Hei kertokaas te ihmiset, jotka kiinnytte / rakastutte joko todella hitaasti tai ette laisinkaan:
muuttuuko tuo ominaisuus elämän aikana?
Vai onko se vain otettava ihmisen pysyvänä ominaisuutena?
muuttuuko tuo ominaisuus elämän aikana?
Vai onko se vain otettava ihmisen pysyvänä ominaisuutena?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minä olen tosissani kun ihastun voimakkaasti. Se on silloin syvää. Se on kai sitten rakastumista mikä tapahtuu melkein ei koskaan, pari kolme kertaa elämässä varmaan maksimissaan.
Lievemmät ihastumiset ovat sellaisia, että ajattelen jonkun ihmisen tekevän maailmasta paremman paikan ja nautin tietynlaisissa sielujen sympatiasta. Niissä on vähän eroja ollut voimakkuudessa.
Aika pintapuolisia nämä äkkirakastumiset. Vuosia menee, että voi sanoa, että rakkaus on syvää. Kiintymys voi yllättää kuin rakkaus ensisilmäyksellä ja roihahtaa ilmiliekkiin.
Vuosia voi mennä, että ymmärtää kenet haluaa elämäänsä ja sukupuolisuhteeseen.
Rakenne muuttuu toki ajan kanssa, puoleen ja toiseen. Ihminen voi pilata itsensä valinnoillaan ja se on koetinkivi.
Tiiviissä ja todessa suhteessa ihmiset muokkaantuu symbioottisesti. Monet kuitenkin kasvaa erillään.
Kun on symbioosissa toisen ihmisen kanssa, niin se toinen ihminen on oma elämä.
Tämä on hyvä vastaus.
Kovat kemiat ja se vaikea jännittynyt olo ihmisten välillä ei välttämättä ole mitään unelmarakkautta, vaan siinä ehkä vaan kohtaa kummankin psykologiset menneisyyden haasteet. Kun siihen ihmiseen sitten tutustuu niin voi olla, ettei voi edes sietää häntä ihmisenä aidosti saati rakastaa.
Itse olin kauan, vuosiä tämmöiseen koukkuun tuskissani, mutta sitten lähiomaiseni, manipuloiva narsisti kuoli ja minusta vapautui jotain ja myös ihastuksesta tajusin, etten häntä halua edes nähdä.
Luin joskus myös jostain, että jos esim ihminen on pienenä vauvana saanut voimakkaan tunnekokemuksen joka on leimautunut jonkinlaiseen fyysiseen piirteeseen, esim tietynlaiseen hymyyn tms, niin aikuisena vastaava piirre voi aiheuttaa selittämättömän ja voimakkaan ihastumisen.
Ihminen on aika voimaton tälläisten alitajuisten pyörteiden suhteen ja niillä voi olla hyvinkin kohtalokkaat seuraukset.
Varmasti näin on.
Ei se ainakaan mulla ole mihinkään muuttunut. Olen aina ollut rakastumisen suhteen hitaasti lämpeävää sorttia. Kyllä mä nopeasti tiedän sen, jos pidän jostakusta, mutta rakastuminen tai edes ihastuminen tapahtuu hitaasti. Kääntöpuolena sitten se, että mun rakastumiseni kestää, eikä haalene vuosienkaan myötäm
Eli pidät negatiivisena rakastumista, joka ei lopukaan heti, vaan jatkuu ja jatkuu. Et varmaankaan ole koskaan ollut suhteessa, ainakaan kovin pitkässä.
No siis niinhän en sanonut, siis että pitäisin varsinaisesti negatiivisena. Kääntöpuoli on vain toinen puoli, ei positiivista eikä negatiivistakaan. Siinä, että rakastuu harvoin, mutta kestävästi, on myös omat huonot puolensa. Tuo varsinkin, jos se toinen osapuoli ei vastaakaan tunteeseen tai kadottaa oman tunteensa heti alkuhuuman loputtua.
Minusta rakastuminen on ihan äärimmäisen kuluttava tunne ja se on monin tavoin myös tuhoava tunne. Tarkoitan siis nimenomaan sitä alun "hulluutta", jopa pakkomielteenomaista toiseen ihmiseen kiinnittymistä, jossa lähes kaikki muu jää liiankin vähälle huomiolle. Moni tekee rakastuneena täysin idioottimaisiakin ratkaisuja, joita myöhemmin katuu. Rakastaminen taas on minulle tunne, joka antaa voimaa ja jatkuvuutta ja rakentaa parempaa. Eli kyllä jatkuva rakastuminen on minulle hyvin negatiivinen ajatuksena.
Se, että kykenee "rakastumaan" aina vain uudelleen samaan ihmiseen, jota jo rakastaa, on minulle ideaalitila. Se, että olemassa on vakaa rakkaus, jota pystyy toisinaan höystämään hallitulla määrällä dopamiininhuuruista hattarahöttöä on minulle tavoittelemisen arvoista.
Pitkä parisuhde on tietysti suhteellinen asia. Ei 15 vuotta tietysti ole tässä kohtaa aika eikä mikään.
Minäkään en tunne oloa ihan parhaaksi sellaisessa huumarakastumisessa, on kuluttavaa ja vainoharhaistakin ihan sama onko rakastuminen hyvää vai huonoa. Vähän kuin kuohuviinihumala josta seuraa äkkiä laskut ja päässä tuntuu ikävältä. Tämmöisissä tilanteissa stressaannun ja olen ikävän defensiivinen kun tuntuu, että kaikki on täysin ilmassa. Jotkuthan oikein himoavat tälläistä lentoa.
Aivokemioitahan se rakastuminen pöllyttää.
Paras rakkaus itsellä on rakkautta lemmikkiin ja pitkäaikaiseen parhaaseen ystävään. Tuttu ja turvallinen ja siihen sitten välillä pieni rakkauspölly kun oikein on ollut mukavaa yhdessä ja arvostaa toisen olemassaoloa ja tietää, että rakkaus on totta ja kantaa vaikeidenkin aikojen yli.
Olen varmaan miehistä ihan mahdoton. Minusta saa varmaan ensivaikutelman, että annan kunnon kyydit😆Mutta roikotan löyhässä hirressä vuosia ja näin olen tehnyt jo nuoresta asti. Jotkut miehet ei yhtään tajua ja selvästi ovat ressukat kuvitelleet olevansa jossain jonossa..huhhuh. Miehet helposti luulee,nettä jos nainen on eroottinen olemukseltaan, hän panee jotain jatkuvasti, mutta minulle seksuaalisuus on luonnollinen tila, oma itseni.
Nyt on yksi joka on kauan minua katsellut ja olen alkanut ajattelemaan ja tuntemaan, että hänhän on aivan ihana ja voisi koittaa miltä tuntuisi viettää aikaa läheisemmin😍kuinkahan kauan on aikaa mennyt, ehkä 5 vuotta.
Ilmaiset itseäsi ilahduttavan hyvin.
Ja olet juuri sellainen ihminen, jota en ymmärrä. Voisitko kuvailla mitä se viisi vuotta sitten pitää sisällään? Ei käy mielessäkään toisen kanssa olo kunnes joku päivä naps kaikki on toisin? Vai keität vettä liedellä ykkösteholla?
Oletko ylipäänsä ihmisenä muihin suuntautuva vai sisältääkö haaveesi lähinnä sinut itsesi ja sen marsusi?
😆marsu...olen kyllä pohdiskeleva, mutten itsekeskeinen, rakastan ottaa myös toiset huomioon ja se yhteinen tunne kohtaamisissa on ihanaa, jopa pienissäkin kohtaamisissa, eli muut ovat minulle tärkeitä ja rakkaita jokapäiväisessä elämässä.
Se on 5 v sisältänyt ensin sen, että huomioi toisen eriytyvän joukosta siten, että hän ikäänkuin on merkityksellisempi ja näkyvämpi kuin muut. Sitten siinä aika kuluu samoissa kuvioissa, sattuu pieniä kohtaamisia ja muita juttuja joissa toisen luonne tulee esille.
Seuraavaksi oli sellainen 50/50 vaihe, että pohdin voisiko hän olla minulle sopiva miesystävä ja että kiinnostaako oikeasti, siedänkö, onko seksi mieluisa ajatus. Suutelisinko, harrastaisinko oraaliseksiä. Tänä aikana hänkin taisi punnita minua ja oli varmaan ehkä muitakin kuvioissa kun välillä oli pitempääm kylmää ja sitten lämpimämpää ja kiinnostusta, kuten itsellänikin.
Nyt tänä vuonna huomasin välittäväni hänestä, että hänen paha olonsa herätti halun antaa itsestäni lohtua ja tukea. Huomasin myös pientä huolta hänen puoleltaan, kun joku muu oli minusta kiinnostunut.
Sitten alkoi jo tuntua siltä, että hänen kanssaan olisi kiva jutella ja viettää aikaa, ehkä jopa rakastella. Ja nyt olen ajatellut häntä aika paljon ja ollut jopa uneton hetki, sehän se kaiken kertoo...
Jopas jotain.
Olisi omalla kohdalla täyttä kidutusta, ja luulen että olen jättänyt kaltaisiasi taakse kun oma tahti on niin reaaliaikainen ja melkein välimerellinen. Tuntuu rikokselta elämää kohtaan lykätä kaikki ja elää vain haaveissa.
Mutta siis kiitos hienosta ja intiimistä kuvauksesta.
Miten sen nyt ottaa. Ainahan mies voi nopeuttaa asioita omalta osaltaan ja katsoa miten käy jos eteneekin suoraviivaisesti. Olen täysin avoin tällekkin, nytkin on ollut muitakin joiden kanssa olisin vielä muutama viikko sitten voinut lähteä treffeille ilman pitkääkin kaavaa.
Olin tuona aikana todella ihastunut kahteen muuhunkin, toisen kanssa en tykännytkään olla ja toiseen suhdetta ei syntynyt koska yhteisymmärrystä ei huomattsvsn kuumista kemioista ja kiinnostuksesta huolimatta riittänyt edes ensitreffiasetelmaan asti. Hän ei todellakaan ymmärtänyt minua, hahhah. Myös tämä kuvio kesti pari vuotta ja ehkä osaltaan hidasti tuota toista mahdollisuutta jolla hänelläkin oli joku tyttöystävä siinä jossain vaiheessa.
Tämä on sitä vähemmän suoraviivaista elämää.
Kaikkea hyvää sinulle, ehkä joku kaltaiseni vielä jonain päivänä sekoittaa kuuppasi lopullisesti😀🌺
Me koemme rakastumisen samoin, mutta olemme silti ihmisinä hyvin erilaisia. Minä en roikuta ketään missään, enkä anna ymmärtää, jollen tosissani tarkoita sitä. Mä olen aina ollut tarkka siitä, että ilmaisen nämä asiat selkeästi, enkä jätä tilannetta epäselväksi. Ei on ei ja kyllä on kyllä ja näissä asioissa mulle ei ole olemassa sanaa ehkä. Kun asiat ovat selkeitä, niin väärinkäsityksiä ei satu.
Ja täytyy todeta, että ei näiden asioiden selvittäminen mulla sentään viittä vuotta kestä. Asiat eivät itselläni mene niin, että jotenkin pohtisin asiaa noin kauaa. Jos ollaan tilanteessa, jossa pohdin, niin silloin ollaan jo edetty siitä normaalista olotilasta, jossa ajattelen miehen korkeintaan ok tyyppinä, enkä sen enempää. Jos ollaan siinä tilanteessa, että pohdin, niin silloin olen lämmennyt jo ajatukselle muustakin, eikä sen pohdinnan loppuunvieminen enää hirveitä aikoja vie.
Kyllä niin on käynyt kerran, mutta riuhtaisin itseni heti irti, kun tajusin että kyseessä on rääkkääjä.
Jos varhaislapsuudessa on käynyt jotain, minkä seurauksena haluaa lähinnä roikottaa muita ja pitää kidutusetäisyydellä, ei sille oikein voi mitään. Parempi paeta niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista.
Ja kannustan kaikkia pitämään puolensa rakkausasioissa.
Kukaan ei ole niin ylimaallinen ilmestys että saa kohdella miten huvittaa. :(
😆😆😆
Et varmaan halua tietää mitä tein sille ketä koitin sängyssä ja jolta en saanut orgasmia.
Minkä mä sille voin, että ne mua haluaa vuodesta toiseen?? Niiden himo kuuluu mulle ja teen sillä tai en ja sillon kun itseäni huvittaa ja sopii, nyt tai viiden vuoden kuluttua.
Ei ole mitään jonoa, tämä on mun elämäni ja se kulkee siinä rytmissä ja yhteyksissä missä haluan sen kulkevan.
Sellainen yksinkertainen elämä simppeleine ratkaisuineen ja näkemyksineen on eskapismia ja selviytymiskeino: todellisuuden kieltämistä, koska mikään täälä ei ole yksinkertaista.
Paitsi jonkun käsityskyky:)
Et ota yhtään huomioon, että ihmiset ajan myötä kehittyy, kasvaa ja tekee valintoja. Ainoastaan joku tosi jumahtanut pitää ittensä väkisin samana vuodesta toiseen eikä ikinä kehity vaikka maailma ympärillä kehittyy ja muuttuu. Muutos on olennainen osa elämän kiertokulkua.
Sitähän se on, kun joku "elää". Se tarkoittaa muutakin kun kokemuksien ja tyydytyksien kahmimista.
Jos ne kokemukset ei opeta eikä kehity, niin onko oikeasti elänyt?
Esim joku voi olla vielä nuori ihminen, mut viiden vuoden päästä jo aikuinen, johon voi rakastua ja jonka kanssa voi kokea kypsän rakkauden ja tasapainoisen suhteen. Riippuen siitä miten hän on elänyt ja millaiseksi ihmiseksi tullut.
Kai se on ominaisuus, on ylipäätään ongelmia kiintymyssuhteissa, rimakauhua jne. Ihastuminen on harvinaista, ja yllättävää, ja siitä eteenpäin pääseminen hyvin hankalaa.
Eihän se liity mitenkään "ongelmiin kiintymyssuhteissa" tmv. Outo oletus taas.
Hemmetin outo oletus sinulta ettäkö minä en tietäisi mistä puhun, silloin kun puhun itsestäni.. 🙄
Kysymyshän oli että "kertokaas te ihmiset, jotka kiinnytte / rakastutte joko todella hitaasti tai ette laisinkaan..." jne.
Miksi joku sellainen joka ihastuu 17 kertaa vuodessa vastaa tähän että ihastuu hitaasti? Kai mäissä nyt jotain todenmukaisuuttakin voisi olla.
Muistutan tässä kohtaa että vain otettu lääke auttaa, mitä hyvänsä ne pikku-ukot sinulle kuiskivatkin.
Nämä toisten puolesta olettavat ja toisia analysoivat, on kyllä jollain tavalla häiriintyneitä.
Kertoo enemmän heistä itsestään kyllä minkälainen ihminen kyseessä.
Anteeksi vaan. Olen silti varma että joku noista ”hitaasti ihastuvista” osaa myös pinnallisen nopeasti ihastumisen.
Kyselin vain koska joskus ehkä ottanut itseeni sen heittäytymisen puuttumisen toiselta osapuolelta, mutta toisinaan mietin, että saakohan ylipäänsä kukaan nauttia sellaisesta. eli ehkä olen saanut samaa kohtelua kuin kaikki muutkin… eikä sellaisesta voi niin loukkaantua.
Ja sitten toisinaan on omaan makuun aivan liian korkeat kierrokset.
-273.15 C