AMK eikä voi paremmin sanoa, sairaanhoitaja joka valmistuu ammattikorkeakoulusta ei kertakaikkiaan osaa tehdä yhtää mitään, opetus on niin teoreettista. Ainoa jossa sh oppii on työharjoittelussa, siellä kun saa hyvän opettajan, niin sen varassa voi joskus uskaltautua työelämään.
Mee yliopistoon ja hae ensi vuonna uudestaan amk:hon, pääset varmaan jos oot jo tänäkin vuonna hakenu, yliopistoon joudut lukeen taas pääsykokeisiin jos sitten päätätkin haluta sinne. Niin mä tekisin, hyvää kesänjatkoa :)!
Sinuna menisin yliopistoon kun paikkakin jo on. Voit ilmoittautua amkiin poissaolevaksi eli varata paikkaa ensimmäisen lukuvuoden ajan.
Sh palkka on kyllä niin matala ja työ rankkaa että kutsumuksen on oltava tosi kova että sinne kannattaa mennä.
Ite opiskelen amk:issa (toista alaa) ja mietin jos vielä lukisin yliopistotutkinnonkin. Amkissa on välillä vähän liian helppoa ja joustavaa, jotenkin kaipaisin vielä lisää haasteita.
Jos nyt unohdetaan tuo paikkakunta kysymys nin valinta on varmaankin sinun kannaltasi se yliopisto,sillä tunnut olevan vielä vähän hukassa siitä mitä haluat!?!?Jos meet lukeen hoitsuks susta sitten tulee hoitsu.piste!oletko todella valmis siihen työhön? Et kertonut mikä yliopiston ala on odottamassa,mutta voin kertoa että sinne vaan hengailemaan tyhjäntoimittajaksi;) Joissakin yliopistoissa kun on vielä ihan vapaa sivuaineoikeus että voi sitten rauhassa etsiä sitä omaa alaa... Ja mikä valintasi sitten olikaan niin aina voit seuraavana vuonna hakea uudestaan johonkin muualle....Hoitsu on hieno ammatti-mitä me olisimmekaan ilman heitä:)ah.mutta onko sinulla motivaatiota ja todellista halua auttamisammattiin?Mietipä vielä..moni on hoitsuna kun ei pääse sinne mihin haluu...(esim.lääkkis)
Helpottiko yhtään!?Ota rennosti,luulisin että sinulla on vielä monta vuotta edessä-eli nou hätä!Itse painiskelin joskus samojen kysymysten äärellä-valitsin kans.välisestä tradenomilinjasta ja FM:stä juuri yliopiston..Olen kyllä katunut,sillä ensi vuonna olisi jo ammatti kun nyt vaan vielä haaveilen unelmaopiskelupaikastani...Mutta tämä ei välttämättä koske sinua!joten älä pelästy!
Rupea paperimieheksi tai -naiseksi. Ei hommat paina, edut ovat hyviä ja palkka myös.